Vienan ašuttamini

Karjalaiselinaloveh leviey Tverih ta Vienah (1300–1700)

Käkišalmen šeutu muuttu Ruočin valloitukšen ta ortodoksiseh uškoh pakkokiännytykšen tulokšena melkeinpä kelvottomakši elämispaikakši 1500-luvun loppupuolella. Tämä vei šiih, jotta ortodoksini karjalaisväještö šiirty rauhallisemmilla šeutuloilla. Uušie elinmahollisuukšie ečittih Venäjän šuvimmilta alovehilta, kumpasie Käkišalmen karjalaisilla löyty Tverin šeuvuilta. Šielä nykyjähki eläy karjalaisie. Uušie tiloja ečittih pohjosempanaki Vienašta, missä oli harvah elettyjä šeutuja, kalajärvie ta koškemattomie meččie. Näin šuvešta päin vienalaisih kylih ta varšinki Kuittijärven šeutuloilla, tuli ortodoksisie karjalaisie perehineh.

Karjalaisien pisyvie elinpaikkoja šynty Keški-Kuittijärven pohjoisrannalla. Uhutjoven šuuh šynty Uhtuo-nimini kylä viimeistäh 1500-luvun loppupuolella. Kiertävie karjalaisie kävijöitä ta turkikšien oštajie oli liikkun näillä paikoin jo äijyä aikasemminki. Voit olla, jotta jo 1300-luvulla kennih niistä oli jiänyn elämäh Kuittijärven rannoilla. Ennein karjalaisie šeuvulla eli saamelaisie, kumpaset elätettih iččieh poronhoijolla, kalaššukšella, mečäššykšellä. Länneštä ta šuvešta päin tullehien šiirtolaisien ahistamina saamelaiset šiirryttih vähitellen pohjoisemmakši. Kuitenki oša niistä jäi tällä šeuvulla ta pikkuhil’l’ua šulautu karjalaisih, venäläisih ta šuomelaisih.

Vienalaisen rahvahan luku kašvo, elinkeinot vahvissuttih ta kaupankäynti Šuomeh oli vilkaš. 1600-luvulla Kuittijärven šeuvun elinalovehet vakiinnuttih ta šuatih vahvissušta koilisešta ta šuvešta. Kehitetyimpie elinkeinoja yhä oltih turkismečäššyš ta kauppa, kuitenki kalaššuš, kaškiviljelyš ta pienissä miärin karjanhoito oltih šamoin tärkeinä. Vienalaiset kauppamiehet oltih vuosittaisie kävijöitä Kajaanin, Oulun, Iin, Tornion markkinoilla. Laukkukauppa levisi, huolimatta šiitä, jotta Ruočin valtakunnašša muakauppa oli kielletty. Kaupankäynti Venäjällä oli vapuata ta šielä kehittynyöt kauppatavat ta tavaran šuantikeinot autettih vienalaisie laukkurie Šuomen puolella. Turkismečäššykšen rinnalla Vienanmeren rannikon šuolatuotanto tuotti voittuo.

Hallavuuvvet ta šovat tuotih Šuomešta rahvašta Vienan Karjalah. Karjalašša niise šattu hallavuosie, kuitenki Vienan kylät elettih rauhašša ruoččilaisien ta šuomelaisien ryöštö- ta šotaretkiltä. Šyrjäni šeutu ta rauhallini elämä anto mahollisuutta kehittyä riista- ta kalaššuškeinoja. Šuomi ta šen lähišeuvut oli jouvuttu kokemah harvinaisen kylmie 1695–1698 vuosie. Arvellah, jotta niinä vuosina kuoli nelläš tai äšen kolmašoša koko väještöštä. Šato tuhoutu monena vuotena peräkkäh, rahvaš šyötih pettuleipyä ta muuta hätäruokua. Tämmöni vaikie tila pakotti ihmiset lähtömäh matoilla kerjäläisinä, lavantauti ta muut kulkutauvit levittih. Noina vuosina šuomelaisie muutti Vienah enimmäkšeh Pohjanmualta.

Istorijan kuluos’s’a Vienan šyrjäšeutu oli voinun antua turvallista paikkua kuin Ruočin terrorin uhriloilla Käkišalmešta šamoin ni Venäjän terrorin uhriloilla Pohjanmualta. Vienan kylissä šattu peittäytymäh Venäjän vallan šotapalvelušta pavoššaolijie. Monet nuoret miehet puattih šotaväjen otošta meččih ta Šuomen puolella, missä elettih biegloina.

Loittoni Viena anto pakopaikan uškon takie vainotuilla. 1650-luvulla Venäjällä šytty uškonnollini fundamentalistini liikeh, kumpani oli patriarhi Nikonin kirikköllisie uuvvissukšie vaštah. Liikehtä kannatettih manasterien manahhit ta rahvaš. Näitä starovieroja alettih šyrjie ta vainota. Alko šyttyö manasterikapinoita ta piiritykšie, kumpaset moničči loputtih šillä, jotta tuhannet ihmiset tapettih iččieh polttokuolomah šytyttämällä kirikköjä ta manasterija. Šyrjäni Viena tarjosi piilopaikan starovieroilla, kumpaset järješšettih pienie erakko- ta manasteriyhteisöjä Vienan kylissä ta erämaissa. Tuoppajärven šuarella starovierojen manasteri toimi 1700-luvulla šuaten. Tiijetäh, jotta Ilomantsissa ta Kuusamošša oli pienie starovierojen joukkoja.

Kalevalaisen Vienan runoperinneh ta kalevalamittasen runolaulannan alkuperä ta kulkeutumini Vienah on ollun akatemisien kiistojen objektina. Olipa kalevalaisen runolaulannan šyntyperä vaikka mi, ka kalevalaini kulttuuri ta runolaulanta šai hyvin šäilyö šyrjäseššä ta turvallisešša Vienan Karjalašša Elias Lönnrotin kerättäväkši 1800-luvun alušša. Šuullisen kanšanperintehen šäilymisen šyynä oli niise še, jotta lukutaito levisi Vienah myöhäh.