Otto ja Jenny Louhikosken haastattelu 1958

Lataa sähkökirja (EPUB)
Lataa sähkökirja (PDF)

Esipuhe

Tämä kirja kertoo ukistani ja mummostani Otto (s. 1889) ja Jenny (s. 1887) Louhikoskesta. K.M. Wallenius on haastatellut heitä vuonna 1958 Meltauksessa, kun Uhtualta tulosta oli kulunut jo yli 36 vuotta. Wallenius asui naapurikylässä Marrasjärvellä ja halusi tallentaa palan vienalaista elämää 1900-luvun alkupuolelta jälkipolville.

Tässä tarinassa kuuluu ihmisen ääni. Se kertoo elämästä ja selviytymisestä. Otto ja Jenny avioituivat 19.11.1911 ja Otto meni kotivävyksi suureen Partolan taloon. Kesäaika oli maanviljelystä ja talvet laukkukauppaa. Tammikuussa 1916 tuli Otollekin käsky ensimmäiseen maailmansotaan ja sotilaskoulutukseen Moskovan lähelle Tulaan. Sieltä itärintamalle Galitsiaan ja edelleen Romaniaan, josta sotavankeuteen Unkariin. Lopulta monivaiheinen pakomatka takaisin kotiin Uhtualle perheen luo juhannuksena 1918. Ilo oli Jennyllä suuri, kun pitkään kadoksissa ollut puoliso palasi elävänä takaisin, kuten hän oli koko ajan uskonutkin.

Vienassa oli epävakaat ajat eikä rauhaisaa perhe-elämää ollut mahdollisuus viettää kuin kesän yli. Vienassa kuohui, suomalaisten heimosoturien retkikunta oli edennyt keväällä Vienaan ja hallitsi kesän yli Uhtualla. Muurmanni oli brittijoukkojen hallussa, Petroskoissa käyttivät valtaa jo punaiset venäläiset. Syksyllä 1918 punaiset karjalaiset ja suomalaiset karkottivat englantilaisten tuella heimosoturit Vienasta. Karjalaisilla oli pulaa viljasta ja nälänhätä uhkasi. Karjalaiset valitsivat asioitaan hoitamaan Vienan Karjalan väliaikaisen toimikunnan, jonka jäseneksi Otto valittiin.

Väliaikainen toimikunta ryhtyi hankkimaan rahaa ja elintarpeita Suomesta ja niillä asioilla Otto lähetettiin Helsinkiin. Vuonna 1920 bolshevikit etenivät Vienan kyliin ja Ottokin liittyi taistelemaan Vienan puolesta, mutta joutui pakenemaan Suomeen. Jenny ja Jennyn äiti Jevgenia pitivät taloa Uhtualla ja hoitivat kahta lasta. Kaksi neuvokasta naista selviytyivät tiukoista tilanteista. Jevgenia jäi Uhtualle ja Jenny pakeni miehensä luo Suomeen joulukuussa 1921 lasten kanssa. He asettuivat asumaan ensin Ylitorniolle ja myöhemmin Meltaukseen.

Tässä tarinassa uhtualaisesta Afanasi Afanasjeffistä eli Kostasen Ohvosta tulee suomalainen Otto Arvid Louhikoski ja Jelizaveta o.s. Pardojeffistä Jenny Elisabet Louhikoski. Otto ja Jenny kaipasivat vienalaista maisemaa, hyvin kasvavia peltoja, taloa, sukua ja elämää siellä. Heille syntyi kaikkiaan kahdeksan lasta, joista neljä Uhtualla ja neljä Suomessa. Louhikoski sukunimen he ottivat Uhutjoen koskesta kun muuta eivät sieltä saaneet mukaansa.

Meille Oton ja Jennyn jälkipolville tämä tarina antaa uskoa ja voimaa – vaikeistakin ajoista voi selviytyä vahvan uskon ja lujan luottamuksen avulla.

Terttu Louhikoski-Alasuutari
Otto ja Jenny Louhikosken lapsenlapsi