Viikinkiaika

Karjalan heimo muotoutuu viikinkiaikana (800–1000)

Karjalaisten katsotaan muotoutuneen naapureistaan erottuviksi heimoiksi viikinkiajalla 700–800-luvuilla. Suomensukuisia uudisasukkaita Suomenlahden, Laatokan ja Äänisjärven alueelle saapui Volgan suunnalta vesistöreittejä Vienanmeren rannikon kautta. Myös Länsi-Suomesta alkoi muuttaa uudisasukkaita Karjalankannakselle ja Laatokan luoteisrannikolle sulautuen idästä saapuneeseen väestöön. Novgorodin kronikoissa nämä heimot tunnetaan nimellä tsuudit. Kauempana Vienajoen suunnalla asuneita heimoja kutsuttiin taipaleentakaisiksi tsuudeiksi. Karjalaiset eli Korelan (Käkisalmen) seudun asukkaat mainitaan omana ryhmänään vuoden 1143 kronikassa. Skandinaaviset saagat tuntevat nimet Kirjalabotn ja Kirjalaland jo aikaisemmin.

Viikingit ja slaavit kohtasivat toisiaan ja karjalaisia kauppapaikoilla Suomenlahden ja Laatokan rannoilla. Viikinkipäällikkö Rurik yhdisti 860-luvulla slaavilaisia ja suomensukuisia heimoja Novgorodin valtioksi, josta muodostui vuosisadoiksi myös karjalaisten kohtaloja ohjaava voima. Samoihin aikoihin yhdistyivät Ruotsin heimot valtioksi, joka etsi laajenemissuuntaa myös Suomenlahden itäpuolelta varsinaissuomalaisten, hämäläisten ja karjalaisten heimojen asuinalueilta.  Näin muodostui Suomen ja Karjalan heimojen kohtaloksi elää ja kasvaa kahden nousevan valtion, Ruotsin ja Venäjän välissä.

Myös Vienanmeren rannikoilla oli asutusta jo 800-luvulla. Tarunhohtoisen Bjarmian arvellaan sijainneen Vienajoen rannoilla ja ulottaneen kaupparetkensä Vienanmeren rannoille ja etelässä jokireittejä Volgalle saakka. Englannin kuningas Alfred kertoo 800-luvun kronikassa norjalaisesta merenkävijästä Ottarista, joka purjehti kauas pohjoiseen ja itään aina suurelle joelle saakka, joka voidaan paikantaa Vienajoeksi. Ottar tapasi Vienajoen varrella maata viljelleen ja kauppaa käyneen kansan, jonka tutkijat arvelevat olleen suomensukuista, koska venäläisten tiedetään asettuneen seudulle vasta 1100-luvulla.

Skandinaavisissa saagoissa kerrotaan norjalaisten retkistä Vienajoen suulle 900-luvulla. He kävivät kauppaa mutta tekivät myös ryöstöretkiä. Vastavuoroisesti tiedetään karjalaisten retkistä Norjan rannikoille 1000-luvun puolella sodan ja kaupan merkeissä aina 1400-luvulle saakka. Näiden retkien arvellaan jättäneen jälkensä kalevalaiseen kansanperinteeseen.