Ville Mattinen (1884–1975)

Karjalan Sivistysseuran (KSS) puheenjohtajana toiminut Ville Mattinen (Filip Matfejeff) johti seuraa toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeisinä vaikeina vuosina. Puotipojasta suurtehtailijaksi noussut kauppaneuvos Mattinen oli aikansa merkittävimpiä karjalaisia vaikuttajia Suomen talouselämässä.

Ville Mattinen syntyi Vuokkiniemessä Vienan Karjalassa vuonna 1884 Anni (o.s. Loginoff) ja Teppo Mattisen (Stepan Matfejeff) perheeseen.[1] Mattiset olivat tilallisia, jotka elättivät itsensä pelkästään maanviljelyllä. Talon miehet eivät harjoittaneet laukkukauppaa Suomeen monien muiden vienalaisten tavoin. Siitä huolimatta Mattisen yhdeksästä veljeksestä neljä ryhtyi liikemiehiksi rajan taakse. Ville kävi Vuokkiniemellä venäjänkielistä alkeiskoulua, missä hän oppi lukemaan venäjää ja suomea. Koulunkäynti keskeytyi, kun hän lähti kymmenvuotiaana setänsä liikkeen palvelukseen Suomeen.[2]

Ahkerana työntekijänä Mattinen eteni nopeasti urallaan. Vuonna 1901 hän siirtyi Vöyriin kauppa-apulaiseksi vuokkiniemeläisen K.S. Lipkinin liikkeeseen.[3] Vuonna 1909 Mattinen palkattiin vaasalaisen tukkukaupan Lassila & Tikanojan kauppamatkustajaksi, joka oli ollut hänen unelma-ammattinsa jo lapsena.[4] Mattinen menestyi tehtävissään ja työskenteli yrityksessä 32 vuotta. Vuonna 1918 hänet nimitettiin johtajaksi uuteen Helsingin sivukonttoriin, joka menestyi niin hyvin, että se ohitti pian Vaasan pääkonttorin tuloksellaan. Yrityksen johtokuntaan Mattinen pääsi vuonna 1920.[5]

Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Mattinen joutui kutsuntoihin Venäjän armeijaan,[6] sillä hän oli virallisesti vielä Venäjän kansalainen. Hän palveli yksikkönsä rahastonhoitajana. Juuri ennen Suomen sisällissodan puhkeamista Mattinen siirrettiin Oulun varuskuntaan, josta hän karkasi. Tämän jälkeen hän liittyi Vaasan suojeluskuntaan ja osallistui valkoisten puolella sisällissotaan, jossa saavutti luutnantin arvon.[7]  Sodan jälkeen hän jatkoi toimintaansa suojeluskunnissa ja otti osaa heimosotiin Vienassa ja Aunuksessa.[8]

Karjalan Sivistysseuraan Mattinen liittyi seuran aloitettua toimintansa uudelleen vuonna 1917. Seura oli aiemmin toiminut nimellä Vienan Karjalaisten Liitto (VKL), mutta toinen venäläistämiskausi oli keskeyttänyt sen toiminnan. Helmikuun vallankumouksen jälkeen toiminta elvytettiin, ja Mattinen osallistui seuran uudelleenperustamiskokoukseen, jossa hänet valittiin johtokuntaan varajäsenenä.[9] Johtokunnan varsinaiseksi jäseneksi Mattinen valittiin vuonna 1921, ja vuosina 1923–1924 hän toimi jo seuran varapuheenjohtajana. KSS:n piirissä Mattinen teki varsinkin varainhankintaa, jolla mahdollistettiin esimerkiksi seuran pystyttämä runonlaulajapatsas Korpiselän Tolvajärvelle vuonna 1929.

Karjalaisaktivismin lisäksi Mattinen työskenteli pitkään yrityselämän järjestäytymisen puolesta Suomen Tukkukauppiaitten liitossa. Vuonna 1929 liittoon perustettiin työvaliokunta, Taloudellinen Valistuskeskus, jonka puheenjohtajaksi Mattinen valittiin. Keskuksesta muodostui myöhemmin itsenäinen Yksityisyrittäjäin liitto (1933), joka kasvoi merkittäväksi etujärjestöksi. Vuonna 1936 yhdistys perusti yrittäjyyden tukemiseksi Yksityisyrittäjäin Säätiön (Y-Säätiö), jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Mattinen.[10] Hänen kaudellaan säätiöstä tuli valtiollisellakin tasolla merkittävä, ja vuonna 1956 sen varallisuus oli yli 130 miljoonaa markkaa.[11]

Vuonna 1941 Mattinen aloitti oman tukkuliikkeensä Ville Mattinen Oy:n irtauduttuaan Lassila & Tikanojalta. Yrityksen perustaminen keskellä poliittisen tilanteen aiheuttamaa epävarmuutta herätti aikalaisissa spekulaatioita mahdollisesta välirikosta entisen työnantajan kanssa, mutta molemmat osapuolet korostivat eron tapahtuneen hyvässä yhteisymmärryksessä.[12] Alkuvuodet olivat vaikeat sotien vuoksi, mutta niiden jälkeen yritys alkoi kasvaa, etenkin kun Mattinen perusti teolliseen tuotantoon keskittyneen Mattisen Teollisuus Oy:n.[13] Valmisvaatetavaraa valmistanut tehdas keskittyi erityisesti yksinkertaisiin käyttövaatteisiin, joille jälleenrakentavassa Suomessa oli runsaasti kysyntää.

1950-luvulla Ville Mattinen Oy kasvoi nopeasti. Vuonna 1951 yritys rakennutti Helsingin Vallilaan uuden tehtaan, joka toimi vuoteen 1964 asti. Vuonna 1952 Tampereelle perustettiin oma konttori ja myöhemmin myös Ouluun ja Jyväskylään.[14] Menestys jatkui, ja vuonna 1959 yritys lanseerasi suorastaan käsitteeksi muodostuneet James-farkut, joista tuli olennainen osa suomalaista nuorisokulttuuria.[15] Yritys rakennutti suuremman tuotantolaitoksen Heinolaan, missä tehtaasta tuli Pohjoismaiden suurin farmareiden tuottaja.[16]

Vuonna 1936 Mattinen valittiin Karjalan Sivistysseuran puheenjohtajaksi.[17] Seura kärsi 1930-luvun lopulla jäsenpulasta, sillä moni entinen jäsen varsinkin suomalaisen sivistyneistön parista oli siirtynyt Akateemiseen Karjala-Seuraan. Seuran tulojen vähentyessä Mattinen tuki seuran äänenkannattajaa omista varoistaan, kunnes lehden rahoitus saatiin järjestettyä.[18] Vuonna 1934 hän perusti myös Ville Mattisen stipendirahaston, joka tuki seuran julkaisuja, vienalaisia korkeakouluopiskelijoita ja Karjalaan liittyvää tutkimusta. Rahasto oli tuolloin seuran toiseksi suurin.[19]

Toisen maailmansodan jälkeen KSS kärsi edelleen jäsenkatoa. Tämän lisäksi seura oli sodissa menettänyt runsaasti omaisuuttaan, esimerkiksi perustamansa Suistamon museon. Se pelkäsi myös valvontakomission vaativan toiminnan lopettamista, sillä moni entisen Karjala-kerhojen Keskusliiton jäsenorganisaatioista oli lakkautettu. Tähän varautuen Mattinen oli mukana perustamassa Kalevalaisen Kulttuurin Ystävät -yhdistystä, jonka nimiin suuri osa seuran omaisuudesta siirrettiin.[20] KSS kuitenkin vältti lakkauttamisen, ja sen omaisuus palautettiin takaisin. Kun vuonna 1953 Mattinen luovutti KSS:n puheenjohtajuuden eteenpäin, oli seuran jäsenmäärä uudelleen kasvussa ja maailmansodan aiheuttamat kriisit selvitetty.

Ville Mattinen menehtyi yli yhdeksänkymmenen vuoden iässä vuonna 1975. Mattinen oli merkittävä karjalainen suurliikemies ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka toimi Karjalan Sivistysseuran puheenjohtajana sotavuosien ja sen jälkeisen jälleenrakennuskauden läpi. Hän oli keskeinen toimija suomalaisen yksityisyrittäjyyden kehittämisessä ja tuki karjalaista kulttuurityötä niin taloudellisesti kuin järjestötoiminnan kautta.

Kirjoittanut Onni Ukkonen (2025)

Lähteet

Sanoma- ja aikakausilehdet:

Karjalan Heimo 1954–2011
Toukomies 1934

Kirjallisuus:

Nevalainen, Pekka, Kulkukauppiaista kauppaneuvoksiin – Itäkarjalaisten liiketoiminta Suomessa. Helsinki: SKS 2016.
Ranta, Raimo, Vienan Karjalaisten Liitosta Karjalan Sivistysseuraksi V. 1906–1922. Tampere: Omakustanne 1997.
Vuoristo, Sakari, Suvulta Suvulle II: Wienan Karjalaisten Liiton / Karjalan Sivistysseuran historiaa vv. 1906–1996. Helsinki: Karjalan Sivistysseura 1996.
Yrjölä, Niilo, Yrittäjäaatteen Lipunkantaja: Kauppaneuvos Ville Mattinen yli 60 vuotta liikeuralla – Järjestötyön keskushahmoja. Helsinki: Yksityisyrittäjäin Säätiö 1962.

[1] ”Pitkä matka Vuokkiniemestä Helsingin juhlasaleihin”, Karjalan Heimo 5–6/2011.
[2] Yrjölä 1962, 24.
[3] Yrjölä 1962, 26.
[4] ”Johtaja Ville Mattinen 50-vuotias”, Toukomies 8–9/1934.
[5] Yrjölä 1962, 44.
[6] Yrjölä 1962, 227.
[7] Yrjölä 1962, 227.
[8] ”Johtaja Ville Mattinen 50-vuotias”, Toukomies 8–9/1934.
[9] Ranta 1997, 113.
[10] Yrjölä 1962, 141.
[11] Yrjölä 1962, 152.
[12] ”Muutoksia Helsinki-Tiklaksen johdossa”, Tiklas 1–4/1941.
[13] Nevalainen 2016, 230.
[14] ”Tekstiilitukkuliike Ville Mattinen OY 30-vuotta”, Karjalan Heimo 5–6/1971.
[15] Nevalainen 2016, 231.
[16] ”Tekstiilitukkuliike Ville Mattinen OY 30-vuotta”, Karjalan Heimo 5–6/1971.
[17] Vuoristo 1996, 13.
[18] Vuoristo 1996, 14.
[19] Vuoristo 1996, 51.
[20] Yrjölä 1962, 217.