Timo Manner (1874–1941)

Karjalainen liikemies ja poliittinen aktivisti Timo Manner (vuoteen 1906 Remsujeff), oli Vienan Karjalaisten Liiton (VKL) perustajajäsen ja Karjalan Sivistysseuran (KSS) varapuheenjohtaja. Manner oli yksi VKL:n alkuunpanijoista, mutta riitautui järjestön kanssa 1920-luvun alussa.

Timo Manner syntyi Uhtualla vuonna 1874.[1] Hän aloitti koulun kotipaikkakunnallaan, kunnes muutti jo 12-vuotiaana Suomeen työskentelemään juoksupoikana Ivan Mitrofanoffin kaupassa Laihialla. Työn ohessa Manner jatkoi opintojaan Padasjoella yksityisopetuksessa ja kävi myöhemmin kirjanpitokurssin sekä kauppakoulun Vaasassa.[2]

Vuonna 1902 Manner osti Juho Tannerin (Ivan Estojevin) kanssa Mitrofanoffin sivuliikkeen Laihialta, jossa molemmat olivat aiemmin työskennelleet kauppa-apulaisina. Yrityksen nimeksi tuli Tanner & Manner.[3] Liike siirrettiin Vaasaan vuonna 1912 parempien yhteyksien varteen,[4] ja Manner perheineen osallistui aktiivisesti kaupungin seuraelämään. Vuonna 1925 Tanner & Manner perusti Helsinkiin tukkukankaisiin erikoistuneen liikkeen Usma Oy:n.[5] Yritys ei menestynyt pääkaupungissa, ja se siirrettiin Vaasaan, missä toiminta lopulta lakkautettiin suurin tappioin vuonna 1928.[6]

Vuonna 1925 Tanner & Manner perusti oman vaatetustehtaan Isonkyrön Orismalaan.[7] Tehdas oli suora vastaus vaasalaiselle tukku- ja vaatetusalan yritykselle Lassila & Tikanojalle, jonka kanssa Tanner & Manner kilpaili.[8] Orismalan tehtaan ympärille kehittyi kiinteä karjalaisyhteisö, sillä suurin osa työntekijöistä oli Itä-Karjalan pakolaisia. Pakolaisten oli vaikea löytää töitä Pohjanmaalla, mutta tehdas tarjosi heille elannon matalasta palkkatasosta huolimatta.[9]

Vuonna 1906 Mannerin järjestämä kokous Vaasassa aloitti Vienan Karjalaisten Liiton toiminnan. Suomen suurlakon ja Venäjän keisarikunnan vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen vienalaisaktivistit ryhtyivät toimeen ja perustivat liiton edistämään kotiseutunsa asioita.[10] Manner kuului alusta lähtien VKL:n johtokuntaan ja pysyi siinä vuoteen 1925 asti.[11] Hän toimi myös liiton rahastonhoitajana vuosina 1908–1910.[12] Liiton äänenkannattajiin Manner kirjoitti ahkerasti etenkin runoja, joita hän julkaisi nimellä Kyläniemen Timo.

VKL:n alkuvuosien suurimpia ponnistuksia oli niin kutsuttu vienalaisten adressi, joka sai yli 3000 allekirjoitusta. Adressi vaati Vienan olojen kehittämistä ja alueelle laajempaa itsehallintoa. Manner osallistui adressia Pietariin vieneeseen VKL:n lähetystöön.[13] Vaikka vastaanotto oli myönteinen, duuma hajotettiin ennen kuin asiaa ehdittiin käsitellä. Toisen venäläistämiskauden myötä toiminta Vienassa tyrehtyi, mutta liiton ydinhenkilöt pitivät sitä elossa.

Venäjän helmikuun vallankumous vuonna 1917 mahdollisti VKL:n toiminnan uudelleen. Liitto muutti nimensä Karjalan Sivistysseuraksi, ja Manner valittiin sen varapuheenjohtajaksi.[14] Hän tuki seuraa myös rahallisesti. Aluksi KSS tavoitteli Itä-Karjalan autonomista asemaa ja lähetti edustajia neuvottelemaan Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa. Bolševikkivallankumous kuitenkin muutti tilanteen, ja KSS:n johto alkoi ajaa Itä-Karjalan liittämistä Suomeen. Tammikuussa 1918 KSS:n edustajat, Manner heidän joukossaan, keskustelivat Vaasan valkoisen hallituksen kanssa alueen mahdollisesta liittämisestä Suomeen.[15]

Tavoitetta tuki myös uusi Itä-Karjalan komitea, joka koostui KSS:n jäsenistä. Komitean jäsenet, joihin Manner kuului, matkustivat maaliskuussa 1918 Vienan Karjalaan agitoimaan kansaa liittymään Suomeen.[16] Agitaation huipentumana Uhtualla pidettiin kansankokous, jonka puheenjohtajana Manner toimi. Kokous päätti Itä-Karjalan irtautuvan Venäjästä, ja pari päivää myöhemmin suojeluskuntalaiset hyökkäsivät itärajan yli.[17]

Vienan retken ollessa käynnissä kesällä 1918 Manner osallistui KSS:n Berliiniin suuntaamaan lähetystöön, jonka tavoitteena oli saada Saksan sotilasjohdon tuki Karjalan valtaamiselle.[18] Vaikka vastaanotto oli myönteinen, konkreettisia lupauksia ei saatu. Lisäksi Brest-Litovskin rauhansopimus Venäjän ja Saksan välillä olisi estänyt sotilaallisen avun joka tapauksessa.

Suomalaisten sotaretket Vienaan ja myöhemmin myös Aunukseen epäonnistuivat. Manner jatkoi kuitenkin poliittisen ratkaisun etsimistä Itä-Karjalan liittämiseksi Suomeen ja oli tiiviissä yhteydessä ulkoasiainministeri Rudolf Holstiin. KSS pyrki vaikuttamaan tilanteeseen myös vetoomuksilla Kansainliitolle ja ympärysvaltojen edustajille.[19] Diplomaattisen toimintansa ohella Manner tuki Itä-Karjalan kansannousua aseellisesti vielä Tarton rauhan jälkeen, mikä soti seuran linjaa vastaan.[20] Kansannousun päätyttyä Manner luopui toiveistaan alueen itsenäistymisestä tai sen liittämisestä Suomeen. Hän ryhtyi harjoittamaan humanitääristä apua ja rahoitti KSS:n Vapaustaisteluavustusrahastoa, joka perustettiin heimosodissa kärsineiden ja karjalaispakolaisten avuksi.[21]

1920-luvun alussa Mannerin erimielisyydet KSS:n linjan kanssa jatkuivat. Hän kannatti aktiivisempaa toimintaa Itä-Karjalan tilanteen ratkaisemiseksi, kun taas puheenjohtaja Aleksei Mitro halusi pitää seuran irti politiikasta.[22] Kun Akateeminen Karjala-Seura (AKS) perustettiin vuonna 1920, Manner liittyi siihen mukaan. KSS irtisanoutui AKS:n linjasta ja julkaisi kirjoituksen, jossa tuomittiin sen toiminta.[23] Manner loukkaantui tästä ja jättäytyi pois Karjalan Sivistysseurasta vuonna 1924.[24]

1930-luvun alun lama kariutti Mannerin liiketoimet, ja Tanner & Manner ajautui konkurssiin. Manner menetti omaisuutensa ja joutui vankeuteen konkurssirikoksesta.[25] Vapauduttuaan hän jatkoi kaupallista toimintaa Virroilla, missä menehtyi vuonna 1941. Timo Manner oli VKL:n tärkeimpiä varhaisia toimijoita ja teki elämänsä aikana paljon karjalaisuuden eteen itseään tai omaisuuttaan säästämättä.

Kirjoittanut Onni Ukkonen (2025)

Lähteet

Arkistolähteet:

Kansallisarkisto, Helsinki (KA)
Karjalan Sivistysseuran arkisto. C PÖYTÄKIRJAT, C:1 Pöytäkirjat 1917–1925.

Sanoma- ja aikakausilehdet:

Karjalaisten Sanomat 1919
Karjalan Heimo 1987–2018
Viena-Aunus 1940

Kirjallisuus:

Lahelma, Ville, Tanner & Manner: vienalaista laukkukauppaa – tukkukauppaa – pakolaishistoriaa. Helsinki: Karjalan Sivistysseura 1990.
Lehes, Pertti, Aleksei Mitro: karjalainen kauppias ja yhdistysmies. Helsinki: Karjalan Sivistysseura 1986.
Lehtinen, Erkki, Vienan Karjalaisten Liiton –Karjalan Sivistysseuran viisikymmenvuotistaival. Teoksesta: Suvulta Suvulle: Karjalan Sivistysseuran 50-vuotisjuhlajulkaisu, toim. Huoti Koski. Helsinki: Karjalan Sivistysseura 1956.
Nevalainen, Pekka, Kulkukauppiaista kauppaneuvoksiin – Itäkarjalaisten liiketoiminta Suomessa. Helsinki: SKS 2016.
Ranta, Raimo, Vienan Karjalaisten Liitosta Karjalan Sivistysseuraksi V. 1906–1922. Tampere: Omakustanne 1997.
Vaara, Pekka, Viena 1918: Kun maailmansota tuli Karjalaan. Jyväskylä, Docendo Oy 2018.
Vuoristo, Sakari, Suvulta Suvulle II: Wienan Karjalaisten Liiton / Karjalan Sivistysseuran historiaa vv. 1906–1996. Helsinki: Karjalan Sivistysseura 1996.

[1] ”Timo Manner †”, Viena-Aunus 5/1940.
[2] ”Menneiltä vuosilta; Timo Manner”, Karjalan Heimo 3–4/1987.
[3] Lehes 1986, 21.
[4] Lahelma 1990, 28.
[5] Lahelma 1990, 57.
[6] Lehes 1986, 55.
[7] Nevalainen 2016, 226.
[8] Lahelma 1990, 56.
[9] Nevalainen 2016, 227.
[10] Lehtinen 1956, 11.
[11] Ranta 1997, 41.
[12] Vuoristo 1996, 19.
[13] ”Menneiltä vuosilta; Timo Manner”, Karjalan Heimo 3–4/1987.
[14] ”Timo Manner †”, Viena-Aunus 5/1940.
[15] Vaara 2018, 51.
[16] ”Miksi Viena ei noussut vuonna 1918?”, Karjalan Heimo 11–12/2018.
[17] Ranta 1997, 126.
[18] ”Menneiltä vuosilta; Timo Manner”, Karjalan Heimo 3–4/1987.
[19] ”Karjalan Sivistysseuran vuosikokous ja muita toimia v. 1919.”, Karjalaisten Sanomat 3–24/1919.
[20] Lahelma 1990, 23.
[21] ”Karjalan Sivistysseuran vuosikokous ja muita toimia v. 1919.”, Karjalaisten Sanomat 3–24/1919.
[22] Lahelma 1990, 117.
[23] KA: Karjalan Sivistysseuran arkisto. C PÖYTÄKIRJAT, C:1 Pöytäkirjat 1917–1925.
[24] Lahelma 1990, 117.
[25] Nevalainen 2016, 227.