Raija-Liisa Mäkelä: Solovetskin luostari – Venäjän historian peili

Kuvaus

Raija-Liisa Mäkelän teos avaa Solovetskin luostarin historiaa sen perustamisesta 1400-luvun alkupuolelta 1800-luvun loppupuolelle, jolloin monasteri oli suosittu pyhiinvaelluskohde, mutta myös hetkellisesti Krimin sodan näyttämö. Kristillisyyden turvapaikasta muodostui vuosisatojen mittaan maan ääri, jonne karkotettiin tsaaria, hovia ja kulloisiakin vallanpitäjiä uhkaavia, vaarallisina pidettyjä henkilöitä.

1920-luvulla Solovetskiin syntyi Erityisvankileiri nro 1, josta tuli omalaatuinen orjatyöjärjestelmän kehittämislaboratorio, ojennuslaitos. Siinä käytetyt vankien nöyryyttämisen ja alistamisen keinot sekä sosialistiset pakkotyömenetelmät otettiin myöhemmin käyttöön koko maan peittävässä Gulag-leirien verkostossa.

Vuoden 1994 alkuperäisteoksesta merkittävästi laajennettu laitos vertautuu Suurta terroria koskevaan tutkimukseen, kun Mäkelä kuvaa ”Solovetskin suurta etappia”. Luostarisaarelta mantereelle teloitettaviksi vietyjen 1111 vangin vuosikymmeniksi kätketty kohtalo selviää pitkällisen etsinnän tuloksena, kun heidän viimeinen sijansa löytyy Karhumäen tienoilta, Sandarmohin hiekkakankaille kaivetuista haudoista.

Karjalan Sivistysseura, 2023. Kovakantinen, 288 sivua, 2 kuvaliitettä.