Syömizet

Syömizen valmistandutavat Vienas, Anukses da Raja-Karjalas

Huoli Jumala vierašta, huoli vierahan varoa! (Uhtuo)

Kaikkiel Karjalas syömizien valmistandutavat pyzyttih vallankumovuksessah perindöllizel pohjal. Tehnizesti syömizii valmistettih päčis da ekolougizesti luondoymbäristyö hyövyndäjen. Syödih äijy kalua, mečästyssualistu, enimite meččylinduloin lihua, siendy da muarjua. Žiivatois suadih lehmän- da lambahanlihua, sen sijah počin- da kananlihua allettih syvvä äijiä myöhembä. Niilöi hätken ei syödy, sendäh gu Vahnan Sanan mugah verdy, počinlihua da ezimerkikse jänöinlihua ei suannuh syvvä.

Vil’l’ua da enne kaikkie ruistu, “Jumalan vil’l’ua”, äijäl arvostettih. Kylvöleiby blahoslovittih obrazoin ual. Ozru on vahnimii vil’l’ukazviloi, da se kazvau pohjazesgi. Kagrua viljeltih enimite rehuvil’l’annu heboloile, ga sežo leibyvil’l’annugi. Rugehistu leibiä pastettih joga nedälii da sidä kai kuivattih ruadoaijakse. Syömizii vil’l’as syödih kuašannu libo päčis valmistetunnu pudronnu. Seiččemen nedälin pyhän aigua eriluaduzet kuašat oldih perussyömizenny, kuaššua syödih pyhävoinke. Toiči ostettih riissuu, brossua, greččuu da nižuu. Kringelii ostettih jarmankoil, kois luajittih vezikringelii. Nižustu da muudu pastostu tuodih, konzu pereheh rodih lapsi (rodinat, hambahat).

Kagrukiiseli on tavallizembii tundiettuloi karjalazii syömizii. Sidä voibi syvvä pyhien aigua, da se on olluh vie kuolluzien mustosyömine. Tavan mugah alovehel kiiselii sanottih kagrukiiselikse libo kiižukiiselikse. Kagrujauho- libo suurimsevos da yön libo kaksi hapatettu kiižu valutettih da ližiämäl vetty keitettih kiiseli (ven. кисель). Samanmostu muigiedu kiiselii keitettih toiči ruis- da ozrujauhosgi. Kagrukiiselii syödih voinke libo svuad’ban aigua pruazniekkusyömizenny mienke. Muarjukiiselii keitettih muarjois da kartohkujauhos, segah ližättih metty libo zuaharipeskuu. Juodih muarjuvetty (morsuu), must’oit kuivattih, buolat säilytettih aitas.

Talkun on toine vil’l’usyömine, kuduadu luajittih alovehel tavan mugah kagras, ga pohjazes sidä luajittih ozrasgi. Jyvät keitettih da kuivattih päčis, sit net jauhottih käzikivel libo jauhotettih mel’l’ičäl. Talkunjauhoh ližättih hiilavua vetty da vähäine suolua, sit rodih sagei pudro. Talkun tulou ven’an sanas толокно; ven’an kieleh se on omaksuttu suves eläjis nomadikanzois. Talkun on olluh vie evässyömizenny, konzu miehet oldih mečästämäs. Jauhot oli helpo ottua keräle da niilöin segah pidi ližätä vaigu hiilavua vetty.

Kurniekat pastettih taiginas. Tavallizes kurniekas (ven. курник) oli kaksi suurdu kalua. Tämän pastoksen nimi vihjuau sih, gu, kui ven’alazesgi kurniekas, syväimenny olis pidänyh käyttiä linduloin lihua libo kogonazii linduloi. Yhtelläh karjalazet otettih laihinakse vaigu sanan da piiruan muvvon. Kurniekat jätettih toiči piälpäi avvoi, midä Suomen puolel ei tavan mugah luajittu, vaigu Kainuun rajakylis. Kurniekoin syväimenny käytettih nagristu, lantuu, gribua da eriluaduzii juureksii, piälpäi pandih izrua. Tämän ližäkse pastokseh ližättih kypsymizen aigua sliuhkua da voidu. Kurniekkoi havvottih da syödih päivän piäsyömizenny. Padazeh pandih pienet kalat, da taiginas luajitun kannen ual havvottih padakurniekku.

Piiruadu pastettih joga pruazniekkua. Pruazniekkupäivän huondeksennu pastettih piiruat toiči enne kirikköh lähtendiä, ga yhtelläh piiruat syödih vaste kiriköspäi tulduu. Enne pyhile käyndiä ei syödy, piiruat oldih argisyömizenny, niilöi ei syödy pyhien aigua, hos ongi olemas razvatoi pastinpiirai. Piiruan tahtahan valmistamizeh käytettih maiduo, mi vihjuau ven’alazeh vaikutukseh. Tavan mugah nengostu vähäzel kulmikastu piiruadu kučuttih kalitakse, pyöryžiä avvonastu piiruadu sanottih šankikse libo šangikse; nimitykset on lainattu ven’an kielespäi da niilöi ei käytetty kaikkiel. Piduliččoi avvonazii piirualoi sanottih vie šipainiekoikse. Piiruan syväimenny on ozru, talkun, myöhembi riisu, kartohku da magielois piirualois ruahto. Yhtehizet Vienas, Anukses da Raja-Karjalas oldih keitinpiiruat libo sulhaspiiruat, sul’činat da čupukat. Niilöi luajittih gostile da omahizile, keitinpiirualoi kučuttih sulhaspiirualoikse, konzu tuldih kodžat, da čirpipiirualoikse, konzu loppiettih vil’l’oin leikkavo. Pastettih vie pyöräkkyö (Salmis syväinkokoi), umbikokoidu da pienembiä kurniekkastu. Vatruškua (ruahto- da muarjupiiruadu) pastettih Anukses Ilomančissah. Piiruat voijeltih voil, toiči voih sevoitetul kannateksel. Jäiččyvoidu luajittih kevätpuolel pruazniekoin aigua.

Kuvun aigua suadih äijy kalua. Kalat kuivattih, karjembat – seinypieles, hienombat – nuoral, toiči päčisgi. Hyvin säilynytty kuivua kalua libo kidžukalua (maimua) piettih aitois talven aigua da sit keitettih suuppua. Kalarokkah, ezimerkikse rannal keittäjes, tavan mugah ližättih vaigu suolua, toiči laukkua. Ahvenet jätettih puhkuamattah, nenga net oldih magiembat. Mähändiä, kalan maidoloi da maksua syödih erikseh parembannu syömizenny pidäjen. Maidokalarokkua kartohkanke sežo keitettih. Suolattuu kalua enne syödih joga päiviä. Enne oli tundiettu vie hapatettu kala. Se, kui i kalasaluattu, kuului pyhän aigua syödävih syömizih. Vagavembat pyhittäjät ei syödy ni kalua.

Lihankuivuandah niškoi Päivännouzu-Karjalas da enne vie Raja-Karjalas da Lapis oli moine “lihahebo”, levole azetettavat telat. Ahavoitu liha on moine liha, kudamua kuivattih kevättuules libo toizin sanoin ahavas; silloi ei vie olluh kaikenmoizii böbökköi. Suoluamine oli yhtelläh kaikis tundiettu lihan säilytändytaba. Lihasyömizii valmistettih havvutandal päčis. Tavallizennu syömizenny oli päččiliha libo rokku, kuduadu keitettih kahtes-kolmes eriluaduzes lihas. Kogonazennu pastettu lihapala eroitettih liemes da tuodih stolah eriže jälles liemen syöndiä.
Lihasyömisty, kudamah oli midätah vie ližätty, tavan mugah ozrua, sanottih liharokakse. Kartohkua da juureksii tavan mugah valmistettih eriže, ei lihanke. Nagris hätken oli puaksuh kaytettävänny juureksennu. Nagrehes ongi äijy tervehyöle hyövyllisty einehellistu ainehtu. Syödih äijy kapustua, sidä suolattih. Siendy da gribua kerättih säilytettäväkse da kuivattavakse libo suolattih suurin miärin da syödih talven aigua. Harvinaine rötky sežo tundiettih. Kazvos- da juuressyömizii kehiteltih pyhäaigoih niškoi da niilöi on enämbi, migu muijal päivänlaskupuolen Karjalas.

Maijos luajittih hapainmaiduo, veresty maiduo juodih enimyölleh lapset. Vahnu, vie Päivännouzu-Suomes tundiettu taba on luadie hapainmaijos päčis ruahtuo. Kuorittu maido hapatettih sen-tämän päivän. Konzu hera selgiesti rubei eroittumah, se leikottih puuveičel da annettih sil koveta päčis pienel lämmöl. Muga suitettih ruahtuo pyhän aigua da käytettih sidä Äijänpäivän syömizih, ezimerkikse kuličanke syödäväh pashah da ruahtopiirualoih. Ruahtuo voibi syvvä moizennu vereksen maijonke luzikal.

Päčis havvottuu maiduo suvaittih ližätä čuajuh libo koufeih. Jäiččiä enne syödih vähembi, ga virboipalkakse niidy annettih. Toizielpäi meččylindoloin jäiččii maltettih kerätä. Pyhälaskun aigua luajittih razvurieskua, hapanlettuu libo magiedu blinua (ven. блин), kuduat kuuluttih Pyhälaskun syömizih. Keviäl koivulois suadih mahlua. Idujauhos luajittih vuassua da pruazniekkoih niškoi vägevembiä piivuo. Nagrisvuassua kučuttih riepoikse. Koufeidu juodih mielihyväl, ga joga päivän juomizennu oli čuaju, kuduadu juodih stokanoispäi. Erähil oldih samvuarat.

Karjalazen syömisperindön parahii puolii oldih kalan da kazviloin sego juureksien, grivoin da muarjoin suuri käyttö, razvan käytön rajoittamine pyhien aigua, vil’l’usyömizien da toizien syömizien tazapainoine valmistamine, magien sijah karjalazet syödih enämbi suolattuu syömisty.

Pirkko Sallinen-Gimpl

Kirjalližuttu

Vilho Jyrinoja 1965: Akonlahden arkea ja juhlaa. Kansanelämän kuvauksia 2. SKS: Helsinki.
Ilmari Manninen 1932: Karjalaisesta ruokataloudesta. – Karjalan kirja (toim. Iivo Härkönen). WSOY: Porvoo.
Roza Nikolskaja 1990: Karjalainen keittiö. Pohjoinen: Oulu. (Karelskaja kuhna,1986)
Aino Lampinen 1953, 2. p. 1978: Karjalainen keittokirja. Maakunnallisia ruokia ja niiden valmistustapoja. Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö: Joensuu.
Pirkko Sallinen-Gimpl 2000, 2. p. 2009: Karjalainen keittokirja. Tammi: Helsinki.
Pertti Virtaranta 1958: Vienan kansa muistelee. WSOY: Porvoo.