Ois pidän olla syndymättä

Pajattai Pelagea Kuljukka, Suistamo. Iänitys Kerttu Kokko 1957. SKSÄ A 410 (L 6). Litteroindu Kati Kallio (nellikkösalbavomerkilöih on pandu iänityksen aigua olijan miehen kommentariet.)

Mium, mium mamma kun ennen rubei, työh kun oľi uamutyöt tehny sit päiväl kun työh istuit kezreämäh tahi vuatteida korjuomah tah(i) ombelemah tahi midä tuoda ńi. Siit häin tok lauloi

Ois pidän olla šyndymättä
šyndymättä kazvamatta [mies: (v)ai niin]
ilmoillan ylenemättä
tämän muan madelematta.[mies: vai niin]
Libo kun oižin kuollut kolmeyöhe
kadonut kabalovyöhe
ńi vuakša ois vuatetta pidännyt
latukkańi lauvampiädä [mies nauraa: ei, tämä on]
pari pappilan šanoja
kerda kellon helgähyštä. [mies nauraa: ai]
Ois pidän olla šyndymättä
šyndymättä kazvamatta
ilmoilla ylenemättä
tämän om mua(m) madelematta.