Karjalan Heimo 9-10/2025

Kuvaus

Tässä Karjalan Heimon numerossa Saatsin veljekset, muusikot Mika ja Niko sekä kirjailija-teatteriohjaaja Riko kertovat taiteensa rajakarjalaisista juurista.

Tekoälyn parissa työskentelevä Tove Mylläri näkee, että uusia teknologioita tarvitaan vähemmistökielten ja -kulttuurien elvytystyössä. Tove kertoo myös tekeillä olevasta lastenkirjastaan.

Kääntäjät Sanna Mylläri ja Sanna-Riikka Knuuttila kertovat livvinkarjalaksi, miten supersuositun Salla Simukan dekkari Ruskei kui veri (KSS 2025) kääntyi karjalaksi.

Martti Penttonen peilaa karjalankielisessä näkökulma-artikkelissaan karjalan kielen tilannetta 1900-luvun historian vaiheisiin ja pohtii, mitä kielen elvytys nyt vaatii.

Pekka Vaara kirjoittaa Anna Laakkosen ansiokkaasta väitöskirjasta. Miten Neuvosto-Karjalan suomenkieliset sanomalehdet oppivat ja opettivat lukijoitaankin puhumaan bolsevikkia 1920- ja 1930-luvuilla?

Laukunkantaja-kolumnissaan Aki Aunala muistuttaa, miten muistot elävät lopulta meissä ihmisissä – eivät kivipaaseissa.

Lea Tajakka käy läpi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen suomenkielisiä lehtiaineistoja: kuinka lehtiartikkeleissa käsiteltiin karjalaisia itkuvirsiä?

Pia Paananen haastattelee ihmisiä, jotka tuntevat Karjalan metsissä erakkomunkkien ikiaikaisen perinteen mukaan kilvoitelleen Maria Aunukselaisen (n. 1820–1860) elämäntarinan.

Kansikuva: Mika Saatsi Kihauksessa. Kuva: Anssi Toivanen/Kihaus