Venäjän valta vahvistuu

Šuurvalta-Ruočin loppu ta elämyä Venäjän alamaisena (1700-luku)

Kuninkaš Kaarle XI:n kuoloman jälkeh vuotena 1697 Ruočin halliččijakši nousi 15-vuotini Kaarle XII. Nuapurivaltijot nähtit, jotta tila on kiäntyn revanšših, šentäh ne yhissettih voimieh Ruoččie vaštah. Šytty šuuri Pohjanšota, kumpasen piätaisteluo käytih Pultavašša vuotena 1709. Pietari Šuuren armeija löi ruoččilaiset ta Kaarle XII pakeni Turkkih. Pultavan voiton jälkeh Pietari Šuurella oli tie auki Nevan rantojen ta melkein koko Šuomen valloittamiseh. Alko Šuurvihakši kučuttu miehitykšen ta terrorin aika. Pietari Šuuri oli antan miäräykšen Pohjanmuan sistemattisešta hävittämiseštä ta autioittamisešta, kuta kasakkapartijot uškollisešti toteutettih.

Šuuri Pohjanšota ta Šuuriviha ei vielä košken koko Šuomie, vaikka venäläini šotaväki jättiki jälkeheh pal’l’ahan ta poltetun muan. Šota loppu vuotena 1721 Uuvvenkaupunkin rauhah, kumpasen mukah raja šiirty Viipurin länšipuolella. Ruočči kyšy Ranškan tukie revanššin toteuttamisekši Venäjyä vaštah pari kymmentä vuotta myöhemmin. Šotaretki ei onnistun ta šen šeuraukšena oli Pikkuvihan nimellä tunnettu Šuvi-Šuomen miehityš ta rajan šiirtymini Kymijovella Turun rauhašša vuotena 1743. Venäjän puolella šynty Viipurin gubernija ili kuvernementti ta myöhemmin Vanhakši Šuomekši kučuttu aloveh. Luatokan pohjoispuolella raja pisy koko ajan šillä paikalla, minne še oli Täyssinäššä vuotena 1595 vejetty.

On tiijošša, jotta Šuuren Pohjanšovan vuosina 1700–1721 Kainuušta Vienah šiirty rahvašta terrorie ta nälkyä pakoh. Erityisešti Vuokkiniemi ta Uhtuo lähikylineh šuatih šiih aikah uušie eläjie Šuomen puolelta. Paltamon ta Šotkamon käräjäkirjoissa vuosilta 1717 ta 1720 mainitah, jotta nälänhätä ajo Kainuušta Vienah šatoja ihmisie. Pakolaisvirrašta huolimatta vuotena 1718 šuomelaiset talonpojat šuoritettih tuhosan ryöštöretken, kumpasen johtajana oli Enberg. Perimätiijon mukah Uhtuo hävitettih niin, jotta šinne ei jiänyn yhtänä taluo polttamatta. Näin Pietari Šuuren kasakkojen terrori koššettih Vienan karjalaisilla. Ryöštöretken šeuraukšena oli še, jotta Vienah aikasempah šiirtynyitä šuomelaisie vuotena 1722 pakotettih muuttamah uškontuoh ta kaštamah iččieh ortodoksiksi.

Karjalaisien perintehellini elämäntapa šäily Vanhašša Šuomešša ta muušša Karjalašša, konša ne 1700-luvulla liityttih Venäjäh. Vanhan Šuomen talonpoikien rasitukšekši tuli lahjotušmuajärještelmä. Šen mukah yläluokalla lahjotettih maita, kumpasilla talonpojat elettih ta niijen ašema heikkeni ta oli lähellä venäläisien muaorjien ašemua. Karjalan pravoslavnoilla rahvahalla Venäjäh liittämini toi niise vapautta uškonnon valinnašša. Vanhan Šuomen elinkeinojen kehittymistä autto Piiterin kaupunkin oštovoima. Šielä tarvittih ruokua, rakennuštarpehie ta polttopuita. Vienalaiset kauppamiehet niise käytih kauppua Piiterin kera.

Karjalaisien kaupankäynti Šuomeh jatku 1700-luvulla. Ruočin kuninkahat haluttih šuaha kaupankäynnin kehittymäh 1600-luvun alkupuolella peruššetuissa Oulušša, Torniošša ta Kajaanissa. Kauppua käytih muillaki Pohjanmuan markkinapaikoilla. Kauppiehat käytih Pohjanmualla kakši kertua vuuvvešša, kevätkešällä piettih šuuret lohimarkkinat ta talvella käytih turkiskauppua. Oululaiset tahottih keškittyä karjalaiskaupan kaupunkih, kumpasešša oli vuotena 1647 peruššettu erityiset venäläismarkkinat.

Kaupunkien ta markkinojen lisäkši karjalaiset pyrittih levittämäh kaupankäyntie šuorah muašeuvulla talonpoikaistaloih, pappiloih ta virkataloih, mistä kaupunkiporvarit ta Ruočin kruunun virkamiehet ei tykätty. Pohjalaiseh pappilah 1700-luvulla šuatto tulla karjalaiskauppamiehien käsin Arkankelin kautti tuotuo hollantilaista liinakankašta tai persialaista šulkkuo.

Karjalaiset oššettih kaikki Pohjois-Šuomešša tarjolla ollehet turkikset. Pohjalaisien ta lappilaisien turkismečäštäjien kannalta tämä lienöy tuonun tervehtä kilpailuo markkinoilla, kumpasilta karjalaiset kauppamiehet kerättih valtaošan varšinki kallehimmista turkikšista ta myötih niitä ielläh omie myöntikanavie pitin. Tilanneh jatku tämmösenä 1700-luvun puolivälih šuaten.

Kulkuyhteykšien kehittyössä 1700-luvulla Pohjanmua ta Lappi tultih Itämeren šuunnan kauppayhteykšien piirih ta karjalaiskauppamiehien tavarantarjonnalla ilmešty hinnaltah etullisempie kilpailijoita. Kun šamoih aikoih Pohjois-Pohjanmuan ta meččä-Lapin šuomelaistumini levisi, turkiseläinkanta ylen ruttoh rupesi vähenömäh ta turkiskauppa šupistu muutomašša vuosikymmeneššä. Turkiskauppa šäily kuitenki kankašmailla vienalaisien kauppatoimintana aina 1900-luvun alkuh šuaten.