Oppaita ja ohjeita

Materiaalien kieli

Metrikoiden ja muiden lähdemateriaalien tutkiminen edellyttää vanhan venäjän kielen kirjaimiston opettelua. Myös paikkakuntien erilaisten termien (pogosta, volosti) ja kylien venäjänkieliset nimet on tarpeen opetella tunnistamaan.

Kyrilliset aakkoset 1700- ja 1800-luvuilta teoksesta Russkaja paleografija (L. V. Tšerepnin). Klikkaa alla olevia taulukoita hiiren oikealla painikkeella tallentaaksesi ne koneellesi.

1800-luku (Tšerepnin 550–551)

1700-luku (Tšerepnin 481–482)

Transkriptio eli venäjänkielisten nimien ja muun kielenaineksen kirjoittaminen latinalaisilla kirjaimilla kannattaa tehdä jollakin yleisesti hyväksytyllä mallilla (esim. nk. kansallinen kaava (standardi SFS 4900) tai kansainvälisesti käytetty ISO 9 -standardi). Omia transkriptiomalleja ei kannata tehdä tai levittää (esim. Елисей → Jelisei, ei Eliseij tms.).

Tutkijan pohdittavaksi jää, miten hän suhtautuu nimissä väistämättä esiintyvään vaihteluun (esim. Ivan ~ Ioan ~ Ioann). Monesti näissä tapauksissa tutkija voi valita, syöttääkö hän tietokantaansa nimet juuri alkuperäisessä muodossa vai valitseeko hän jonkun muodon, joka edustaa kaikkia variantteja (eli nk. normaalistetun muodon). Normalisoinnin etuna on parempi löydettävyys ja käytettävyys, toisaalta siinä siirrytään kauemmaksi alkuperäisen asiakirjan nimimuodosta. Normaalistukseen kuuluu myös kysymys nimien karjalan- tai suomenkielisten muotojen käyttämisestä, joka on niin ikään tutkijan harkintaan kuuluva asia.

Nimien normaalistuksesta sukututkimuksesta ks. Sirkka Paikkalan artikkeli Etunimet sukututkimuksessa:https://www.genealogia.fi/nimet/nimi15s.htm

Venäjänkielisissä asiakirjoissa yleisesti esiintyviä termejä

Ammatteja ja siviilisäätyjä

крестьянин krest’janin = talonpoika
бобыль bobyl’ = populi
священник svjaštšennik = pappi
пономар ponomar = ponomari, alttaripalvelija
дьячок djatšоk = tiakka, lukkari
пи́сарь pisar’ = kirjuri
рядовой rjadovoi = sotamies, kirj. rivimies
солда́т soldat = sotilas
вдов (mies) vdov, вдова (nainen) vdova = leski
невест(к)а nevest(k)a = morsian, miniä, käly
зять zjat’ = vävy, lanko
шурин šurin = lanko
жени́х ženih = sulhanen
отец otets = isä
мать mat’ = äiti
брат brat = veli
сестра sestra = sisar
сын syn = poika
дочь dotš’ = tytär
двоюродный брат dvojurodnyj brat = serkku
де́вка devka, де́вочка devotška= neiti, naimaton nainen

Kuolinsyitä

кашель kašel’ = yskä
оспа ospa = isorokko
простуда prostuda = vilustuminen
старость starost’ = vanhuus
тиф tif = lavantauti
утопление utoplenie = hukkuminen (myös muodoissa утонул, -а utonul, -a ’hukkui’)
чахоткa tšahotka = keuhkotauti, tuberkuloosi

Yleisiä miesten nimiä

Андрей Andrei = Andrei, Ontrei, Antti
Васи́лий Vasilij = Vasili
Герасим Gerasim = Gerasim, Jarassima
Егор Jegor, Георгий Georgij = Jegor, Georgi, Jyrki, Yrjö
Иван Ivan = Ivan, Iivana, Iivo jne.
Иоанн Ioann = Ivanin rinnakkaismuoto
Тимофей Timofei = Timofei, Timi, Timo

Yleisiä naisten nimiä

Агафья / Агафия Agafija = Agafia, Okahvie
Анна Anna = Anna, Anni
Гликерия Glikerija = Glikeria, Lukerie, Lukki
Екатерина Jekaterina = Jekaterina, Katti, Katri
Ирина Irina = Irina, Iro, Irja
Мария Marija = Maria, Mari, Muarie jne.

Lähteissä käytettyä sanastoa on enemmän Väinö Sointulan teoksessa Sanasto sukututkijalle (6. uudistettu painos (2014)). 6. painokseen on lisätty luettelo venäjänkielisistä sukututkimukselle relevanteista termeistä. Sen koostamisessa ja tarkistamisessa ovat avustaneet Karjalan tasavallan kansallisarkiston asiakirjojen käyttö- ja julkaisuosaston päällikkö Jelena Usatšova ja sukututkija Tuula Kiiski.

Joukko vienalaisten sukujen tutkijoita on koonnut luettelon eri lähteissä esiintyneistä etunimistä, niiden puhekielessä käytetyistä vaihtoehdoista sekä mahdollisista venäläisistä ja suomalaisista vastineista: Vienalaiset etunimet ja niiden esiintymismuotoja (pdf). Samansuuntaista käyttöä on myös Aunuksessa ja Raja-Karjalassa.

Huomioita lähteiden käytettävyyteen

käytännöt vaihtelevat suuresti eri aikoina eri paikoissa. Joillakin paikkakunnilla asiat kirjattu hyvin tarkasti. Toisilla paikkakunnilla merkinnöissä saattaa olla hyvinkin paljon puutteita. Varsinkin varhaisimmissa väestöluetteloissa osa kylistä ja niiden asukkaista on jäänyt merkitsemättä.
korruptio ja huolimattomuusvirheet ovat myös vaikuttaneet tietojen paikkansapitävyyteen. Perhe saattoi esimerkiksi maksaa kirjurille, jotta perheen poikia – tai joitakin heistä – ei merkittäisi kirjoihin lainkaan. Tällä menettelyllä haluttiin estää poikien joutuminen Venäjän armeijaan, jossa palvelus saattoi pisimmillään kestää 25 vuotta.
juliaanisen ja gregoriaanisen kalenterin erot näkyvät selkeästi syntymäajoissa. Suomeen tulleilla ja kirjoihin merkityillä vienalaisilla ja aunukselaisilla syntymäaika saattaa olla n. kahta viikkoa myöhempi kalenterien eroavuudesta johtuen. Juliaaninen kalenteri on 1700-luvulla 11 vuorokautta, 1800-luvulla 12 vuorokautta ja 1900-luvulla 13 vuorokautta gregoriaanista kalenteria jäljessä.
syntymäajat kannattaa aina tarkistaa kastemerkinnästä. Läheskään kaikkia kastetapahtumia ei ole merkitty. Perheessä saattaa olla myös sama nimi usealla saman perheen lapsella. Perheessä siis saattoi olla kolmekin Ivan-nimistä poikaa, jotka saatettiin erityisesti verorevisiokirjassa erottaa lisämerkinnöillä bol’šoi ’iso’, srednei ’keskimmäinen’ ja men’šoi ’pienempi’. Rippikirjoissa näitä merkintöjä ei yleensä ole.
metrikoissa mainitut kylät eivät välttämättä ole niitä kyliä, joissa kyseinen henkilö on syntynyt ja asunut, vaan kylä, joissa hänet on kastettu. Mikäli toiseen kylään muuttanut naimaton nainen sai lapsen, kastemerkinnässä lapsen syntymäkyläksi merkittiin usein kuitenkin äidin kotikylä. Samoin toisella paikkakunnalla työssä olleen henkilön/perheen lapsi saatetaan merkitä isän kotikylän mukaisesti.
kummit olivat yleensä sukulaisia, mutta eivät aina. Lapsen kummeja tutkimalla voi monesti olettaa, että heidät on valittu etupäässä perhesyiden perusteella, esim. isän tai äidin sisaruksia. Tällöin esim. äidin kotikylä voi tulla esiin, jos vihkimerkintää ei ole kirjattu.
kuolinsyyt ja kuoliniät on metrikoissa merkitty vähemmän täsmällisesti kuin vastaavissa luterilaisissa kirkonkirjoissa Ruotsi-Suomessa. Alle 5-vuotiaat ovat metrikoiden mukaan yleensä kuolleet kouristukseen, noin 5–55-vuotiaat erilaisiin tauteihin (kuume, keuhkotauti, ripuli) ja yli 55-vuotiaat useimmiten vanhuuteen. Kuolinsyiden kirjo laajeni ja tarkentui 1800-luvun loppupuolella.