Probus Rahikainen (1885–1946)

Probus Rahikainen (vuoteen 1908 saakka Prokopii ”Prokko” Ragujeff) oli monipuolinen liikemies ja Karjala-kerhojen Keskusliiton pitkäaikainen puheenjohtaja. Karjalan Sivistysseurassa (KSS) hän kuului vuosikymmeniä johtokuntaan ja oli heimosotien aikana seuran aktiivisimpia toimijoita Itä-Karjalassa.

Probus Rahikainen syntyi Vienan Karjalan Jyskyjärvellä vuonna 1885 Feodor ja Fekla Ragujeffin perheeseen. Hän jätti kotinsa kolmetoistavuotiaana ja lähti Suomeen kauppa-apulaiseksi jyskyjärveläisen F. Karjalaisen liikkeeseen Vihtiin.[1] Vuonna 1905 Rahikainen siirtyi Timofej Popoffin liikkeen palvelukseen Jämsään, missä hän työskenteli vuoden verran. Popoffin liikkeestä hän eteni kauppamatkustajan uralle aluksi Carl Jönsönin liikkeeseen Turkuun, sitten Aleksi Hyppölän liikkeeseen Tampereelle.[2]

Jo kokeneena liikemiehenä Rahikainen valittiin vuonna 1913 sortavalalaisen Saikkonen Oy:n johtajaksi,[3] jona hän toimi noin kymmenen vuotta. Vuonna 1923 Rahikainen perheineen muutti Suojärvelle, missä hän työskenteli ensin Karjalan Tukkukauppa Oy:n paikalliskonttorin päällikkönä ja myöhemmin Kansallis-Osake-Pankin konttorinhoitajana.[4] Karjalankielinen Rahikainen oli pidetty henkilö suojärveläisten keskuudessa, vaikka paikalliset suhtautuivatkin aluksi epäillen kunnan ensimmäiseen pankkiin.[5]

Rahikainen liittyi Vienan Karjalaisten Liittoon rivijäsenenä vuonna 1907.[6] Hän aktivoitui toimintaan toden teolla VKL:n uudelleenorganisoiduttua Karjalan Sivistysseuraksi (KSS) vuonna 1917. Rahikainen valittiin vuonna 1919 seuran johtokuntaan, jossa hän toimi melkein yhtäjaksoisesti kuolemaansa asti.

KSS tavoitteli aluksi Itä-Karjalan autonomiaa, mutta Suomen sisällissodan ja Venäjän bolševikkivallankumouksen myötä seura taipui Itä-Karjalan Suomeen liittämisen kannalle. Keväällä 1918 Vaasan valkoinen hallitus suunnitteli Itä-Karjalan valloittamista Venäjän ollessa sekasortoisessa tilassa. Suunnitelmaa tukemaan perustettiin Itä-Karjalan komitea, joka koostui KSS:n johtohahmoista.

Komitea lähetti agitaattoreita Itä-Karjalaan taivuttelemaan karjalaisia liittymään Suomeen.[7] Yksi lähetetyistä oli Rahikainen, joka kiersi synnyinseudullaan Jyskyjärvellä. Agitaatio huipentui komitean järjestämään kansalaiskokoukseen, joka julisti Itä-Karjalan irtautuvan Venäjästä. Pian ensimmäiset suojeluskuntalaiset hyökkäsivät Vienaan, Uhtua vallattiin ja Rahikainen jäi alueelle KSS:n kirjeenvaihtajaksi. Itäkarjalaiset olivat kuitenkin haluttomia liittymään Suomeen, ja loppusyksystä 1918 punaisten ja itsenäisyysmielisten karjalaisten yhteenliittymä Karjalan rykmentti ajoi suojeluskuntalaiset takaisin. Rahikainen ei lannistunut, ja joulukuussa 1918 hän oli opastustoimikunnassa johtajakoulutuskurssilla, joka pidettiin karjalaisille pakolaisille Kuopiossa.[8]

Epäonnistuneen Vienan retken jälkeen KSS pyrki vaikuttamaan Itä-Karjalan tilanteeseen poliittisesti. Tammikuussa 1919 seuran lähetystö, johon myös Rahikainen kuului, pyrki ympärysvaltojen edustajien puheille Tukholmassa.[9] Lähetystö vetosi edustajia lopettamaan tuen punaisille karjalaisille, päästämään karjalaisen edustajan Pariisin rauhankonferenssiin ja antamaan karjalaisille mahdollisuuden äänestää omasta asemastaan.[10]

KSS:n toiminnan ohella Rahikainen tuki myös radikaalimpia liikkeitä Itä-Karjalan tilanteen ratkaisemiseksi. Hän osallistui vuoden 1919 Aunuksen retkelle vastoin seuran linjaa, sillä KSS pyrki pysymään erillään heimosodista. Rahikaisen lähtö Aunukseen herätti pahennusta, mutta hän sai pitää paikkansa seuran johtokunnassa.[11]

Vuonna 1920 Rahikainen matkusti KSS:n tarkkailijana ottamaan selvää Vienan Karjalan väliaikaisesta toimikunnasta.[12] Toimikunta oli vienalaisten vuonna 1919 äänestämä itsehallintoelin, jonka tarkoituksena oli paikata alueelle syntynyttä valtatyhjiötä. Keväällä 1920 se järjesti Uhtualla maakuntapäivät, joihin Rahikainen osallistui KSS:n edustajana. Kokouksessa äänestettiin Itä-Karjalan väliaikainen hallitus, jonka johtajaksi valittiin KSS:n jäsen Wasili Keynäs. Puna-armeijan hyökättyä alueelle hallitus joutui kuitenkin pakenemaan Suomeen. Myös Rahikainen palasi kotiinsa Sortavalaan eikä enää osallistunut heimosotiin.

Vuonna 1925 Rahikainen osallistui liikeyritys Usma Oy:n perustamiseen ja muutti perheineen Helsinkiin.[13] Liike ei kuitenkaan menestynyt, ja Rahikainen vetäytyi pois sen toiminnasta. Hän aloitti Lassila & Tikanojan konttorin myyntipäällikkönä, kunnes vuonna 1928 perusti oman yrityksensä, Pääkaupungin Leninkitehtaan, mutta päätyi myymään osuutensa siihen vuonna 1933.[14] Vuonna 1931 Rahikainen osti aiemmin johtamansa Saikkonen Oy:n, ja perhe muutti jälleen Sortavalaan.[15]

KSS:n toiminnan rinnalla Rahikainen toimi Karjala-kerhojen Keskusliitossa, heimojärjestöjen yhteenliittymässä, johon esimerkiksi Akateeminen Karjala-Seura ja KSS kuuluivat. Rahikainen oli liiton puheenjohtaja vuosina 1936–1939, minkä jälkeen hän jatkoi sen kunniapuheenjohtajana.[16] Merkittävä saavutus Keskusliitolle oli karjalaisille pakolaisnuorille tarkoitettu Nurmijärvellä sijainnut koulukoti Väinölä, jonka perustamisessa Rahikainen oli tiiviisti mukana.[17]

Talvisodan myötä Rahikainen joutui perheineen ja yrityksineen evakkoon Kuopioon.[18] Jatkosodan aikana hän palasi poliittiseen toimintaan. Kun suomalaiset valtasivat Vuokkiniemen, järjestettiin siellä vienalaisten kansalaiskokous, jota Rahikainen ja muut Karjala-aktivistit tulivat johtamaan. Kymmenhenkinen ”vapausliikkeen johto” julisti Itä-Karjalan irtaantuvan Neuvostoliitosta ja liittyvän Suomeen.[19] Myöhemmin päämajan yhteyteen Mikkeliin perustettiin Itä-Karjalan neuvottelukunta, jonka tarkoitus oli antaa lausuntoja alueisiin liittyvissä kysymyksissä.[20] Rahikainen toimi neuvottelukunnan puheenjohtajana.

Jatkosodan jälkeen Rahikainen palasi Kuopioon ja jatkoi johtajana Saikkonen Oy:ssä. Hänen terveytensä oli heittelehtinyt jo pitkään, ja hän menehtyi vuonna 1946.[21] Probus Rahikainen oli laajalti arvostettu työnuurtaja niin liike-elämän kuin karjalaisjärjestöjen yhteydessä. Hän eteni liikeapulaisesta suurkauppiaaksi ja oli poliittisella kentällä seuran historian näkyvimpiä jäseniä.

Kirjoittanut Onni Ukkonen (2025)

Lähteet

Arkistolähteet:

Kansallisarkisto, Helsinki (KA)
Karjalan Sivistysseuran arkisto. C PÖYTÄKIRJAT, C:1 Pöytäkirjat 1917–1925.
Karjalan Sivistysseuran Arkisto: Vienan Karjalaisten Liiton jäsenkortisto 1906–1917.

Sanoma- ja aikakauslehdet:

Itä-Karjala 1939
Karjalan Heimo 1945–1996
Kotimaa 1941
Savo 1946
Suomalainen Wirallinen Lehti 1909
Suomen kaupparekisteri: Virallisen lehden liite 1925
Suomen Liikekalenteri 1933
Viena-Aunus 1935

Kirjallisuus:

Lehes, Pertti, Aleksei Mitro: karjalainen kauppias ja yhdistysmies. Helsinki: Karjalan Sivistysseura 1986.
Lehtinen, Erkki, ”Vienan Karjalaisten Liiton ꟷ Karjalan Sivistysseuran viisikymmenvuotistaival.” Teoksesta Suvulta Suvulle: Karjalan Sivistysseuran 50-vuotisjuhlajulkaisu, toim. Huoti Koski. Helsinki: Karjalan Sivistysseura 1956.
Ranta, Raimo, Vienan Karjalaisten Liitosta Karjalan Sivistysseuraksi V. 1906–1922. Tampere: Omakustanne 1997.
Vaara, Pekka, Viena 1918: Kun maailmansota tuli Karjalaan. Jyväskylä: Docendo Oy 2018.
Vaara, Pekka, Viena 1919–1922: Kun neuvostovalta tuli Karjalaan. Jyväskylä: Docendo Oy 2020.

[1] ”Joht. Probus Rahikainen 60-vuotias.”, Karjalan Heimo 6–7/1945.
[2] ”Joht. Probus Rahikainen 60-vuotias.”, Karjalan Heimo 6–7/1945.
[3] ”Merkkipäiviä; Johtaja Probus Rahikainen 50-vuotias.”, Viena-Aunus 8ꟷ9/1935.
[4] ”Merkkipäiviä; Johtaja Probus Rahikainen 50-vuotias.”, Viena-Aunus 8ꟷ9/1935.
[5] ”Kun raha tuli Suojärvelle I”, Karjalan Heimo 3–4/1970.
[6] Karjalan Sivistysseuran Arkisto: Vienan Karjalaisten Liiton jäsenkortisto: 1906–1917
[7] Vaara 2018, 101.
[8] ”Karjalaispakolaisten sotilaskoulutus 1920-luvun Suomessa” Karjalan Heimo 7–8/1996.
[9] Lehtinen 1956, 41.
[10] Lehtinen 1956, 40.
[11] KA: Karjalan Sivistysseuran arkisto. C PÖYTÄKIRJAT, C:1 Pöytäkirjat 1917–1925.
[12] Vaara 2020, 101.
[13] Lehes 1986, 55.
[14] ”Merkkipäiviä; Johtaja Probus Rahikainen 50-vuotias.”, Viena-Aunus 8–9/1935.
[15] ”Johtaja Probus Rahikainen †”, Savo 3.2.1946.
[16] ”Onnistuneet heimokokouspäivät Helsingissä”, Itä-Karjala 2/1939.
[17] ”Koulukoti Väinölän perustaminen –pakolaisten suuri voimannäyte”, Karjalan Heimo 11–12/1988.
[18] ”Johtaja Probus Rahikainen †”, Savo 3.2.1946.
[19] ”Yhdistyköön se, minkä Jumala on yhteen tarkoittanut”, Kotimaa 52/1941.
[20] Vuoristo 1996, 38.
[21] ”Onnistuneet heimokokouspäivät Helsingissä”, Itä-Karjala 2/1939.