Liittolaisvaltojen Muurmannin retki

Julkaisijan alkusanat

Julkaisu on osa Karjalan Sivistysseuran alkavaa sähköisten julkaisujen sarjaa. Talvelan tekstin sisältävät konekirjoitusliuskat löytyivät seuran toimiston arkistoista, osana laajempaa käsikirjoitus- ja tekstikokoelmaa jonka osia tullaan tulevaisuudessa julkaisemaan lisää. Tekstiä on toimitettu varovasti ja valikoiden- kirjoitusvirheitä on korjattu lukemisen helpottamiseksi, mutta itse sisältöä ei ole muutettu. Paikannimet ja muut muuttuneet termit on säilytetty alkuperäisessä kirjoitusasussaan, jossa ne löytyvät myös karttaliitteestä. Nykyiset kirjoitusasut löytyvät lopun selitteet-osiosta.

Liittolaisvaltojen Muurmannin retki 1918 – 1919 on Paavo Talvelan alun perin Suomen sotilasaikakauslehden vuoden 1929 numeroissa 1-5 ilmestynyt selostus liittoutuneiden pohjoisesta interventiosta Venäjän sisällissodan aikana. Talvelan teksti pohjaa kenraalimajuri Charles Maynardin vuonna 1928 ilmestyneeseen teokseen ”The Murmansk Venture”, ja sisältää myös Talvelan oman arvion tilanteesta ja peilaa ajatuksia ympärysvaltojen intervention vaikutuksesta heimoaktiivien Karjala-haaveisiin.

Maailmansodan ratkaisuhetket olivat intervention alkuvaiheessa jo käsillä ja ympärysvaltojen huomio oli alkanut kääntyä bolshevikkivallankumouksen läpi käyneen ja sisällissodan repimän Venäjän suuntaan. Ympärysvallat pelkäsivät Saksan ratkaisevaa hyökkäystä Venäjän vetäydyttyä sodasta ja halusivat avata toisen rintaman keventääkseen painetta länsirintamalla. Ne halusivat myös estää Saksan ja Suomen valkoisten etenemisen Petsamoon ja Muurmannille. Retken loppuvaiheessa ympärysvallat pyrkivät tukemaan Venäjän valkoisia joukkoja Karjalan ja Arkangelin rintamilla bolshevikkien kukistamisessa. Sotaan väsyneille joukoille ja poliitikoille oli kuitenkin Saksan antautumisen jälkeen enää vaikea perustella intervention jatkamista Venäjällä, ja vuoteen 1920 mennessä ympärysvaltojen joukot poistuivat maasta.

Tekstissä esiintyy kaksi tapahtumissa mukana ollutta suomalaista ryhmää: niin kutsuttu Muurmannin legioona, joka koostui Suomen sisällissodan jälkeen Venäjälle paenneista suomalaisista punaisista. Legioonan vaiheet käydään Talvelan tekstissä läpi, alkaen yhteistyöstä brittien kanssa ja päättyen brittien vetäytymiseen. Suurin osa legioonan rivimiehistä palasi Britannian kautta Suomeen, brittidiplomaattien painostettua Suomen hallituksen hyväksymään joukon kotiinpaluun ilman rangaistuksen uhkaa.

Toinen suomalaisten joukko oli Karjalaa valtaamaan lähtenyt ”heimosotureiden” ryhmä, johon Talvelakin kuului. Tämä ryhmä toivoi yhteistyötä ympärysvaltojen joukkojen kanssa, ja vaikka Maynard Talvelan käsitysten mukaan olikin näille mahdollisuuksille avoin, ei yhteisymmärrystä kuitenkaan syntynyt. Näitä kysymyksiä Talvela käsittelee tekstin neljännessä luvussa.

Kirjoittajasta

Paavo Talvelan (19.1.1897 – 30.9.1973) sotilasura alkoi jääkäriliikkeessä, ja jääkärikoulutuksensa aikana hän osallistui Saksan itärintaman taisteluihin. Suomeen palattuaan Talvela osallistui suojeluskuntien organisoimiseen ja toimi sisällissodassa valkoisen armeijan upseerina.

Sisällissodan jälkeen Talvela jatkoi armeijan palveluksessa, kunnes liittyi Aunuksen heimosotaretkeläisiin. Tämän teoksen kuvaamat tapahtumat ovat Vienan ja Aunuksen retkien ajalta vuosilta 1918-1919. Talvela osallistui myös jälkimmäiselle Karjalan sotaretkelle 1921, joka sekin päättyi heimosotureiden vetäytymiseen takaisin Suomen puolelle.

Heimosotaretkien jälkeen Talvela jatkoi 20-luvulla uraansa Suomen armeijassa, mutta ilmeisesti linja- ja henkilöristiriitojen takia erosi ja teki 30-luvun töitä mm. Suomi-Filmin ja myöhemmin Alkon apulaisjohtajana.

Talvisodan alussa Talvela palasi armeijan palvelukseen ja yleni jatkosodan aikana kenraaliksi ja armeijakunnan komentajaksi sekä Mannerheimin edustajaksi neuvotteluissa saksalaisten kanssa. Jatkosodan loppuvaiheessa Talvela komensi IV armeijakuntaa Karjalan kannaksen torjuntataisteluissa.

Sotien jälkeen Talvela palasi siviilielämään, jääden lopulta eläkkeelle toimitusjohtajan virastaan vuonna 1962. Talvela osallistui myös politiikkaan Kokoomuksen riveissä, mm. Svinhufvudin valitsijamiehenä, sekä Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä.

Karjalan Sivistysseura kiittää Paavo Talvelan sukua julkaisuluvan myöntämisestä.