Karjalan Heimo -lehten histouries

Oman, puolovehkannois rippumattoman iänenkannattajan da ozanottailehten julguamine on allus algajen kuulunuh Karjalan Sivistysseuran piätoimindumuodoloih. ”Gu heitetänneh lehten julguandu, sit Seurugi loppou oman toimindan”, sanoi Seuran paginanvedäi Aleksi Lahelma 1950-luvul. Yli suan vuvven aigua lehten julguamismahtot, lugiikundu, ulgonägö, syväindö da luonneh ollah vaihteltuhes. Muutokset nävyttih sežo lehten monis nimis. Lehten piämielet, Karjala: sen aijankohtaine tilandeh, hyvinvoindu, histourii, kul’tuuru da rahvas ollah pyzytty muuttumattominnu.

Karjalazien Paginois Karjalan Kävijäh (1906–1909)

Piätös lehten perustamizes oli luajittu Karjalan Sivistysseuran ielolijan Wienan Karjalazien Liiton allustajas perustamiskerähmös Vaasas sulakuus 1906. Virrallizes perustamiskerähmös 3.-4.8.1906 Tamperehel lehten vastuollizekse toimittajakse vallittih kirjuttai Iivo Härkönen, kudai kehitti ozanottailehten karjalazen aihepiirin edehpäi pitkäkse aigua.

Liiton enzimäine Karjalaisten pakinoita (Karjalazien Paginoi) -lehti oli tarkoitettu vienankarjalazile. Lehten tavoittehikse oli miäritelty vällyön da opastuksen idejoin puolistamine, kanzallistunnon nostattamine, kanzanopastus da aijankohtaine uudizien tuottamine. Kanzanopastukseh niškoi jullattih kirjutuksii, ezimerkikse viinanjuondan pahuos, hyväs käytökses, muanruavos da tervehyönhoijos. Uudizis oldih nägyvis yksikamarillizen parluamentan da Ven’an valdukunnanduuman istundot. Risturiijois da poliittizisgi dielolois kirjutettih ihan kohti. Heimosugulažuttu tarkah mietittih da miäriteltih.

Alguvuozinnu lehti pidi piästiä ilmah ozutehlehtenny, sendäh gu lehtel ei olluh julguamislubua. Lehtie piästettih nimil Tauonpano libo Karjalazien kevätlehti (1907: 4–5). Karjalazien kezälehti (1907:6-7), Elonaigu (1907: 8–9), Karjalazien syvyslehti (1908: 10–11), Karjalazien rastavu (1907:12), Eränkävii (1908) da Karjalan Kävii (1908–1909).

Karjalazien Sanomis Toukomiehessäh (1917–1935)

Konzu keviäl 1917 Seuru rubei jatkamah omua toimindua Karjalan Sivistysseurannu, oli kerras piätetty piästiä ilmah lehtie nimel Karjalazien Sanomat. Viestii Vienan da Anuksen karjalazile. Uuzi lehti piäzi ilmah kaksi kerdua kuus. Toimittajannu jatkoi Iivo Härkönen. Uudizien ližäkse lehti on pyrginyh viemäh omakielisty sanua Ven’an puolel eläjile karjalazile da eistiä edehpäi taza-arvuo kui kielen, mugagi uskondon kyzymyksis, toizin sanoin, lehti vuadi karjalan kielele taza-arvostu azemua ven’an kielen rinnal kui virrallizis laitoksis, mugai kirikköpidolois. Oza kirjutuksis jullattih livvinkarjalakse, ezmäi kirillizin kirjaimin. Lehten nimi oli painettu enzimäzele sivule latinalazil dai kirillizil kirjaimil.

Aigu oli jygei kui julguamisluvan mugagi lehten levittämizen puoles. Sygyzyl 1917 lehti piäzi ilmah kaksi kerdua kuus, ga 1918 vuvven aigua suadih luajittuu vaigu viizi noumerua. Suurin oza painokses viettih ilmai juattavakse rajantagazen Karjalan lugupiirilöih da kylien kirjastoloih. Konzu rajan tuakse rodih jygiembi piästä da jälgimäi ei suannuh piästä ni vouse, vuvven 1919 allus lehtie ei voidu luadie alalleh. Kaksi rastavulehtie (Karjalazien joulusanomat 1919 da Vahnan Karjalan joulu 1920) Vienan Karjalan väliaigazen halličuksenke puutui toimittua, ga sen jälles oli viijen vuvven väliaigu.

Välivuozinnu lehten uvvessah julguamizes oli aiven paginua Seuras enimite Paavo Ahavan aloittehes. Suomes on toiminuh äijy heimoyhtistysty, kudamien keskes huavattih perustua yhtehine lehti. Seurale oli tärgiembi suaja oma iänenkannattai elbymäh. Tämä rodih vuvvennu 1925. Uuzi nimi Toukomies on rajantagazeh Karjalah ajatuksien kylvemizen merkinny. Piätoimittajannu jatkoi ielleh Iivo Härkönen.

Toukomies-lehten piäkohtii oldih Viena da Anus. Ohjelmas nägyi aijankohtazen heimouattehen hengi. Lehtie luajittih, gu ”Karjalan kanzu olis valmis tulieh vällyöh”, da lehtes pidi olla Karjalan kanzallis- da opastundupyrgimyksii nostattajua kirjutustu da kuvavustu Karjalan muas da kanzas. Aihepiirilöis mainittih, ezimerkikse kanzanperindö, eloikeinoelaigu, Suomen ortodoksizen kirikön kanzalline kehitys sego uudizet Karjalas da Suomespäi. Tahtottih iellehgi jullata kirjutuksii livvinkarjalakse.

Karjalazet pagolazet vaikutettih lehteh. Konzu rubei ruadamah nuorien pagolazien kerho, se algoi luadie yhtes Karjalakerholoin keskusliitonke Toukomies-lehten liitehty vuozinnu 1930–1931, kudaman nimi oli Karjalan Huomen. Kannattamattomuon täh se ruado pidi loppie.

Vuvvennu 1935 lehten nimekse rodih Viena-Aunus. Nimenmuutoksel kiinnitettih huomivuo kui alovehih, kudamis lehtes kirjutetah, mugagi syväindön uvvistukseh: lehtes tahtottih jullata suurembii, tiijollizii kirjutuksii.Viena-Aunus-nimel lehti piäzi ilmah vuozinnu 1935–1944.

Vuozinnu 1937–1938 lehti piäzi ilmah Karjalan Sivistysseuran da Karjalakerholoin keskusliiton yhtehizenny julgavonnu nimel Viena-Aunus + Itä-Karjala. Yhtes Iivo Härközenke sidä toimitti Lauri Kuntijärvi. Nuorien kirjuttajien miäry kazvoi. Tämä koittelu piädyi erimieližyksih, da Karjalan Sivistysseura rubei myöstin luadimah omua lehtie Viena-Aunus. Konzu Iivo Härkönen voimattomuon täh vuvvennu 1939 lähti iäres piätoimittajan ruavos, silloi loppih tärgei lehten histourien aigu. Härközele lehti oli olluh läs 30 vuvven aigua eloksen piäruadoloi.

Piätoimittajakse tuli kirjuttai da aktiivine karjalalužmies Wasili Keynäs, kudai toimitti lehtie viizahasti voinuvuozinnu. Vaigevuksinnu oldih paberin vähys, lehten kulletusvaigevuot Ven’an Karjalah da Karjalan Sodilashalličuksen valistustoimiston ennepäi luajittavat tarkastukset. Sivumiärät vähettih, lehtie ruvettih toiči luadimah kahtennu noumerannu. Ga yhtelläh lehti piäzi ilmah, ozittain karjalazien kauppumiehien avul, da eli, – ezimerkikse vuvvennu 1942 lehtie painettih 15 000 palua viettäväkse Päivännouzu-Karjalah.

Karjalan Heimon algutaibaleh (1944–1959)

Jo välirauhan aigua vuvven 1941 kahtes noumeras oli lehten nimenny käytetty Karjalan Heimo. Seniores Carelienses -yhtistyksen tahtos oli ehoitettu ottua keskimäzien alovehien joukkoh myös Suomen Raja-Karjala. Lehtes pidi nygöi roitakseh kaikenualazien Karjalan dieloloi harrastajien piirilöin yhtyssiveh: kaikin ”yhty samastu ozua elänyöt, saman uskon, kielimurdehen da kalevalasperindehen mugah samazeh yhtevyöh kuuluijat” karjalazet tahtottih suaja lehten piirih. Jatkovoinan aigua yhtelläh lehten nimekse tuli myöstin Viena-Aunus. Taustal oli olettamine Päivännouzu-Karjalan liittämizes Suomeh.

Vuvven 1944 muuttunuos tilandehes johtujen lehten nimekse tuli lopullizesti Karjalan Heimo, da kohtehjoukkoh oli ližätty Raja-Karjalan siirdolazet. Jälles voinua elettih jygielöi aigoi. Äijy karjalastu kuoli libo pageni Ruoččih, da Suomes omis karjalazis juuris ei ruohtittu paista. 1940-luvul Karjalan Heimon ilmoitustulot vähettih, mi äijäl vaikutti lehten talovehellizeh tilandeheh, da 1950-luvul lehten painosmiäry laski uale 400 kappalehen. Täs karjalažuon kriizissuaijas toivuttih hil’l’ah.

Jygielöih aigoih kaččomattah lehti ilmestyi alalleh, da sih oli opittu luadie uvvistustu. Karjalan heimon piätoimittajannu nämminny vuozin oldih Wasili Keynäs (vuodeh 1954), Huoti Koski (1954–1956) da Kosti Pamilo (1956–1959). Lehtie kehiteltih ližiämäl erilazii karjalasjoukkoloi yhtistäjii kirjutuksii, ezimerkikse Naizien čuppu da gr’uuhan uudizet. Kosti Pamilo toimitti enzimäzen teemunoumeran, kudaman aihiennu oli Suojärvi (1957).

Lehten syväindö suurenou (1960–1990)

1960–1980-luvul ilmupiiri välleni, da Karjalan Heimon tilandeh parani. Painosmiäry nouzi 1000 kappaleheh.

Kosti Pamilon jälles Karjalan Heimon piätoimittajakse vallittih heimomies, Karjalan Sivistysseuran keskehine toimii Boris Karppela. Hänel oli kanzoinväline liikkui luondeh, da hänen aigua (1959–1987) lehti kazvoi da kehityi moneh eri suundah. Karjalan Heimos rodih ikkun ullospäi: Viroh da Nevvosto-Karjalah. Vie Ruočin karjalazis ruvettih kirjuttamah uudizii da pagizutteluloi. Karjalazien omii yhtevyksii lujoitettih Piiris tapahtuu -palstal. Lehtes seurattih aktiivizesti gr’uuhua. Luajittih teemunoumerat Salmis (1962) da karjalazes kaupas (1964).

Boris Karppelan abuniekakse lehten toimitukseh vuvvennu 1983 tuli Sakari Vuoristo. Häi oli ammattitoimittai da vie luondehen puoles tutkii. Karppelan avul häi tuttavui Karjalan Sivistysseuranke da händy vallittih jälles Karppelua lehten piätoimittajakse vuvvennu 1987. Jo abutoimittajannu häi piästi ilmah teemunoumeroi, kudamis 1980-luvul oli kačeltu, ezimerkikse Ilmarii Kiantuo (1984), Kalevala-eepossua (1985) da Kuusamon pagolazii (1988).

Karjalan Heimo jälles Nevvostoliiton häviemisty

Nevvostoliiton hävittyy Sakari Vuoristo käytti täyzisydämellizesti Karjalan Heimon hyväkse uvven tilandehen avatut mahtot. Häi liikui äijän Ven’an Karjalas da Suomes eläjien karjalazien keskes, pani taldeh mustotieduo da verkostui karjalazienke. 1990-luvul lehten painosmiäry nouzi 2000 kappaleheh.

Sakari Vuoriston piätoimittajan aigu kesti läs 20 vuottu (1987–2006). Vuoristo kirjutti Karjalan Heimoh suuren miärän kirjutustu vienankarjalazien lähihistouries. Kaikkiedah häi toimitti 16 teemunoumerua, kudamat perustutah enimyölleh uuzih arhiivu- da pagizutteluainehistoloih da syvendetäh tiedämysty Karjalan histouries da kul’tuuras. Yhtehizenny teemannu on puaksuh mittuinegi Karjalan aloveh (Vuokkiniemi, Uhtuo, Seesjärvi, Kiestingi, Tunguo, Pistojärvi, Oulanga, Akonlahti, Kuujärvi, Tver’) libo merkittävy ilmivö, ezimerkikse laukkukauppu.

Sakari Vuoriston jälles Karjalan Heimon piätoimittajakse vallittih enzimäine naine, toimittai Aila-Liisa Laurila (2006-). Nygöine Karjalan Heimo on yhtesruavos Ven’an karjalazienke da julguau sežo karjalankielizii kirjutuksii sežo. Lehti pyrgihes endizeh tabah pidämäh Suomen karjalazii yhtes. Lehten painosmiäry täl hetkel on läs 2000 kappalehtu.