Kansallisen heräämisen aika

Kansalliset liikkeet Suomessa ja Karjalassa (1900-luvun alku)

Karelianistien ja A. W. Ervastin sytyttämä tietoisuus karjalaisten kansallisesta erityislaadusta innoitti vienalaisia ja Vienasta Suomeen muuttaneita kauppiaita, mm. uhtualaista Paavo Afanasjeffia (sittemmin Paavo Ahava), pohtimaan taantuneen ja venäläistyvän kotiseutunsa olojen kohentamista. Toimintaohjelma vienalaisten sivistyksellisten ja taloudellisten olojen edistämiseksi hahmottui vähitellen 1890-luvun loppupuolella, mutta valmiutta käytännön toimiin ei vielä ollut johtuen muun muassa tuohon aikaan Suomessa ja Karjalassa vallinneesta tiukasta venäläistämispolitiikasta.

Nikolai II:n hallitsijakauden aikana Suomen erityisasema oli joutunut monien sortotoimenpiteiden kohteiksi. Vuonna 1898 oli Suomen kenraalikuvernööriksi nimitetty Nikolai Bobrikov, joka ajoi venäläistämispolitiikkaa eikä tunnustanut Suomen erityisasemaa. Tämä ensimmäiseksi sortokaudeksi kutsuttu aika päättyi vuonna 1905 Venäjän hävittyä sodan Japania vastaan ja tsaarin jouduttua sisäisten levottomuuksien ja lakkoilun pakottamana antamaan lupauksia yleisestä yhtäläistä äänioikeudesta sekä kansalaisvapauksista.

Venäläistämispolitiikan paineen hellittäessä näkivät myös Karjalan asiaa ajaneet aktivistit mahdollisuuden ryhtyä toimeen heimonsa elinolojen kohentamiseksi. Vuonna 1906 perustettiin Vienan Karjalaisten Liitto, jonka historiaa kuvataan tarkemmin yhdistyksen toiminnan yhteydessä.