Joiunta Suomeen lähtijästä

Laulaja: Okku. Kiestinki, Käpäli. Äänitys: A. O. Väisänen, Kyminlinnan pakolaiskeskus 1922. SKSÄA Lieriö 12 (35-55), parlografinumero 147b. Litterointi: A. O. Väisänen, puhtaaksikirjoitus: Maari Kallberg.

Joiku kertoo veljeksistä, jotka ovat Suomessa (”kielillä kehnojen maijen”) ja isä ja äiti surevat, kun pojat eivät ole kotona auttamassa töissä.

 

Anna kelkettelen, kiuru kirjav́osa, Kilojoven kiekkokulmoa kehiytyjöä kerinnyttä kielillä kehnojen maijen kerrašša veikon kipien voiman kiušoina kipperän kiirojaiseh nee joo noo oo nee.

Anna ottelen, osra, Uottojoven otukšenkulmoa ošavalaatuo olonnehen ovilla outojen maijen ošavuošša veikon outovoiman opoaloina utšusen ottajaiseni ta ohkoalijan orhien armon nee joo joo oo nee.

Kun pitää olkuoiľľa olalta Uottojoven ouvoin loavuin jäi omašuš koko outovoiman oŕhien armoseh, hot uurahašta otteli ulkotöitä ee joo noo oo nee.

Ta anna vejaltelten virttä kuusi Virtajoven vitivertä vierijöä ta vierillä viilimaijen kera veikon vikavoiman virheikše viikokš aikoa vienosen veršojaiseńi tai virheikše vikavoiman viekkahan armon nee joo noo oo nee.

Anna vain soittelen, šorša šuojaoša, šomaverta šuulun šulajoven, šujunutta šunnilla Šuomen maijen šummašša veikon šurkievoiman šuurekkali šuruttavina šulavuošta šuojasen šuorijaiseńi tai šurkievoiman šukien armoseh, kun šunta oli šukkelašta šuittaja sujottatöijen nee joo noo oo nee.

Kana kajauttelen šanoa kakši kolme Karijoven kauńivertä, kalpinutta kannoilla kaihojen maijen kanšašša veikon kaihovoiman kaiholoina kannateltavina kaitasen kantajaiseńi tai kaiholoina kaihovoiman kallehen armon e nee joo noo oo nee.

Nyt mäńi kallellah koko kattokerta, kun kraapittih kaihoin lovauin kaikki miero kauńistamat kaunehuiset kaihovoiman kallehen armon nee joo noo oo nee.

Jopa piisoa peloailuo Piilojoven pistyvarren pivotukan pilkahtanuon pinnoilla piippumaijen pišušša veikon pilavoiman pitäkš aikoa piloikše pikkaraisen pesijäiseńi tai pilavoiman pestyarmon.