Vienanmeren rannikko

Vienanmeren rannikon karjalaisasutus syntyy (1000–1700)

Karjalainen asutus levisi 1000-luvun alkuvuosisatoina Vienanmeren rannikolle ja otti vähitellen haltuunsa koko eteläisen ja läntisen rannikon ja sisämaatakin. Myös slaavilainen asutus alkoi laajeta Vienan rannikolle ja Novgorodin vaikutusvalta karjalaisten keskuudessa kasvaa. Rannikon karjalaiset ja venäläiset saivat elantonsa merikalastuksesta, kaupankäynnistä ja merisuolan tuotannosta.

Karjalaiset jatkoivat turkiskauppaa ja saamelaisten pakkoverotusta niin kauan kuin voivat, mutta joutuivat vähitellen luopumaan siitä novgorodilaisten hyväksi. 1400-luvun alkupuolelta on säilynyt kauppakirjoja, joilla karjalaiset suvut myivät kalastus- ja metsästysoikeuksiaan aina Lapin rajoille saakka. Asiakirjoissa puhutaan ”Karjalaisten viidestä suvusta”, joita olivat Kuurola, Roukkula, Tiurula, Valtola ja Viimola. Roukkulan ja Valtolan (Vallittu) sukujen jäseniä mainitaan toimineen Novgorodin hallinnon luottamustoimissa ja sotapäälliköinä.

Suolan keittäminen merivedestä tunnettiin Norjan ja Vienan rannikolla jo keskiajalla, mutta teolliseen mittakaavaan se kehittyi 1500-luvulla. Suolan keittämöitä eli varnitsoja oli Vienan meren rannoilla pelkästään karjalaisten hallitsemalla rannikolla parhaimmillaan noin 180 kappaletta. Suolan tuotanto varnitsaa kohti oli jopa 100 tonnia vuodessa. Suolan tuotantoon tarvittiin valtavat määrät polttopuuta, rautaa suolan haihdutuspannuja varten sekä kuljetuskapasiteettia suolan saattamiseksi markkinoille. Saksalaisen 1700-luvun Venäjän matkailijan Sigmund Herbersteinin mukaan 2000 rahtihevosta kuljetti talvisaikaan suolaa Vienanmereltä Novgorodiin. Suola oli karjalaisten kauppamiesten tärkeä vientiartikkeli myös Suomen markkinoille. Sitä käytettiin vaihdon välineenä mm. turkiskaupassa.

Rautaa suolankeittopannuihin saatiin Äänisjärven pohjoisosassa sijaitsevan Äänisniemen rautaesiintymistä, joista karjalaiset oppivat erottamaan rautaa sulatoissa eli domnitsoissa jo 1500-luvulla. Rautateollisuudesta tuli merkittävä tuotantoala Äänisjärven seudulla. 1700-luvun alussa Pietari Suuri hyödynsi Äänisen Karjalan rautaesiintymiä perustamalla suurten armeijoidensa tarpeisiin rauta- ja asetehtaita. Näin sai alkunsa Petrozavodsk (Pietarin tehdas) eli Petroskoi. Työvoima rautatehtaisiin saatiin pääasiassa paikallisista talonpojista, jotka pakotettiin heille vieraaseen tehdastyöhön epäinhimillisiin olosuhteisiin.