Wasili Keynäs (1884–1964)

Wasili Keynäs (Kondratjeff) oli kansakoulunopettaja, josta tuli myöhemmin Karjalan väliaikaisen hallituksen päämies ja Karjalan Keskushallituksen johtavia toimijoita. KSS:n piirissä Keynäs teki vuosikymmenten työn seuran sihteerinä. Hänen elämässään yhdistyivät niin sivistystyö kuin poliittinen aktivismi Karjalan puolesta.

Wasili Keynäs syntyi Vienan Karjalan Vuokkiniemessä vuonna 1884.[1] Hänen äitinsä Feodosja (o.s. Lipkin) menehtyi synnytyksessä, ja isä Andrei lähti leskeksi jäätyään kauppiaaksi Suomeen.[2] Keynäs kasvoi pääosin sukulaistensa luona ja aloitti koulunkäynnin Vuokkiniemessä. Jo kymmenvuotiaana hän kuitenkin lähti töihin Vöyriin enonsa kauppaan. Vaikka Keynään koulunkäynti keskeytyi, hän haaveili koulutuksesta ja opiskeli itsenäisesti työn ohessa.

Tienatakseen varat opintoihin Keynäs muutti Yhdysvaltoihin De Kalbiin vuonna 1903. Kaupungissa oli vienalaisten siirtolaisten keskittymä, ja myös hänen isänsä oli muuttanut sinne pari vuotta aiemmin.[3]  De Kalbissa Keynäs tapasi ensimmäisen vaimonsa Amalia Lapinmäen. Keynäs kääntyi ortodoksista luterilaiseksi, ja pari avioitui vuonna 1905.[4] Amalia menehtyi tuberkuloosiin vuonna 1925, ja Keynäs meni uusiin naimisiin seuraavana vuonna Anni Maurasen kanssa.[5]

Keynäs liittyi Yhdysvaltojen-aikanaan vuonna 1906 Suomessa perustettuun Vienan Karjalaisten Liittoon (VKL), joka pyrki parantamaan Vienan henkistä ja aineellista tilaa. De Kalbiiin perustettiin liiton alaosasto sen jälkeen, kun VKL:n johtokunnan jäsen Benjamin Mitro vieraili kaupungissa. Keynäs ryhtyi liiton äänenkannattajan Karjalaisten Pakinoita kirjeenvaihtajaksi.[6]

Vuonna 1907 Keynäät muuttivat takaisin Suomeen, ja seuraavana vuonna Wasili pääsi opiskelemaan Jyväskylän opettajaseminaariin. Hän valmistui vuonna 1912[7] ja sai opettajan viran vaimonsa kotiseudulta Alavudelta.[8] Työhön tuli keskeytys Suomen sisällissodan puhjettua keväällä 1918, jolloin Keynäs palveli valkoisten puolella asevaraston hoitajana Vilppulassa.[9]

Vuonna 1917 VKL aloitti toimintansa uudelleen nimellä Karjalan Sivistysseura. Liiton toiminta oli käytännössä pysähtynyt toisen venäläistämiskauden aikana, sillä valtiovalta pelkäsi sen aiheuttavan separatismia Itä-Karjalassa. Kun helmikuun vallankumouksen tapahtumat pyyhkäisivät vuonna 1917 keisarikunnan läpi, ryhtyivät karjalaisaktivistit taas toimeen ja muodostivat Karjalan Sivistysseuran. Keynäs valittiin uutena jäsenenä seuran johtokuntaan.

KSS oli tiiviisti mukana heimosodat aloittaneessa Vienan-retkessä keväällä 1918. Kun suomalaiset valloittivat osia Vienasta, seura ryhtyi perustamaan alueelle opettajaseminaaria, jota jo VKL oli suunnitellut. Yhteistyössä Vaasan valkoisen hallituksen kanssa KSS perusti Uhtuan alkukouluseminaarin, jonka johtajaksi kansakoulunopettaja Keynäs valittiin. Karjalan rykmentti kuitenkin puski suomalaiset ulos Vienasta, ja seminaari siirrettiin Suomeen liitettyyn Repolaan.[10]

Heimosotaretken epäonnistuminen oli Keynäälle suuri pettymys. Vienan miehityksen aikana hän osallistui moniin KSS:n toimiin, kuten Uhtualla heinäkuussa 1918 pidettyyn kansalais- ja edustajakokoukseen.[11] Kun viimeiset suomalaiset joutuivat vetäytymään Itä-Karjalasta, Keynäs vetosi Karjalaisten Sanomissa alueiden uudelleenvaltaamisen puolesta.[12] KSS ei kuitenkaan enää ryhtynyt yhtä uskaliaisiin toimiin, ja pettynyt Keynäs etsi uusia keinoja vaikuttaa synnyinseutunsa tilanteeseen.

Vuonna 1920 Uhtualla pidettiin maakuntapäivät, jotka paikkasivat Itä-Karjalassa vallinnutta valtatyhjiötä.[13] Keynäs hiihti Repolasta Uhtualle osallistuakseen kokoukseen tarkkailijana, mutta yllättäen hänet valittiin kokouksen sihteeriksi ja kahteen eri valiokuntaan.[14] Kokouksen toisena päivänä Keynäs piti alustuksen Vienan Karjalan irtaantumisesta Venäjästä, ja siitä tuli kokouksen virallinen tavoite.[15] Seuraavina päivinä äänestettiin Itä-Karjalan väliaikainen hallitus, jonka johtajaksi Keynäs valittiin. Hän kiirehti Helsinkiin viemään julistuksen Suomen ulkoasiainministeri Rudolf Holstille, joka oli lähdössä Kansainliiton kokoukseen.[16]

Karjalan väliaikainen hallitus ei saanut toimia pitkään, sillä toukokuussa puna-armeija eteni Uhtualle. Hallitus kehotti kansaa vastarintaan ja vetäytyi ensin Vuokkiniemelle, sitten rajan yli Suomussalmelle.[17] Suomesta käsin se kokosi oman aseellisen joukkonsa, Karjalan vapaaehtoisen vapautusarmeijan, jolle Keynäs neuvotteli rahoituksen Suomen ulkoministeriöltä.[18] Armeija kävi kahakoita punaisten kanssa, mutta vuoden 1920 lopulla solmittu Tarton rauha lopetti sen toiminnan.[19]

Keynään asema väliaikaisen hallituksen päämiehenä loppui, kun Karjalan Keskushallituksen perustamisen myötä se yhdistettiin vuonna 1920 muihin pakolaishallituksiin.[20] Keynäs jatkoi töitä keskushallituksessa ja kuului sen keskeisiin toimijoihin. Itä-Karjalan kansannousun puhjettua vuonna 1921 keskushallitus tuki sitä monin tavoin, mutta kansannousu murskattiin. Epäonnistuneen kansannousun jälkeen keskushallitus jatkoi työtään lähinnä erilaisten vetoomuksien ja kirjelmien kautta.[21] Myös Keynäs kirjoitti 1920-luvulla Itä-Karjalaa käsitteleviä teoksia, joissa perusteltiin sen oikeutta valtiolliseen asemaan.

Keskushallituksen toiminnan päätyttyä 1930-luvulla Keynäs palasi KSS:n toimintaan. Hänestä tehtiin seuran kunniajäsen vuonna 1931. Vuosina 1932–1935 hän toimi varapuheenjohtajana ja vuodesta 1938 alkaen sihteerinä ja taloudenhoitajana. Samana vuonna Keynäs otti hoitaakseen vielä päätoimittajan tehtävän seuran äänenkannattajassa. Keynäs oli seuralle korvaamaton erityisesti aikana, jolloin Akateemisen Karjala-Seuran suosio verotti KSS:n jäsen- ja rahoituspohjaa. Kaikki Keynään tekemä työ seuralle oli palkatonta. Elääkseen hän toimi henkivakuusyhtiön piiritarkastajana, kunnes jatkoi kansakoulun opettajana vuodesta 1932 lähtien.[22] Hän täydensi opintojaan 1930-luvulla Helsingin yliopistossa ja opiskeli maantiedettä ja kasvatusoppia.

Jatkosodan sytyttyä Keynäs palasi poliittiseen toimintaan. Suomalaiset valtasivat lähes koko Itä-Karjalan, mukaan lukien Keynään kotipitäjän Vuokkiniemen. Paikkakunnalla järjestetyssä propagandistisessa kansalaiskokouksessa Keynäs oli ensimmäinen puhuja ja julisti, että Viena ja Aunus liittyisivät Suomeen.[23]  Päämajan yhteyteen perustettiin Itä-Karjalan neuvottelukunta, joka toimi neuvonantajana Karjalaan liittyvissä kysymyksissä. Myös Keynäs kuului neuvottelukuntaan, mutta hän erosi siitä jo ennen sodan loppua. Neuvottelukunnan toiminta oli Keynäälle pettymys, sillä itäkarjalaiset eivät päässeet johtaviin asemiin, ja hän koki joutuneensa sivuutetuksi entisenä Karjalan väliaikaisen hallituksen päämiehenä.[24]

Sodan jälkeen Wasili Keynäs jatkoi KSS:n tehtävissä ja luopui niistä vasta 70-vuotiaana.[25]  Hänen sinnikkyytensä oli seuralle arvokasta aikana, jolloin sodanjälkeinen ilmapiiri ja jäsenkato vaikeuttivat toimintaa. Keynäs hoiti seurassa kolmea eri tehtävää, kunnes uusi sukupolvi otti ne kantaakseen. Tehtävistä luovuttuaan hän jatkoi mukana seuran kunniajäsenenä kuolemaansa vuonna 1964 saakka.

Kirjoittanut Onni Ukkonen (2025)

Lähteet

Sanoma- ja aikakausilehdet:

Helsingin Sanomat 1925
Jousimies: Armeijakunnan rintamalehti 1941
Karjalan Heimo 1964–1992
Opettajain Lehti 1944
Sorretun Voima 1912

Kirjallisuus:

Nevalainen, Pekka, Lunastamaton Viena: Suomalaiset siirtomaaherroina 1918–1922. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2022.
Ranta, Raimo, Vienan Karjalaisten Liitosta Karjalan Sivistysseuraksi V. 1906–1922. Tampere: Omakustanne 1997.
Setälä Voitto, Hannes Sihvo & Senni Timonen, Iivo Härkönen: Karjalainen Heimomies. Lappeenranta: Karjalan Kirjapaino Oy 1983.
Vaara, Pekka, Viena 1918: Kun maailmansota tuli Karjalaan. Jyväskylä: Docendo Oy 2018.
Vaara, Pekka, 1919–1922: Kun neuvostovalta tuli Karjalaan. Jyväskylä: Docendo Oy 2020.
Vuoristo, Sakari. Suvulta Suvulle II: Wienan Karjalaisten liiton / Karjalan Sivistysseuran historiaa vv. 1906-1996. Helsinki: Karjalan Sivistysseura 1996.

[1] ”Wasili Keynäs kuollut”, Karjalan Heimo 9–10/1964.
[2] Vuoristo 1996, 31.
[3] ”Juhlavuoden kuvat; Wasili Keynäs”, Karjalan Heimo 9–10/1986.
[4] Vuoristo 1996, 32.
[5] Vuoristo 1996, 39.
[6] ”Wasili Keynäs kuollut”, Karjalan Heimo 9–10/1964.
[7] ”Jyväskylästä; Uusia kansakoulun opettajia”, Sorretun Voima 12.6.1912.
[8] ”60-vuotiaita”, Opettajain Lehti 13/1944.
[9] Vuoristo 1996, 34.
[10] Setälä, Sihvo & Timonen 1983, 45.
[11] Vaara 2018, 214.
[12] Vaara 2018, 287.
[13] ”Uhtuan maakuntapäivistä 60 vuotta”, Karjalan Heimo 5–6/1980.
[14] Vuoristo 1996, 35.
[15] ”Uhtuan maakuntapäivistä 60 vuotta”, Karjalan Heimo 5–6/1980.
[16] ”Muistelmia matkastani Uhtuan maakuntapäiville keväällä 1920”, Karjalan Heimo 7–8/1992.
[17] Nevalainen 2022, 239.
[18] Nevalainen 2022, 290.
[19] Nevalainen 2022, 292.
[20] Vuoristo 1996, 36.
[21] Vaara 2020, 300.
[22] ”Wasili Keynäs kuollut”, Karjalan Heimo 9–10/1964.
[23] ”Viena ja Aunus julistettu liitetyksi Suomeen.”, Jousimies: Armeijakunnan rintamalehti 5/1941.
[24] Vuoristo 1996, 38.
[25] ”Wasili Keynäs kuollut”, Karjalan Heimo 9–10/1964.