Šeura vuosien šuatošša
Šeuran šyntyistorijua on kiinnoštava tarkaššella Karjalan istorijan kiäntehien kautti.
1879
Oululaini lehtimieš August Wilhelm Ervašti šuoritti kešällä 1879 karjalaisen heimoidejan šyttymisen kannalta tärkiekši tulluon matan Vienan Karjalah ta kirjutti šiitä kirjan ”Muistelmia Matkalta Venäjän Karjalassa”. Kirja innošti vienalaisie ta Vienašta Šuomeh muuttanuita kauppamiehie, mm. uhtuolaista Puavo Afanasjeffie (myöh. Puavo Ahava), smiettimäh rappeutunuon ta venäläistyvän kotišeuvun olojen kohentamista.
Toimintaohjelma vienalaisien elinolojen parantamisen hyväkši alko kehittyö1890-luvulla. Enšimmäisen šortokauven loputtuo Šuomešša vuotena 1905 nähtih šamoin Karjalan olojen parantamisen mahollisuukšie.
1906
Uhtuolla pietyt kanšalaiskokoukšet 1905–1906 annettih toivuo Šuomeššaki eläjillä vienalaisilla. Wienan Karjalaisien Liiton peruštamista valmistelija kokouš piettih Vaasašša 25.4.1906, peruštamiskokouš oli Tampereella 3.–4.8.1906. Šeuran šiäntöjen enšimmäini paragraffi miäritteli šen tarkotukšekši Vienan karjalaisien henkisen ta ainehellisen tilan kohottamista.
Šiäntöjen mukah šeura toteutti tarkotušta peruštamalla šuomenkielisie kierto- ta kanšakouluja, šekä kanšankirjaštoja, julkaisomalla lehtie, auttamalla Karjalan ainehellista varttumista muanviljelykšen, karjanhoijon ta muun talouven alalla. Šeuran Karjalaisien pakinoita -lehen näytenumero valmistu jo Tampereen kokoukšeh. Näytehnumerošša miäriteltih lehen tarkotukšekši karjalaisien kanšallistunnon lujittamini ta eloh havaččeutumini.
1907
Šeuran kuštannukšella painettih aapini ”Pieni Alku-opaštaja Vienan karjalaisilla”. Šeuran tuvella kolme vienalaista nuorta opaštu kiertokoulunopettajiksi Sortavalan seminaarissa. Enšimmäiset kiertokoulut avattih Vuokkiniemeššä jo šykyšyllä 1906 ta eryähissä Uhtuon kylissä kevättalvella 1907.
Kirjaštoja ta lukutupie peruššettih Uhtuon, Vuokkiniemen, Kiestinkin, Pistojärven ta Jyškyjärven kylih. Niih kerättih kirjallisuutta lahjoittajilta Šuomešta, tilattih äijä lehtie. Uhtuon laihinakirjaštošša oli yli 1000 kirjua. Šajekuušša 1907 Šeura piätti kuštantua poštinkannon Šuomuššalmešta Vuokkiniemeh kerran kuukauvešša.
Wienan Karjalaisien Liiton enšimmäini kešäpruasniekka piettih Kajaanissa kešäkuušša 1907. Uhtuošša järješšettih karjalaisien kešäpruasniekat. Vienan pahojen kyytiolojen parentamisekši pantih alulla tien rakentamini Kivijärven ta Aijonlahen välillä tarkotukšena jatkua šitä Šuomeh.
Konservatiivini hallitušvalta šekä kanšankielisih valistušliikkehih epyällen šuhtautunut ortodoksini papisto jo 1907 ruvettih ašettamah ešteitä liiton toiminnalla. Karjalaisien pakinoita -lehti ei šuanun virallista julkaisulupua. Liiton peruštamat koulut ta lukutuvat kiellettih šykyšyllä 1907 ta opettajie vankitth. Tienrakennuštyö lopetettih virkamiehien miäräykšellä.
1909–1911
Toisen šortokauven aikana virkamiehet ahisseltih liiton ruatuo, kumpani hiipu vähitellen näissä oloissa vuuvven 1911 männeššä. Toimintua voitih 1907 vuuvven jälkeh jatkua Šuomen šuuriruhtinaškunnašša. Vienalaisilla nuorilla annettih apuo kiertokoulunopettajan opaššukšešša šuomelaisissa seminaareissa, lehtie voitih painua Karjalan kävijä -nimellä vuoteh 1909.
Vuotena 1910 Liiton šihteeri kirjailija Iivo Härkönen valmisti Karjalan Kirjan, kumpani tuli merkittäväkši kulttuurityökši. Kirjašša on noin 150 artikkelie Vienan, Aunukšen, Tverin ta Novgorodin karjalaisista, Inkeristä ta Vepšäštä.
Vuotena 1911 Wienan Karjalaisien Liitto piti vuosikokoukšen ta valičči johtokunnan, no näkyvyä toimintua liitolla ei ollun vuoteh 1917. Liiton piämiehenä oli Aleksei Mitro (Mitrofanov), kumpani toimi Jyväskyläššä kauppamiehenä vuosina 1906–1917.
1917
Venäjän vallankumoukšen 1917 vuosi anto karjalaisillaki uuvven mahollisuuvven virittyä heimohenkistä toimintua. Heti kevätkuun vallankumoukšen jälkeh Wienan Karjalaisien Liiton entiset aktivistit ruvettih virittämäh šeuran ruatuo. Lönnrotin šyntämäpäivänä 9.4.1917 liitto keräyty käynnistämäh toimintua uuvveštah.
Yhissykšen nimi muutettih Karjalan Šivissyššeurakši (KŠŠ) ta šen toiminta-alovehekši miäriteltih Viena, Aunuš ta mahollisuukšien mukah muu ”alkuperäni karjalaisen heimon kyläaloveh”. Šiäntöjen mukah toiminta iellähki keškitty henkistä ta ainehellista kulttuurie koškijah työh. Jo talvella 1917–1918 ruvettih ruatamah Vienan kylissä olijat kanšankieliset koulut, peruššettih toistakymmentä kyläkirjaštuo.
Vuuvven 1917 valtijollisissa myllerrykšissä KŠŠ:lla muotoutu poliittisie piämiärie.
Piätarkotukšekši miärättih, jotta Karjala ruatais pitäen šilmällä niijen Venäjän vähemmistökanšallisuukšien ešimerkkie, kumpaset pyrittih hankkimah šisäistä iččenäisyyttä. Heinäkuušša 1917 Šeura järješti Uhtuolla kešä- ta heimopruasniekat, kumpasissa oli 9000 karjalaista. Uhtuolla kannatettih Šeuran idejua autonomisešta Itä-Karjalašta.
Poliittini kehityš eteni ruttoseh šen jälkeh kun bolševikit kuapittih vallan Venäjällä šajekuun vallankumoukšešša ta Šuomi tunnuššettih iččenäisekši (6.12.1917). Šotilahat tuotih bolševikkien ajatukšie Karjalan čuarin armeijah.
1918
Vuuvven 1918 alušša Karjalašša kiisseltih kovašti poliittisista ta kanšallisista kyšymykšistä. Ajatuš iččenäiseštä Itä-Karjalašta šai tukie šamoin kuin liittymini Šuomeh. Kevättalvella 1918, konša Šuomen šisällisšota vielä jatku, organisoitih vapuaehtosie šotilallisie retkikuntie tarkotukšella liittyä Viena Šuomeh. Repol’ašša ta Porajärvellä piettih kuntakokoukšie šamašša tarkotukšešša.
Johtokunnan toimešta KŠŠ enši kerran otti virallisešti kantua šeuran Karjalan valtijollisešta ašemašta oraškuušša 1918. Johtokunta piätti yhtyö karjalaisien enemmistön kantah liittyö Šuomeh. KŠŠ:n yleiskokouš ta kešäpruasniekat piettih heinäkuušša 1918 Uhtuošša. Uhtuo oli šinä aikana retkikunnan hallinnašša, kumpasen johtajana oli šuomelaini everstiluutnantti Malmi. Šeuran yleiskokouš piätti kannattua Itä-Karjalan liittymistä Šuomeh ta šitä koškija ehotuš toimitettih Šuomen hallitukšella.
Vuuvven 1918 lopulla tilanneh kiänty Itä-Karjalan iččenäisyyttä ajanuilla kielteiseh šuuntah. Organisoitu englantilaisien Muurmanin legijoona yhteistyöššä venäläisien ta karjalaisien bolševikkien kera karkotti šuomelaisen retkikunnan Vienašta ta otti Karjalan hallintah. Karjalan Šivissyššeuran johto rupesi šeuruamah šivušta tilantehen kehityštä.
1920–1930-luvut
Bolševikkivallan alkuvuosina 1920-luvun alušša Karjalašša tapahtu kanšannoušuja, kumpasih ošallistu omatahtosie joukkoja Šuomeštaki. Nämä kanšannoušut kuitenki kukissettih bolševikkien joukkojen voimin. Näinä levottomina vuosina Karjalašša nähtih nälkyä. Neuvoštovaltua vaštah ollehie ihmisie ahisseltih. Šuomeh pakeni toistakymmentä tuhatta karjalaista, kumpasista vuotena 1922 šynty viimeni pakolaisualto. Rahvašta tuli jälelläh Karjalah konša muašša oli jo rauha.
Šuomešša järješšettih valtijovalta ta KŠŠ järješti pakolaisilla avuššušta, koulu- ta kerhotoimintua. Poliittiset tavoittehet Karjalah šuhteh jiätih Šeurašša vähemmällä huomijolla ta yhteyvenpito rajan tuakše šammu kun raja pantih umpeh. KŠŠ:n jäšenet ymmärrettih, jotta nyt toiminta Karjalašša on mahotointa. Olojen vakiintumisen jälkeh Šuomešša ihmiset keräyvyttih heimopruasniekoilla. Alotettih perinneh- ta kulttuurityö, elävytettih kyykkäpeli ta organisoitih Karjala-kerhoja. Runonlaulajien muissokši ašetettih muistopaččahie. Šivissyššeuran oma iänenkannattaja alko tuaš ilmeštyö vuotena 1925 Toukomies-nimisenä.
Nuorien karjalaisien šopeutumista Šuomešša ta heijän opaššušmahollisuukšie pyrittih eistämäh järještämällä heilä koulukotija ta stipendija. Jo 1920-luvulla voitih peruštua monie rahaštoja karjalaisien kulttuurityön ta juuriltah karjalaisien opaštujien opintojen tukemiseh. Rahaštojen alkupiäomie šuatih lahjotukšina monilta Šuomešša mäneštynyiltä karjalaislähtösiltä kauppa- ta liikemiehiltä.
1939–1945
Talvišota merkičči Karjalan kannakšen ta Luatokan Karjalan šiirtymistä šuurelta ošin Neuvoštoliiton hallintah. Raja Vienan Karjalah ummistu entistä tiukemmin. Jatkošovan alkuvaihiešša šuomelaiset joukot tultih Vienah, Raja-Karjalah ta Aunukšeh. KŠŠ pyrki luomah yhteykšie rajantakasen šiviiliväještön kera. Käytännöššä tämä tuli mahottomakši, šentäh kun šuomelaini Itä-Karjalan šotilašhallinto huolehti iče rajantakasešta šivissyštyöštä. Šovan lopušša šuomelaiset joukot lähettih pois Karjalašta ta tuotih mukanah Šuomeh tuhatmiärin karjalaisie pakolaisie.
Jo vuotena 1945 šeuran vuosikokoukšešša tovettih realistisešti toimintamahollisuuvet šovan jälkiseššä tilantehešša ta miäriteltih uušituissa šiäntölöissä šeuran tarkotukšekši ”eistyä, ylläpityä ta tukie Šuomen rajojen šisällä olovan Karjalan heimon kanšallista šivissyštyötä šekä kanšallisen ičetunnon ta heimohenken kohottamista”. Šeuran toiminnašša nousi entistä enemmän esillä tarveh karjalaisen kulttuuriperinnön tallentamiseh. Jo kešällä 1940 šeura työnti tutkijan keryämäh muistitietuo Oulun ta Kemin šeuvulla eläjiltä itäkarjalaisilta.
1950–1970-luvut
Šovanjälkisinä vuosina karjalaisien heimotoiminta oli kriisissa. 1950-luvulla KŠŠ:n toimintah tuli kuiteski mukah uuši šukupolvi Šuomešša šyntynyitä ta varttunuita itäkarjalaisie. Hyö šuatih šeuran kautti košketušta heimohenkeh, ajatuš- ta kulttuuriperintöh.
Šeuran toiminta on toisen muajilmanšovan jälkisen ajan keškittyn itäkarjalaisen kulttuuriperinnön ta heimohenken vualimiseh. Šeura on julkaissun Karjalan Heimo -lehtie, tuken lukusien muijen julkaisujen ta akateemisien tutkimukšien tuottamista, Karjalua koškovua kirjallisuutta, muuta ainehistuo on kovottu šeuran kirjaštoh. Šeuran piirissä toimivie rahaštoja on täyvennetty itäkarjalaista šukujuurta olijien ihmisien lahjotukšilla ta testamenteilla. Rahaštojen avulla on voitu tukie apurahoilla juurilta karjalaisien nuorien opaššušta. Karjalaista heimuo kokuovien heimojuhlien järještämistä on jatettu vuosittain.
Yhteyvenpito rajantakaseh Karjalah oli tiukašti šiännöššetty ta rajotettu neuvoštovallan aikana. Vain muutomat kanšanperintehen ta kielen tutkijat, esimerkiksi akatemikko Pertti Virtaranta, piäštih tutkimušmatoilla perehtymäh Vienan ta muun Karjalan kylien elämänmänöh ta karjalaisen kulttuuriperinnön ta kielen šäilymiseh.
1980–2000-luvut
Vašta 1980-luvun perestroika Neuvoštoliitošša avasi rajan karjalaisilla. Vuosikymmenien jälkeh piäštih uuvveštah rakentamah poikki olleita šukulaisuuššuhtehie ta heimoyhteyttä. 1900-luvun alušša peruššettih uušie yštävyyš- ta šukušeuroja. Šynty, esimerkiksi Vuokkiniemi-šeura, Uhtuan Seuvun perinneseura, Pohjois-Viena-seura ta Akonlahti-seura.
Vierailut Šuomešta rajantakaseh Karjalah tultih ylen šuosituiksi. KŠŠ šolmi yhteykšie Venäjän Karjalašša toimijih šeuroih. Vuuvvešta 1990 Karjalan Rahvahan Liitto tuli KŠŠ:n tärkiekši yhteistyökumppaniksi. Šuomešta käsin on ošallissuttu aktiivisešti pruasniekkoih Karjalašša ta šieltä on vierailtu ohjelmaryhmie KŠŠ:n heimojuhlissa.
Šeura on järještän karjalaisilla lapšilla perehvierailuja ta kešäleirijä Šuomešša. KŠŠ ta Uhtuan Seuvun Perinneseura alotettih vuotena 2000 Kalevalašša (ent.Uhtuošša) kielipešätoiminnan karjalan kielen elävyttämisekši.
Šeuran šatavuotista toimintua juhlittih heimojuhlilla 2006 Tampereella.
Lisätietuo Wienan Karjalaisien Liiton ta Karjalan Šivissyššeuran istorijašta:
- Suvulta suvulle, KŠŠ 1956
- Suvulta suvulle II, Sakari Vuoristo, KŠŠ 1996
- Vienan Karjalaisten liitosta Karjalan Šivissyššeuraksi v. 1906–1922, Raimo Ranta 1997
- Karjalan kansaa valistamassa, Pekka Nevalainen, SKS 2006
- Karjalaizien kanzallizen omantunnon kaiččii. Karjalan Sivistysseuru 100 vuottu karjalaizen rahvahan puolistajannu. Jukka Akimov, KŠŠ 2013