Vienanmeren rannikko

Vienanmeren rannikon karjalaiselinpaikkojen šynty (1000–1700)

Karjalaisie levisi 1000-luvun alkuvuosišatoina Vienanmeren rannikolla. Hyö vähitellen vallotettih koko šuvisen ta läntisen rannikon šamoin šisämaita. Slaavilaiset niise ruvettih leviemäh Vienan rannikolla ta Novgorodin vaikutušvalta karjalaisien kešen kašvo. Rannikon karjalaiset ta venäläiset šuatih elantuo merikalaššukšešta, kaupankäynnistä ta merišuolan keittämiseštä.

Karjalaiset iellähki käytih turkiskauppua ta kerättih pakkoverotušta saamelaisilta niin pitälti kuin voitih, kuitenki myöhemmin jouvuttih vähittelen luopumah šiitä novgorodilaisien hyväkši. 1400-luvun alušta on šäilyn kauppakirjoja, kumpasista löytyy tietoja šiitä, jotta karjalaiset myötih kalaššuš- ta mečäššyšoikeukšie aina Lapin rajoilla šuaten. Asiekirjoissa kerrotah ”Karjalaisien viiještä šuvušta”, kumpasie oltih Kuurola, Roukkula, Tiurula, Valtola ta Viimola. Roukkulan ta Valtolan (Vallittu) šukujen jäšenie mainitah Novgorodin hallinnon luottamušruatajina ta šotapiälikköinä.

Šuolan keittämini merenveještä oli tunnettu jo keškiajalla Norjan ta Vienan rannikolla, ka teollisuušmittoih še kehitty 1500-luvulla. Vienanmeren rannoilla yksistäh karjalaisien halliččomalla rannikolla oli noin 180 šuolan keittämyö ili varniččua. Yksi varničča šai tuottua äšen 100 tonnie šuolua vuuvvešša. Šuolan tuotantuo varoin tarvittih ylen äijän polttopuita, rautua haihtopannuja varoin ta kuletušvälinehie, jotta šuattua ne markkinoilla. Šakšalaisen 1700-luvun Venäjän matkailijan Sigmund Herbestrenin mukah 2000 rahtihevoista veti talviaikana šuolua Vienanmereltä Novgorodih. Karjalaiset vietih äijän šuolua myötäväkši Šuomen markkinoilla. Šitä käytettih vaihtokaupašša, esimerkiksi turkiskaupašša.

Rautua šuolakeittopannuih šuatih Iänisjärven pohjoisošašša olijan Iänisniemen rautaesiintymistä, kumpasista karjalaiset opaššuttih erottamah rautua domničoissa jo 1500-luvulla. Rautateollisuuvvešta tuli tärkie tuotantoala Iänisjärven šeuvulla. 1700-luvun alušša Pietari Šuuren käšyštä avattih rauta- ta ašetehtahie šuurien armeijien tarpehih. Näin šai alun Petrozavodsk (Pietarin tehaš) ili Petroskoi. Työvoimua tehtahih šuatih piäasiešša pakottamalla töih paikallisie talonpoikie. Tehaštyö oli heilä aivan vierašta, ruato oli jykie ta olot kauheita.