Tilma Hainari (1861–1940)
Tilma Hainari (o.s. Hagan) oli vaikutusvaltainen suomalainen naisasianainen. Opettajana uransa aloittanut Hainari oli pitkään Suomen Naisten Kansallisliiton puheenjohtaja ja toimi Suomen varaedustajana Kansainliiton kokouksissa Genevessä. Vaikka Hainari tunnetaan parhaiten naisasian edistäjänä, hän vaikutti myös merkittävästi Raja-Karjalan olojen parantamiseksi ja oli ensimmäinen Karjalan Sivistysseuran (KSS) kunniajäseneksi nimitetty nainen.
Tilma Hagan syntyi Ruskealan Kontiolahdella vuonna 1861. Hänen vanhempansa Johan Hagan (Hakana) ja Adolfina Soldan olivat rälssitilallisia.[1] Perheessä oli seitsemän lasta ja useita kasvattilapsia. Perhe arvosti sivistystä, ja isä tilasi kotiin Suometarta, jota myös kierrätti kylällä.[2] Tilmalle esimerkin vahvasta naistoimijasta antoi hänen äitinsä, joka auttoi kyläläisiä tarpeen tullen sairaanhoitajana, kätilönä ja lääkärinä.[3]
Tilma Hagan opiskeli aluksi Sortavalan ruotsinkielisessä tyttökoulussa, josta valmistuttuaan opetti kotona nuorempia sisaruksiaan.[4] Hän jatkoi opintojaan Helsingin ruotsinkielisessä tyttökoulussa, josta valmistui vuonna 1879.[5] Opintojen jälkeen hän toimi kihlakunnan tuomari Ingmanin lasten kotiopettajana Somerojalla lähellä Sortavalaa.[6] Siellä hän tutustui Sortavalan seminaarin lehtori Oskar Adolf Forsströmiin, jonka kanssa avioitui vuonna 1883.[7] Yhdessä pariskunta otti vuonna 1906 käyttöön sukunimen Hainari, jolla heidät tunnetaan parhaiten.
Avioiduttuaan Hainarit muuttivat Sortavalaan, missä he osallistuivat aktiivisesti kaupungin seura- ja sivistyselämään. Tilma toimi muun muassa Sortavalan Rouvasväenyhdistyksen sihteerinä. Avioparia yhdisti kiinnostus Karjalaa ja karjalaista kulttuuria kohtaan: Oskar oli tehnyt runonkeräysmatkan parin ollessa jo kihloissa, ja avioon mentyään he jatkoivat niitä yhdessä. Hainarien kodista tuli kohtaamispaikka, jossa majoittui niin runolaulajia kuin runonkerääjiä. Esimerkiksi Kalevalaan perehtynyt englantilainen arkeologi lordi John Abercromby asui heidän luonaan 1880-luvun puolivälissä.[8]
Hainarit muuttivat Jyväskylään vuonna 1894, kun Oskar sai lehtorin viran kaupungin seminaarista. Tilma jatkoi yhteiskunnallista toimintaansa Jyväskylän Naisseuran sihteerinä ja oli hetken aikaa myös Jyväskylän Työläisnaisten puheenjohtaja. Hän osallistui tiiviisti aviomiehensä kirjallisiin töihin, jotka käsittelivät Karjalaa ja karjalaista kulttuuria. Tilman mukaan Oskar ei ”painattanut riviäkään kysymättä minun arvosteluani.”[9] Hainarit jakoivat myös saman poliittisen vakaumuksen: he kuuluivat Suomalaiseen puolueeseen ja asettuivat ehdolle Suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1907.
Vuonna 1900 Hainarit muuttivat takaisin Sortavalaan. Tilma toimi reaalilyseon englannin kielen opettajana ja Oskar samaisen oppilaitoksen rehtorina. He tekivät kansanvalistustyötä Raja-Karjalassa ja vaikuttivat lainakirjastojen perustamiseen alueelle.[10] Vuonna 1908 Hainarien aloitteesta syntyneitä lainakirjastoja oli Raja-Karjalassa jo noin kaksikymmentä.[11] Aika Sortavalassa jäi kuitenkin lyhyeksi, kun venäläistämiskauden myötä Oskar erotettiin virastaan ja Hainarit lähtivät ystäviensä kehotuksesta pitkälle ulkomaanmatkalle. Matkan jälkeen he asettuivat Helsinkiin, missä Tilma sai viran englanninopettajana Helsingin suomalaisesta tyttökoulusta.[12]
Ulkomaanmatkallaan Hainarit osallistuivat Berliinissä kansainväliseen naisten kongressiin, jossa Tilma pääsi tutustumaan moniin maailman johtaviin naisasianaisiin ystävänsä Alexandra Gripenbergin seurassa.[13] Gripenberg oli sekä Suomen Naisten Kansallisliiton (SNKL) että Suomen Naisyhdistyksen puheenjohtaja. Hainari liittyi jälkimmäiseen vuonna 1905, ja hänestä tuli merkittävä voima sen toiminnassa. Hän toimi yhdistyksen sihteerinä vuosina 1906–1909.[14] Kun Alexandra Gripenberg menehtyi vuonna 1914, Tilma Hainari nousi SNKL:n puheenjohtajaksi ja toimi tässä asemassa vuoteen 1938.[15]
Hainari tunnettiin myös kansainvälisesti, sillä hän osallistui SNKL:n puheenjohtajana useisiin ICW:n (International Congress of Women) konferensseihin. Hän kerrytti laajan tuttavapiirin aikansa naisasianaisista ja toi ajatuksensa tunnetuiksi kansainvälisesti. Hän oli ensimmäinen nainen, joka valittiin Suomen varaedustajaksi Kansainliiton kokoukseen vuonna 1927.[16]
Kun Oskar menehtyi vuonna 1910, Hainari aloitti rahaston keräämisen miehensä muistolle.[17] Hän lähetti 960:lle Suomen kulttuuri- ja talouselämän vaikuttajalle kiertokirjeen, jonka avulla saatiin kerättyä yhteensä 97 000 markkaa koulujen perustamiseksi Raja-Karjalaan.[18] Vuonna 1926 avattu maantie Suojärveltä Hyrsylään oli pitkälti Hainarin tuen ansiota.
Kiitoksena monipuolisesta työstään Raja-Karjalan hyväksi Hainari nimitettiin Karjalan Sivistysseuran kunniajäseneksi vuonna 1924.[19] Hän oli seuran neljäs kunniajäsen ja ensimmäinen nainen, jolle tämä kunnia osoitettiin.[20] KSS:n kunniajäsenyydestä huolimatta Hainarille läheisempi järjestö oli Akateeminen Karjala-Seura, jonka perustamista hän tuki rahallisesti. Vuodesta 1926 lähtien Hainari oli myös AKS:n naisjaoston Naisylioppilaiden Karjala-Seuran jäsen.[21]
Tilma Hainari menehtyi vuonna 1940 Helsingissä. Hänet muistetaan parhaiten ansioistaan suomalaisena naisasianaisena, minkä vuoksi hänen työnsä Raja-Karjalan hyväksi on jäänyt usein pienemmälle huomiolle. Moni rajakarjalainen kuitenkin käytti lainakirjastoja ja aloitti opintiensä kouluissa, jotka olivat syntyneet Hainarin vaikutuksesta. Karjalan Sivistysseuran toiminnassa Hainarin rooli jäi vähäiseksi, mutta hänen tavoitteensa olivat samat kuin seuralla: Karjalan henkisten ja aineellisten olojen parantaminen. Tästä hyvästä Tilma Hainari nimitettiin ensimmäisenä naisena seuran kunniajäseneksi.
Kirjoittanut Onni Ukkonen (2025)
Lähteet
Sanoma- ja aikakausilehdet:
Karjalainen 1941
Koti ja Yhteiskunta 1911
Naisten Ääni 1931
Raja-Karjala 1908–1910
Uutta Kylvöä: Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton julkaisu 1922
Viena-Aunus 1940
Wiipuri 1910
Ylioppilaslehti 1926
Kirjallisuus:
Jämbäck, Eija. Siveellisemmän Suomen puolesta: Tilma Hainari uskonnollisena moraalireformistina ja rotuhygienian edistäjänä 1904–1934. Helsinki: Helsingin yliopisto, Teologinen tiedekunta 2020.
Tuulio, Tyyne. Tilma Hainari: Karjalan Tytär. Helsinki: Werner Söderström Oy 1952.
Vuoristo, Sakari, Suvulta Suvulle II: Wienan Karjalaisten Liiton / Karjalan Sivistysseuran historiaa vv. 1906–1996. Helsinki: Karjalan Sivistysseura 1996.
[1] ”Rouva Tilma Hainari 50-vuotias”, Koti ja Yhteiskunta 9/1911.
[2] ”Kiertokysely; Tilma Hainari”, Uutta Kylvöä 1/1922.
[3] ”Kiertokysely; Tilma Hainari”, Uutta Kylvöä 1/1922.
[4] ”Rouva Tilma Hainari 50-vuotias”, Koti ja Yhteiskunta 9/1911.
[5] Tuulio 1952, 30.
[6] Tuulio 1952, 47.
[7] ”Rouva Tilma Hainari 50-vuotias”, Koti ja Yhteiskunta 9/1911.
[8] Tuulio 1952, 81.
[9] Tuulio 1952, 92.
[10] ”Rouva Tilma Hainari 50-vuotias”, Koti ja Yhteiskunta 9/1911.
[11] ”Suomalaisen puolueen edustaja-ehdokkaita; Filosofian tohtori O. A. Hainari”, Raja-Karjala 13.6. 1908.
[12] ”Tilma Hainarin elämänvaiheet”, Naisten Ääni 17/1931.
[13] Tuulio 1952, 106.
[14] ”Kuoleman satoa; Tilma Hainari †”, Viena-Aunus 1–2/1940.
[15] ”Kuoleman satoa; Tilma Hainari †”, Viena-Aunus 1–2/1940.
[16] Tuulio 1952, 183.
[17] ”O. A. Hainarin hautaus”, Wiipuri 29.1.1910.
[18] ”Tohtorinna Tilma Hainarin 80-vuotispäivän aiheuttamia mietteitä.”, Karjalainen 20.0.1941.
[19] ”Kuoleman satoa; Tilma Hainari †”, Viena-Aunus 1–2/1940
[20] Vuoristo, 1996, 200.
[21] ”Piirteitä Naisylioppilaiden Karjala-Seuran toiminnasta”, Ylioppilaslehti 11/1926.