Karjalan Heimo 1-2/2025

Kuvaus

Vuoden ensimmäisessä Karjalan Heimossa nykypäivä ja historia käyvät tiivistä vuoropuhelua.

Kohtaamme kuhmolaisen Isä Kaukon, joka pääsi 1990-luvun puolivälissä pitämään ortodoksista palvelusta Vuokkiniemessä – viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen.

Jatkamme matkaa Valamon luostariin: Karjalan kaikuja tästä hetkestä huomiseen -kurssin annista kertoo Pia Paananen.

Historia-aiheissa Pekka Vaara kertoo syntyjään vienalaisen Aleksi Nurmen (s. 1918) tiestä saksalaiseen keskitysleiriin.

Historioitsija Ilja Solomeštš puolestaan valaisee, miten historiaa on käytetty ja käytetään ideologisena instrumenttina.

Petri Paju tarkastelee tiettävästi ensimmäisen vienalaissukuisen tohtorin, tohtori-insinööri Benjamin Mitrofanoffin (s. 1881) visioita Vienasta teollisen kehityksen kehtona.

Janne Saarikivi ihmettelee karjalankielisessä Laukunkantaja-kolumnissaan, miksi Suomen Tilastokeskuksen kielitilastoista ei löydy ainuttakaan karjalan kielen puhujaa.

Karjalan kielen elvytyksen ja kehittämisen tulevaisuuteen katsovat karjalaiset nuoret Häkin Miikku ja Ravan Jelena, jotka pohtivat karjalankielisessä näkökulmakirjoituksessaan toistuvasti esiin nousevaa ”kuumaa perunaa”: mistä löytyy kielen ja murteen raja, ja mitä merkitystä näillä määrittelyillä lopulta on?

Elina Hatakka käy läpi 30 vuotta täyttäneen Tverinkarjalaisten ystävät ry:n vaiheita.
Lisäksi lehdessä on uutisia ja arvioita karjalaisuuden kentiltä, kuten etnomusikologi Elina Niirasen arvio Sattuma-yhtyeen levystä Karjalasta Karjalaan.