Muuzikku

Pajomuuzikku

Karjalan omua muuzikkua eččijes ezmäi pidäy tuttavuo vahnembih säilynyzih sävelmien luaduloih, moizih, kui ezim. improviziiruittuloih paimoin sävelmih sego itkuvirzilöih da joiguloih. Muzikualizinnu ilmivölöinny hol’otandat da karjankučundat ollah mugaže kallehet, kuigi runoloih yhtyjät sävelmät. Niilöis pajattai piäzöy välläle tekstan ravvoispäi da ozuttau oman malton luadie sävelmii.

Vahnimannu sävelperindönny voibi pidiä merkinandotarkoitukses ezitettyy hol’otandua. Nämmä sävelmät – Raja-Karjalan ”huikutukset”, Vienan ”huhuonnat” – ollah enimite sanattomat. Puaksuh niilöis on vai hol’otus yhtel libo kahtel sävelel. Erähis hol’otuksis on tovestettu jo meloudistu muvvostustu se miäry, kuduas roih jo sävelmäkse nimitettävy kogonažus, ritmurakendeh silloigi on välly. Nämmii hol’otuksii pidi ezim. muarjah kävyndäh, venehty kuččujes, yöksymizeh da muga ielleh.

Käytön puoles samazeh joukkoh hol’otuksienke kuulutah sežo karjankučundat, kudamil muanitetah kodih lehmii, vazoi da lambahii. Nämmägi hol’otukset ollah enimite ilmai midägi tiettyy rakendehtu. Lehmänkučundat tavan mugah alletah tpruko-sanal, kuduah vie liittyy ”lehmäzeni kodih” libo lehmän nimi.

Original’noi pajoluadu, kudamua paiči karjalazii vie greikkalazet ollah käytetty, on itkuvirret. Karjalazil itkuvirzilöil on omaluaduine stiil’u, mi tulou ilmi kui sana- mugai sävelmyrakendehes. ”Kuolijan virret” itkiettih muahpanendan aigua da lounualois, ”miehele menijän virret” – svuad’bois. Armieh lähtijäle oli varattu sežo omat itkuvirret. (Kačo oza Itkuvirret.)

Kaikis virzilöis iänelitkii käyttäy tavan mugah yhtenjyttymiä, hänelleh luondehenomahistu sävelmyluaduu, ga yhtelläh ei muga, gu samaine sävelmyvirkeh libo kai kogo pala kerdavuttas yhtenjyttyzinny virren jatkujes. Meloudii, kudai evustau enimyölleh minorisävelluaduu, äijil iänelitkijöil sežo mažourugammua, ainos kiändeleh uudeh luaduh, toiči virty čomendajin sävelin, vuadimattomal, tavan mugah moizel, kuduas on vai viizi peräkkästy diatonizen astehikon säveldy. Tavan mugah ritmalline kuvos pyzyy kogo virren yhtenjyttymänny, ga sitgi on tovestettu muuttumistu, toizil enämbi, toizil vähembi. Huogavundan aigua, tavan mugah virkehen lopus, sävelmy lopeh hil’l’akkazih kadensusävelih, kudualoin lopus itkii puhkieu nyyčkytyksih.

Vienan Karjalan pohjazis kylis on käytetty rakendehel itkuvirzilöi mustoittajua pajoluaduu, kudamua kučutah joiguloikse. Nimitykses vois piättiä, gu pagin on lappalazilpäi otettuh laihinah näh. Yhtehizii piirdehii nägyy sežo muzikuallizen refrengin käytös sego sit, gu kentahto tietty hengilö otetah pajon teemakse. Vienan Karjalas joijutah brihua, hänen mielespiendiä da ruaduo, ezim. torrunke kävyndiä. Voinan aigu da svuad’bu sežo ollah annettu aihettu joijundale.

Joiguloin sävelmistön ominažuksih kuulutah kai net, kudamat tullah ilmi itkuvirzilöis. Yhtelläh se on vaihtelevembi sendäh gu kudualgi joijuttaval hengilöl on oma virzi libo sävel, kuduas se piähengi tundietah sanoi kuulemattahgi. Sävelmän eričyspiirdehet selgiembäh nävytäh virkehen loppijas refrengis, kuduan sanoinnu on vai ”nee – joo – nee” da ms. – Uhtuon da Röhön kylien joijundois on käytetty vai yhty sävelmyluaduu, kudaman yhtenjyttymänny kerduamizen sellittäy se, gu nämmis tulou ilmi jo kalevalazen runon mittua lähäl olii rivirakendeh.

Runosävelmät

Karjalas puaksumbah vai yksi ristikanzu oli pajatannuh runuo. Konzu runonpajattajua oli enämbi, pajatettih yhtelaigua yksiniänizesti. Vikse ennevahnas Karjalasgi on olluh enzimäzen da jälgimäzen pajattajan vuorottelu, enimite kerdojii runoloi pajattajes. (Kč. sežo oza Runopajo.)

Karjalan alovehilpäi suadulois runosävelmis ei ole ylen äijiä eriluadustu perustyyppii, gu ritmittelyn lähtökohtakse otetah ritmurakendeh, sävelmien luusto. Aijembua kerrostumua on jiännyh lapsien sävelmis. Niilöis sävelmän voibi muvvostua vai yksi nelli-iškuine rivi, taktuluavul pidäy vai olla runoh nähte hyvin tazajagoine.

”Konzu kaksi peräkkästy sävelmyrivii ollah melodizesti eriluaduzet, rakendehmuodo roih parembi kehitynnyh da muvvostau rivipuaran. Nengozinnu kaksirivizinnu ollah meijän enimät runosävelmät. Ylellizet suomelazen runopajon sävelmät ollah moizet, kudamis on kaksi viizi-iskustu rivii. Enimil pajattajil sen meloudii liikkuu verraten ahtahal, perus- da huippusävelen alal libo mažorizeh, libo minorizeh tabah”. (Tenisova)

Svuad’burunopajon yhtes eziindyy kolmevaihtostu taktuluaduu, muga sanottu mazurkkuritmu, kudai muite ei ole ominaine karjalazile sävelmile. (Svuad’busävelmy) Sežo val’suritmu, kolmejagostu taktuluaduu vastavuu, da viizivaihtoine taktuluadu (taza- da kolmejagoine yhtymy), eziindyy enimite rajakarjalazil pajattajil.

Pajosävelmät

Uvvembih rahvahan pajoloih kuulujien muga sanottu pajosävelmien tunnusmerki on nellirivilližys. Pajosävelmät, mugaže kui niidy rakendehellizesti vastuajat tansisävelmät, ollah tuldu käyttöh Karjalah vaste 1800-luvul. Niidy on kerävynnyh kahteh kohtah: Suomen Karjalah da ozittain Vienan Karjalah päivänlaskupuolespäi. Anukses da Raja-Karjalas on roinnuh paikallizil murdehil sepitettylöi pajoloi, kudamien sävelmät ollah tuldu enimite Ven’alpäi. Yhtelläh rahvahan pajolois on aijy karjalazelgi muaperäl roinnuttu.

Kui Vienan mugai Anuksen Karjalas neidizet pajatettih ezimerkikse illaččulois ven’ankielizii pajoloi, kudamien tekstoin kieldy ei ellendetty.

Soitinmuuzikku

Karjalazen heimon alovehil on käytetty enimite yhtenjyttymii soittimii, mittumii oli käytös muijiengi baltiekkumerensuomelazien keskes. Puhundusoittimet ollah oldu paimoloin abuvehkehinny hol’otuksien da karjankučundoin rinnal. Yksinkerdazembi puhundusoitin, torvi, on luajittu koivun libo lepän tuohes voronkan da sarven muodozekse. Savolazien alovehien lähäl, paikoin Suvi- da Raja-Karjalas, on käytetty paimoin soittimennu sežo kozlan sarvie, kudual voidih soittua runosävelmien jyttyzii soitelmii.

Olles, kažl’as da puus luajittih pienii da vähäiänizii puhundusoittimii, pillilöi. Iänen niilöis andau klarnietan tabah särähtäi kieli, kudai leikatah soittimien kylgeh, sen umbinazeh piäh. Puus pilli luajitah ottamal iäres sen syväin. Nelläl iäniravol varustetul pillil voibi soittua ezim. sävelmii, kudamis opitah matkie lehmän kelloloin kalkatustu.

Kielisoittimet

Karjalazil, kui kaikil toizilgi baltiekkumerensuomelazien kanzoil, kielisoittimien piäpaikal on olluh kandeleh. Karjal on ylen äijäl kunnivoinnuh tädä soitindu, kudai rubei häviemäh Savos 1800-luvun algupuoliškol viulun tielpäi. Muzikalizien vuadimuksien kazvajes kandelehen kielimiäry on vähäzin liževynnyh alguperäzes 5:s 30:ssah, da sen mugah iče soitingi on suurendunnuh da sen luajindutaba roinnuh monimutkahizembakse.

Rahvahale omahizes käytös soittai on pannuh kandelehen omile polvile muga, gu sen lyhyömbi kylgi, lyhevin kieli, olis hänen puolel. Soittajes sit tietty sormi koskettau tiettyy kieldy; eri käzien erähät sormet jovvutah olemah yhtehizes azendos. Se taba, konzu toine käzi hoidau yläkielii (meloudiedu), toine – alakielii (rivižytty), on myöhembi kehitysasteh.

Vie vuvvennu 1917 Suojärvel Vuohtelehes yksi ukko musti, kui pidäy soittua viizikielisty kandelehtu evustajua sävelmiä. Raja-Karjalan parahimat soittajat ollah iče luajittu ezimerkikse sävelmii, kudamil on kuvattu Valamoin kirikkökelloloin soittuo.

Vaigu eräs nouttien mustohpano on olemas kandelehen käytös runopajon muuzikkumyödäilynny. Enimite kandelehtu pietäh tansisoittimennu. karjalazis tansilois nägyy kui päivänlasku- mugai päivännouzupuolen vaikutustu. Pol’kansuguzii sävelmii on käytetty enämbi; net ollah ezim. Raja-Karjalas tundiettu ”Ristakondra”, ”Melkkuri”, ”Nyykytys”, ”Potvalssi”, ”Lippa”, Letška”, ”Hoirola”, ”Tolppa”, ”Markan kisa”, ”Kiperä”. Val’sit, mazurkat da poloniezanjyttyzet pol’skat ei ole äijäl levity päivännouzurajoile. Kuulužin tansi on ven’alasperäine ”kiža”, kuduadu erähät nimitetäh ”muanituksekse” – sendäh, gu briha sit ”muanittau” pagenijia neidisty – erähät alguperäzil nimil ”ribačka”, ”bris’atka”. Anuksen puolel on tyyvytty enimite ven’alazih ”kižoih”.

Suomen tansit ei olla sinne levitty. Sidä vastah Vienan Karjalah, enimite päivänlaskupuolen kylih, on tulluh Suomespäi nuorien torguniekoin tuoduu piirikižua da tansii.

Raja- da Pohjas-Karjalas kandelehen rinnal tansisoittimennu on käytetty omaluadustu jouzisoitindu, kuduan nimi on jouhikko libo jouhikas. Sen kolme punottuu kieldy on viritetty kui viulusgi. Keskikieli soittau kauti sävelmän rivižyssävelenny. Nygöi [1932] jouhikko on hävinnyh viulun da harmonikan tielpäi, kuduat uvven aijan soittiminnu ollah suatettu kandelehengi iänen vaigenemah.

Lyhendäjen da tavvendäjen otettu A.O. Väisäzen kirjutuksespäi ”Karjalainen kansanmusiikki” (Karjalan kirja 1932).

Iäninäyttehet

• Kirikönkellot
• Joijundu Suomeh lähtijäs

Uvvembua kirjalližuttu

• Jalkanen, Pekka, Laitinen, Heikki, Tenhunen, Anna-Liisa: Kantele. Toimittanut Risto Blomster. SKS, Helsinki 2010.
• Kallberg, Maari: A. O. Väisänen ja Miitrelän Ilja. Vienankarjalaisten joikujen piirteitä. Kuhmon musiikkiopiston julkaisuja no 4. Kuhmon kaupunki / Musiikkiopisto, Kuhmo 2004.
• Hiljainen haltioituminen. A. O. Väisäsen tutkielmia kansanmusiikista. Toim. Erkki Pekkilä. SKS, Helsinki 2004.
• Laitinen, Heikki: Runolaulu. Teoksessa Kansanmusiikki, 14– 77. Toim. Anneli Asplund, Petri Hoppu, Heikki Laitinen, Timo Leisiö, Hannu Saha, Simo Westerholm. WSOY, Helsinki 2006.
• Nieminen, Rauno: Jouhikko. The Bowed Lyre. Kansanmusiikki-Instituutti & Juminkekosäätiö, Kaustinen & Kuhmo 2007.