Oman, puoluvehkannoista riippumattoman iänenkannattajan ta jäšenlehen julkaisomini on alušta šuahen kuulun Karjalan Šivissyššeuran tärkeimpih toimintamuotoloih. ”Jos lehti lopettau ilmeštymistä, niin šeuraki loppuu”, šano šeuran piämieš Aleksi Lahelma 1950-luvulla. Yli šuan vuuvven aikana lehen julkaisumahollisuuvvet, lukijakunta, ulkonäkö, šisältö ta luonne on vaiheltu. Muutokšet on nävytty lehen monissa nimissäki. Kuitenki Karjala-teema (ajankohtani tilanneh, hyvinvointi, istorija, kulttuuri ta ihmiset) on aina ollun lehen pisyvänä.

Karjalaisien Pakinoista Karjalan Kävijäh (1906–1909)

Piätöš lehen peruštamisešta luajittih Karjalan Šivissyššeuran ieltäjän Wienan Karjalaisien Liiton aluštavašša peruštamiskokoukšešša Vaasašša šulakuušša 1906. Virallisešša peruštamiskokoukšešša 3.-4.8.1906 Tampereella lehen vaštuajakši toimittajakši valittih kirjailija Iivo Härkönen, kumpani muotoili jäšenlehen kantavat karjalaiset linjat pitällä etehpäin.

Liiton enšimmäini lehti Karjalaisien Pakinoita oli šuunnattu vienankarjalaisilla. Lehen tehtäviksi miäriteltih vapauven ta valissukšen idejojen ajamini, kanšallistuntehen noššattamini, kanšanvalissuš ta ajankohtani uutisointi. Kanšanvalissukšen šaralla julkaistih kirjutukšie esimerkiksi juopottelun pahuuvvešta, muanviljelykšeštä ta terveyšhoijošta. Uutisissa oltih näkyväšti esillä mm. yksikamarisen etuškunnan ta Venäjän valtakunnanduuman issunnot. Poliittisistaki epäkohista paistih šuorin šanoin. Heimošukulaisuutta mietittih ta miäriteltih.

Alkuvuosina lehtie jouvuttih julkaisomah näytehnumeroina, šentäh kun šen julkaisomiseh ei ollun lupua. Näitä julkaistih nimillä Touonpano ili Karjalaisten kevätlehti (1907:4–5), Karjalaisten kesälehti (1907: 6–7), Elonaika (1907:8–9), Karjalaisten syyslehti (1908:10–11), Karjalaisten joulu (1907:12), Eränkävijä (1908) ta Karjalan Kävijä (1908–1909).

Vuotena 1909 šuatih virallini lupa lehen julkaisomiseh Ošakuntien välisen Karjalaiskomitietan ta Wienan Karjalaisien Liiton yhteisjulkaisuna. Linja oli iellähki puoluvehista riippumatoin, kanšanvalissukšellini, kulttuurini ta uutisoiva. Leheštä pyrittih luatimah karjalaisien tärkein kohtuamis- ta esiintymispaikka. Tietoja lehteh tuli kaikista Karjalan ošista. Kuitenki tiukakši tullut poliittini tilanneh ei antan mahollisuutta jatkua Liiton ta lehen toimintua. Karjalan Kävijän viimeni numero ilmešty jouluna 1909.

Karjalaisien Sanomista Toukomieheen (1917–1935)

Kun šeura uuvveštah alko toimimah Karjalan Šivissyššeurana kevyällä 1917 piätettih heti ruveta julkaisomah lehtie nimellä Karjalaisien Sanomat. Viestijä Vienan ta Aunukšen karjalaisilla. Uuši lehti ilmešty kaksi kertua kuukauvešša. Šen toimittajana jatko Iivo Härkönen. Uutisien rinnalla lehti pyrki viemäh omakielistä šanomua Venäjän puolella eläjillä karjalaisilla ta eistämäh taša-arvuo kuin kielen šamoin ni uškonnon kyšymykšissä, tš. lehti vuati karjalan kielellä taša-arvoista ašemua venäjän rinnalla kuin viraštoaseissa šamoin ni kirikkömenoissa. Oša kirjutukšista painettih aunukšenkarjalakši, alušta kirillisilla kirjaimilla. Lehen nimi painettih painettih kuin latinalaisin šamoin ni kirillisin kirjaimin.

Aika oli vaikie kuin julkaisuluvan šamoin ni levitykšen kannalta. Šykyšyn 1917 lehti ilmešty kahičči kuušša, ka 1918 vuotena šuatih julkaissa vain viisi numeruo. Šuurin oša lehen painokšešta oli juattu ilmasiksi rajantakasen Karjalan lukutupih ta kyläkirjaštoih. Kun kulku rajan tuakše tuli vaikiekši ta lopulta melkein mahottomakši, vuuvven 1919 alušša lehtie ruvettih julkaisomah tilapäisešti. Kakši joululehtie (Karjalaisten joulusanomat 1919 ta Vanhan Karjalan joulu 1920, Vienan Karjalan väliaikasen hallitukšen kera šuatih toimittua, kuitenki šiitä šeurasi viijen vuuvven väliaika.

Lehen jatkamini oli välivuosina jatkuvašti esillä šeurašša erityisešti Paavo Ahavan alottehešta. Šuomešša toimi monie heimojärještöjä, kumpasien piirissä viriteltih yhtehisenki lehen peruštamista. Šeura kuitenki piti tärkiempänä oman iänenkannattajan viriemisen. Tämä onnistu vuotena 1925. Uuši nimi Toukomies simvolisoi ajatukšien kylvämistä rajantakaiseh Karjalah. Piätoimittaja oli iellähki Iivo Härkönen.

Toukomiehen piäkohtina oltih Viena ta Aunuš. Šiinä näky ajankohtani heimoajatukšen henki. Lehen tehtävänä oli ”valmissella Karjalan rahvašta tulovah vapauteh”, ta lehen piti šisältyä herättävie kirjutukšie Karjalan kanšallisien ta šivissyšpyrkimykšien alalta šekä kuvaukšie Karjalan muašta ta kanšašta. Teemoista mainittih esimerkiksi kanšanperinneh, elinkeinoelämä, Šuomen ortodoksisen kirikön kanšallini kehityš šekä uutiset Karjalašta ta Šuomešta. Leheššä julkaistih kirjutukšie šamoin aunukšenkarjalakšiki.

Karjalaispakolaiset vaikutettih lehteh. Pakolaisnuorien kerhotyön käynnissyttyö Karjalakerhojen keškušliiton kera ruvettih toimittamah yhtehistä Toukomiehen liitehlehtie Karjalan Huomen 1930–1931. Kuitenki še ei šuanun kannatušta ta še jouvuttih lopettamah.

Vuotena 1935 vaihettih lehen nimekši Viena-Aunus. Nimenmuutokšella kiinnitettih huomijuo kuin lehen kohtehalovehih šamoin šisällön uuvvissukših: leheššä tahottih painua luajempua, tietehellisluonteita ainehistuo. Viena-Aunus -nimellä lehtie julkaistih 1935–1944.

Vuosina 1937–1938 lehtie julkaistih Karjalan Šivissyššeuran ta Karjalakerhojen keškušliiton yhteisjulkaisuna nimellä Viena-Aunus + Itä-Karjala, Iivo Härkösen kera šitä toimitti Lauri Kuntijärvi. Leheššä lisäyty nuorie kirjuttajie. Kokeilu piätty ristiriitoih, ta Karjalan Šivissyššeura myöšty omah julkaisuh Viena-Aunus. Kun Iivo Härkönen jätti tauvin takie 1939 piätoimittajan tehtävän, loppu huomattava jakšo lehen istorijašša. Härkösellä lehti oli ollun läheš elämäntehtävä yli 30 vuuvven ajan.

Piätoimittajakši tuli nyt kirjuttaja ta aktiivini karjalaisuušmieš Wasili Keynäs, kumpani toimitti lehen viisahašti šovan vuosina. Paperipula, lehen kuletušvaikeuvet Itä-Karjalah ta Karjalan Šotilašhallinnon valissuštoimiston ennakkotarkaššukšet oltih šen ajan tärkeimpie vaikeukšie. Šivumiärät vähettih, lehti toičči ilmešty kakšoisnumeroina. Kuitenki lehti šäily, ošin karjalaisien liikemiehien tuvella, dinaamisena – esimerkiksi vuotena 1942 lehtie painettih 15 000 kappalehta Itä-Karjalan levityštä varoin.

Karjalan Heimon alkutaival (1944–1959)

Jo välirauhan aikana 1941 oli kahešša numerošša lehen nimenä Karjalan Heimo. Virikkehenä oli Seniores Carelienses -yhissykšen ehotuš šisällyttyä piäalovehih šamoin Šuomen Raja-Karjala. Leheštä piti nyt kehittyö luajojen Karjalan asieta harraštavien piirien yhyššite: kaikki ”šaman kohtalon alaset, uškonnoltah ta kielimurteheltah ta kalevalaisperintehiltäh šamah yhteyteh kuulujat” karjalaiset tahottih šuaha lehen piirih. Jatkošovan aikana kuitenki myöššyttih Viena-Aunus nimeh. Tauštalla oli meininki Itä-Karjalan liittämiseštä Šuomeh.

Vuuvven 1944 muuttunuošša tilantehešša lehen nimekši tuli lopullisešti Karjalan Heimo, ta kohderyhmiin lisättih Raja-Karjalan šiirtolaiset. Šovanjälkini aika oli vaikieta. Äijän karjalaisie oli kuatun tai puannun Ruoččih, ta Šuomešša eläjät rikeneh peiteltih omie karjalaisie juurija. Ilmoituštulojen väheteššä 1940-luvulla Karjalan Heimon talouš alko horjuo, ta 1950-luvulla lehen levikki laški alla 400:n. Täštä karjalaisuuvven lamakauvešta nouštih hyvin hil’l’akkaiseh.

Vaikeukšista huolimatta lehti ilmešty ilmain taukoja kokeillen uušie idejoja. Karjalan Heimon piätoimittajina näinä vuosina oltih Wasili Keynäs (vuoteh 1954), Huoti Koski (1954–1956) ta Kosti Pamilo (1956–1959). Lehtie kehitettih lisyämällä erilaisie karjalaisryhmie yhistävie šivuja, esim. Naisien čuppu ta kyykkäuutiset. Kosti Pamilo toimitti enšimmäisen teemanumeron, aiheena Suojärvi (1957).

Lehen šisältö luajenou (1960–1990)

1960–1980-luvulla ilmapiiri alko vapautuo ta Karjalan Heimoki kukoistua. Painošmiärä nousi 1000:eh.

Kosti Pamilon jälkeh Karjalan Heimon piätoimittajakši valittih heimomieš, Karjalan Šivissyššeuran keškini toimija Boris Karppela. Hiän oli luonnoltah kanšainvälini ta liikkuva ihmini, ta hänen toimintakautena (1959–1987) lehti uuvvistu monih šuuntih. Karjalan Heimošta tuli ikkuna ulošpäin: Viroh ta Neuvošto-Karjalah. Šamoin Ruočin karjalaisista alettih julkaissa uutisie ta pakautteluja. Karjalaisien šisäyhteykšie lujitettih Piirissämme tapahtuu šivulla. Leheššä šeurattih aktiivisešti kyykkyä. Luajittih erikoisnumerot Salmista (1962) ta karjalaisešta kaupašta (1964).

Boris Karppelan avukši lehen toimitukšeh vuotena 1983 tuli Sakari Vuoristo. Hiän oli ammatiltah toimittaja ta luonnoltah tutkija. Karppelan joholla hiän tutuštu Karjalan Šivissyššeuran kenttäh, ta hänet valittih piätoimittajakši Karppelan jälkeh 1987. Jo aputoimittajana 1980-luvulla hiän toimitti erikoisnumeroja, kumpaset kerrottih esim. llmari Kiannošta (1984), Kalevalašta (1985) ta Kuusamon pakolaisista (1988).

Karjalan Heimo Neuvoštoliiton hajuomisen jälkeh

Neuvoštoliiton hajottuo Sakari Vuoristo käytti täyššyväimešti uuvven tilantehen mahollisuukšie Karjalan Heimon hyväkši. Hiän äijän liikku Venäjän Karjalašša ta Šuomešša, keräsi ta tallenti karjalaisilta muistitietoja ta šillä loi karjalaiskontaktien verkoštuo. 1990-luvulla lehen painošmiärä kašvo 2000:eh.

Sakari Vuoriston piätoimittajakauši kešti läheš 20 vuotta (1987–2006). Vuoristo kirjutti Karjalan Heimoh mittavan šarjan artikkelija vienankarjalaisien lähi-istorijašta. Yhteheš hiän toimitti 16 teemanumeruo, kumpaset pohjauvuttih uuših arhiiva- ta pakautteluainehistoih ta šyvennettih tietämyštä Karjalan istorijašta ta kulttuurista. Kokuovana teemana on rikeneh minih Karjalan aloveh (Vuokkiniemi, Uhtuo, Seesjärvi, Kiestinki, Tunkuo, Pistojärvi, Oulanka, Akonlakši, Kuujärvi, Tver’) tahi merkittävä ilmijö, esimerkiksi laukkukauppa.

Sakari Vuoriston jälkeh Karjalan Heimon piätoimittajakši valittih enšimmäini naini, toimittaja Aila-Liisa Laurila (2006–). Nykyni Karjalan Heimo toimiu yhteistyöššä venäjänkarjalaisien kera ta julkasou šamoin karjalankielisie kirjutukšie. Lehti pyrkiy entiseh tapah olomah Šuomešša eläjien karjalaisien välisenä yhyššitienä. Lehen painošmiärä on tällä hetkellä noin 2000 kpl.