Kosti Pamilo: Sana jiäy elämäh

Kuvaus

Kosti Pamilo (1912–2005) varttui Karjalan Porajärvellä ja Suojärvellä, missä hän aloitti työuransa 13-vuotiaana puotipoikana. Myöhemmin hän oli pidetty karjalan kielen taitoinen esiintyjä monissa tilaisuuksissa.

Huolestuneena kielen säilymisestä Pamilo ryhtyi opettamaan karjalan kielen kursseilla, tallentamaan tarinoitaan ja kirjoittamaan karjalankielisiä näytelmiä ajatuksella ”Sanuo pidäis, sana jiäy elämäh”. Tähän teokseen on koottu hänen kaskujaan ja näytelmiään. Niitä pohjustavat lyhyet muistelut kotikylistä.

Pamilo ei ollut pöytälaatikkokirjoittaja, vaan hänen toiveenaan oli, että kirjoitukset osaltaan auttaisivat pitämään karjalan kieltä elävänä. Tämän toiveen mukaisesti tähän kokoelmaan on koottu hänen kirjoittamiaan näytelmiä ja esittämiään kaskuja.

Näytelmät tuovat erityisesti esille puhuttua kieltä, keskustelun kulkua eli puheenpartta. Sekä näytelmät että kaskut tuovat kielen ohella esille joitain piirteitä karjalaisesta elämänmenosta. Kaskuista vanhimmat ovat tarttuneet hänen mieleensä aikana, jolloin hän työskenteli puotipoikana Suojärvellä.

Kokoelman alkuun on valikoitu Pamilon kuvauksia hänen lapsuutensa kotikylistä, Porajärven Pälväjärvestä sekä Suojärven Maimalammista ja Jehkilästä. Näistä osa on kirjoitettu karjalaksi, osa suomeksi. Lyhyet ja hyvin subjektiiviset kertomukset kuvastavat sitä maailmaa, jossa hänen karjalaisuutensa juuret olivat.

Porajärvellä ja Suojärvellä puhuttiin varsinaiskarjalan eteläistä murretta. Aikaisempina vuosikymmeninä julkaistujen tekstien kirjoitusasu on vaihdellut eri lähteissä. Katerina Paalamo on muuttanut tätä teosta varten tekstit nykyaikaisen ortografian mukaisiksi. Samalla tekstiin on tehty pieniä muutoksia, esimerkiksi joitain suomalaisvaikutteisia sanoja on korvattu karjalaisilla.

Alkusanat on kirjoittanut kirjan toimittaja, Pekka Pamilo. Kuvaliitteiden valokuvat vievät lukijan mukanaan aitoihin karjalaisiin tunnelmiin.

KSS, 2024, pehmeäkantinen, s. 178.