Kanšallisen havaččautumisen aika

Kanšalliset liikkehet Šuomešša ta Karjalašša (1900-luvun alku)

Karelianistien ta A. W. Ervastin šytyttämä tietoisuuš karjalaisien kanšallisešta erityisluavušta innoššutti vienalaisie ta Vienašta Šuomeh šiirtynyitä kauppiehie, mm. uhtuolaista Paavo Afanasjeffie (jälešti Paavo Ahava), ajattelomah rappeutunuon ta venäläistyvän kotišeuvun olojen kohentamista. Pikkuhil’l’ua 1890-luvun loppupuolella kehitty toimintaohjelma vienalaisien šivissyš- ta taloušolojen eistämisen hyväkši, kuitekin šen käytännön toimih ei oltu vielä valmehet juuri šen takie kun tuoh aikah Šuomešša ta Karjalašša oli vallašša tiukka venäläistämispolitiikka.

Nikolai II:n hallintakauven aikana Šuomen erityisašema oli joutun monien šortotoimenpitehien kohtehekši. Vuotena 1898 Šuomen kenraalikuvernöriksi oli nimitetty Nikolai Bobrikov, kumpani ajo venäläistämispolitiikkua eikä tunnuštan Šuomen erityisašemua. Tämä enšimmäisekši šortokauvekši kučuttu aika loppu vuotena 1905, konšaVenäjä hävisi šovašša Japanie vaštah ta čuari šisälevottomuukšien ta lakkojen pakottamana joutu antamah lupaukšie yleiseštä iänioikeuvešta šekä kanšalaisvapaukšista.

Venäläistämispolitiikka oli hellittän painettah ta Karjalan asieta ajanuot aktivistit šuatih mahollisuuvven ryhtyö toimeh oman heimon elinolojen kohentamisen hyväkši. Vuotena 1906 peruššettih Wienan Karjalaisien Liitto, kumpasen istorijua kuvatah tarkemmin yhissykšen toiminnan yhteyveššä.