Karjalan Heimo 11–12/2025

Kuvaus

Vuoden viimeinen Karjalan Heimo sukeltaa Joensuussa avatun Museo Elielin näyttelyihin, joissa elävät myös karjalaisuus ja karjalan kieli.

Laajassa haastattelussa 90 vuotta täyttänyt, Vienan Karjalassa syntynyt Vasselei Rohkimainen muistaa tarkasti kotikylänsä Suvannon ja muamon laulut.

Marika ”Manu” Karhunen kertoo, kuinka syntyivät hänen suunnittelemansa ja toteuttamansa, leikkeihin kutsuvat karjalankieliset matkalaukkumaailmat.

Jyrki Mäkelä syventyy aikaan, jolloin Aleksi Mitron ja Santeri Alkion tiet yhtyivät. Alkiolla oli vahvat näkemykset myös Itä-Karjalan asiassa.

Anne Kalliola haastattelee karjalaisjuurista Inkeri Kurkilahtea, joka hakee performanssitaiteessaan yhteyttä heihin, jotka elävät meidän jälkeemme.

Ilomantsin Ryökkylässä kanteletaiteilija Katja Malinen sai Lumimuutos Osuuskunnan kautta käsiinsä Sandra Auvisen vanhan kanteleen. Kuinka se soi?

Marie Gumér kuljettaa lukijaa 25.10.2025 järjestetyn Sukukansakuu tanssii ja soi -tapahtuman tunnelmissa.

Kolumnisti Aila-Liisa Laurila muistuttaa, että karjalaisia geenejä kantavia suomalaisia on toista miljoonaa – he ansaitsevat kielensä tunnustamisen.

Pekka Vaara arvioi Jussi Niinistön historiateoksen Vienan veritie – Kuisman retkikunta Vienan Karjalassa 1918 (Docendo 2025).

Risto Kormilainen arvioi Arvo Survon inkeriläisellä runokielellä vanhojen legendojen pohjalta kirjoittaman Piispa Henrikin surmavirren (Juminkeko 2025).

Lehden kansikuva: Lauri Greisin Karelian Sportlore -malliston Look 7 (2024) Museo Elielin Karjalan neito -näyttelyssä. Kuva: Pia Paananen