Verkkoainehistot > Karjalatiijot > Istorija > Kahekši juattu Karjala

Kahekši juattu Karjala

Kahekši juattu Karjala (1300–1400)

1200-luvulla Karjalua ahissettih kakši šuurta talouvellista, uškonnollista ta šotilallista voimua. Länneštä kulettih roomalaiskatolisen kirikön tukijat ruoččilaiset ta šuomelaiset, a koilisešta ortodoksien kirikön innoššettavat slaavilaiset. Koilini Šuomi ta Karjala oltih Euroopan viimesie pakanallisie alovehie roomalaiskatolisen ta ortodoksisen kirikön välissä. Roomalaiskatoliset ruoččilaiset luajittih ristimatan Karjalah vuotena 1293 ta peruššettih Viipurin linnan oman vallan merkiksi.

Yhteyš Novgorodih vei karjalaiset ortodoksisen kirikön lähetyštyön piirih jo 1100-luvulla. Uškonnon viljelyn keškukšiksi peruššettih manasterija ta šeurakuntie. Niinpä Valamon manasteri šai alun noina aikoina. Luatokan rannikon ortodoksiset šeurakunnat peruššettih tovennäkösešti vuotena 1227 luajitušša luajašša lähetyšoperatijošša, kumpasešša Novgorodin aikakirjan mukah ruhtinaš Jaroslav ”työnti kaštamah äijän karjalaisie, melkein kaikki ihmiset”.

Uškonnolliset, kaupalliset, valtijo- ta šotilaššuhtehet yhissettih karjalaisie Novgorodin šuuntah. 1200-luvun šotakonflikteissä karjalaiset yleisešti taisseltih ortodoksisien novgorodilaisien rinnalla katolilaisie ruoččilaisie ta länšišuomelaisie vaštah. Vuotena 1270 Karjala mainitah enši kerran Novgorodin volostina tai hallintoalovehena.

1200-luvun šotakauši loppu Pähkinäšuaren rauhah vuotena 1323. Pähkinäšuaren rauha jako enšimmäisen kerran karjalaisen heimon kahtie. Raja miärättih kulkomah Retušuarešta (Krondstatista) lähtien Karjalankannakšen halki pohjoseh ta loitommakši Vuokšen ta Saimuan pohjoispuolen kautti luoteheh Pyhäjovella Pohjanlahen rannikolla. Rauhanšopimukšen jälkeh šynty Ruočin Karjala ta Venäjän Karjala. Rajan länšipuolen karjalaiset ajan piäštä omakšuttih läntisie kulttuurivaikutteita ta roomalaiskatollisen uškonnon. Viipurista tuli Ruočin Karjalan keškuš. Ortodoksisen Karjalan keškušpaikakši tuli Käkišalmi, kumpani oli Novgorodin hallušša.

Pähkinäšuaren rauhan rajua ei konšana merkitty kiistatta yksišelitteisešti muaštoh. Ruttoh šuomelaisie rupesi šiirtymäh rajan yli Pohjanmuan rannikolla ta Šavoh. Ortodoksiset karjalaiset jouvuttih vetäytymäh koiliseh, onnakko hyö jatettih erän- ta kaupankäyntie Pohjanmualla ta käytih Oulun, Kemin ta Tornion jarmankoilla. Rauhanomaisen kanššakäymisen rinnalla šynty ristiriitoja eräalovehista ta kalavesistä. Šamoin viljelyšmaista šynty kiistoja kuin luonnonheinän korjuajie ta kaškimaijen polttajie näyttäyty toisen heimon omikseh pitämillä mailla. Šynty väkivaltasie yhtehtörmäykšie.

Pähkinäšuaren rauhan aikah Venäjällä ei vielä ollun ruhtinašvaltua. Moskova vašta rupesi ottamah valtua Novgorodilta ta muijen Venäjän alovehilta. Moskova alisti Novgorodin 1470-luvulla, šilloin karjalaiset pogostat šiirryttih Moskovan hallinnon alasiksi. Kronikan mukah šuurruhtinaš Iivana kävi vuotena 1475 jakamašša oikeukšie Novgorodissa, kumpani jo oli šen vallan alla. Häntä käytih kunnivoittamašša erilaisien rahvašryhmien valitut ihmiset. Niijen joukošša oli niise karjalaisie.