Paavo Ahava (1872–1944)

Vienankarjalainen Pavel Afanasjeff eli Paavo Ahava tunnettiin karjalaisten keskuudessa ”Karjalan Paavona” ja ”Ukko-Paavona”. 1900-luvun alkuvuosina Ahava nousi Karjalan kansallisen heräämisen johtohahmoksi. Hän oli kiihkeä karelianisti, joka ajoi karjalaisten aseman parantamista. Ahavan rooli Wienan Karjalaisten Liiton perustamisessa vuonna 1906 oli keskeinen.

Paavo Ahava syntyi 1872 Uhtualla kauppias Simana Afanasjeffin ja Hoto Pällijeffin perheeseen. Hän avioitui vuonna 1895 Paraske Tihanovan kanssa. Perheeseen syntyi viisi lasta. Toisen puolisonsa kanssa Ahavalle syntyi tytär.[1]

Paavo Ahava lähti Uhtualta jo poikasena vuonna 1883 ja asettui Suomeen pysyvästi 1899. Synnyinseuduillaan hän kävi useasti niin karjalaisten asioita edistämässä kuin liikemiehenä. Suomen kansalaisuuden Ahava sai 1927.

Paavo Ahavan ensimmäiset pestit kaupan alalla olivat kauppa-apulaisena Sodankylässä ja Ylitorniolla, sitten Virossa, Hatšinassa ja Pietarissa. Kuusamoon Ahava perusti kaupan vuonna 1900, ja hänestä tuli nopeasti paikkakunnan menestynein kauppias. Ahavan kauppa toimi myös jonkinlaisena tukkukauppana karjalaisille. Laaja myyntialue ulottui Vienan puolelle asti.[2]

Yrittäjänä Paavo Ahava oli rohkea ja innovatiivinen. Hän oli pääosakas Kuusamon höyryveneosakeyhtiössä,[3] jonka Kuusamo-laiva kuljetti vuodesta 1911 matkustajia ja rahtia Kuusamojärvellä. Liikenne lienee loppunut ensimmäisen maailmansodan aiheuttamaan lamakauteen.

Paavo Ahavan aikaansaannoksia oli Uhtuan Kauppa- ja Teollisuus Osuuskunta, joka perusti Uhtualle kutomon, suutarinliikkeen, satulasepän verstaan ja nahkuriliikkeen.[4] Yritys työllisti myös naisia.[5] Vienanmeren rannikolle Kemiin kaavailtu sahalaitos puolestaan kaatui rahoitusvaikeuksiin ja viranomaisten asettamiin esteisiin.[6] Ahavan tavoitteena oli luoda Itä-Karjalalle vankka taloudellinen pohja varmistamalla alueen luonnonrikkaudet sen omaksi hyödyksi.[7]

Ahava oli innostunut karjalaisesta heimoaatteesta jo 13-vuotiaana luettuaan A. V. Ervastin kirjan Muistelmia matkalta Wenäjän Karjalassa kesällä 1879.[8] Ahava tajusi oman heimonsa ja suomalaisten läheisen sukulaisuuden ja elinolojen erot. Venäläisessä koulussa opitut ennakkoluulot haihtuivat,[9] ja hän päätti tehdä kaikkensa Vienan Karjalan ja sen asukkaiden kohottamiseksi henkisestä ja taloudellisesta sorrosta. Ahava perusti Uhtualle ensimmäisen kirjaston keväällä 1889.[10]

Karjalan asemasta kiinnostuneita ohjasi 1800-luvun lopulla kansallisuusaate, jonka myötä he halusivat liittää Vienan ja Aunuksen ihmiset henkisesti suomalaisiin. Kansallisen valistustyön avulla oli vastustettava eriarvoistamista ja karjalaisten venäläistämistä.

Venäjän−Japanin sodan (1904–1905) jälkeen myös karjalaiset saattoivat keisarikunnassa ilmaista kansallisia pyrkimyksiään. Uhtualla pidettiin joulukuussa 1905 ja tammikuussa 1906 runsaasti osallistujia koonneet kansalaiskokoukset, joissa keskusteltiin karjalaisten tarpeista ja vaadittavista teoista. Ahava osallistui näihin kokouksiin[11].

Hän myös ehdotti lukuisille vienalaissyntyisille kauppiaille yhdistyksen perustamista ajamaan karjalaisten pyrkimyksiä. Huhtikuussa 1906 Vaasassa järjestetyssä kokouksessa hahmoteltiin toiminnan raameja ja valmisteltiin elokuussa Tampereella järjestettävää Wienan Karjalaisten Liiton perustamiskokousta. Ahava organisoi aktiivisesti näitä kokouksia.[12]

Liitto ryhtyi tarmokkaasti edistämään vienankarjalaisten oloja: rakentamaan maanteitä, järjestämään postinkulkua ja koulutusta sekä, hankkimaan alueelle toimitettavaksi kirjallisuutta ja oppimateriaaleja. Ahavan aloitteesta perustettiin virallisesti 1909 Kuusamon kansanopisto, jossa uhtualaisetkin voivat opiskella. Opiston toiminta oli käynnistynyt jo 1908.[13]

Venäjän viranomaisten toimien vuoksi liiton toiminta hiipui muutamiksi vuosiksi. Huhtikuussa 1917 Tampereella toiminta päätettiin käynnistää uudella nimellä Karjalan Sivistysseura ”tukemaan Venäjän Karjalassa tapahtuvaa henkistä sekä aineellista edistystä koskevaa työtä.” Ahava ei osallistunut kokoukseen, mutta esitti kokoukselle Vienan täysimääräistä liittämistä Suomen suuriruhtinaskuntaan ja toivoi Sivistysseurankin asettuvan tälle kannalle. Hänen näkemyksensä oli ollut samansuuntainen jo vuoden 1905 manifestin jälkeen.[14]

Seuran valtuuskunnan mukana Paavo Ahava matkasi toukokuussa 1917 Pietariin selostamaan Itä-Karjalan tilannetta ja Sivistysseuran toiveita Venäjän väliaikaiselle hallitukselle. Kansanvalistusministeri suhtautui esityksiin myötämielisesti.[15] Vielä samana vuonna valmistui Ahavan ja livo Härkösen sekä eräiden avustajien yhteistyönä Itä-Karjalan autonomiasääntö itsehallintoalueen muodostamiseksi.[16]

Paavo Ahava kuului keväällä 1918 perustettuun epäviralliseen Itä-Karjalan toimikuntaan ja siitä syyskuussa muodostettuun Suomen senaatin alaiseen Itä-Karjalan toimituskuntaan. Jälkimmäisen tehtävänä oli hoitaa Suomen suojelukseen tulleiden Vienan kuntien ja Repolan siviilihallintoa ja huoltoa. Ahava nimitettiin elinkeino- ja elintarvikeasiain osaston johtajaksi. Työ oli epäkiitollista, sillä sisällissodan jälkeisestä Suomesta ei juuri riittänyt ruoka-apua Karjalaan jaettavaksi. Ahava vastasi myös karjalaispakolaisten huollosta Kajaanissa, minkä lisäksi Kuusamoon ja Kajaaniin perustettiin Vienan Karjalan pakolaisten huoltotoimikunnat. Ahavan tehtävät valtiollisella tasolla Karjalan hyväksi jatkuivat joulukuulle 1920, jolloin Itä-Karjalan toimituskunnan työ päättyi Tarton rauhansopimuksen johdosta.

Paavo Ahava toimi Karjalan Sivistysseuran johtokunnassa vuosina 1906–1920,[17] osallistui heimotyöhön karjalaisten olojen kohentamiseksi, avusti heimolehteä ja järjesteli tarmolla pakolaisten asioita koillisella rajaseudulla. Merkittävästä työstään karjalaisuuden hyväksi Ukko-Paavo kutsuttiin seuran kunniajäseneksi n:o 2 vuonna 1922. Seuran ansiomerkki n:o 1 hänelle myönnettiin vuonna 1931.

Paavo Ahava ymmärsi historian merkityksen. Hänen tallentamiensa dokumenttien määrä on valtaisa, mutta ne löydettiin vasta vuosikymmenien jälkeen. Suomen Historiallinen Seura oli saanut materiaalit jo vuosina 1939 ja 1944, puuarkussa. Uhtuan veistokoulun poikien vuonna 1908 tekemää arkkua oli säilytetty Valtionarkistossa lukittuna ilman merkintää omistajasta tai sisällöstä. Kun se vuonna 1986 avattiin, ymmärrettiin sisällön olevan mittaamattoman arvokas osa karjalaisuuden historiaa.[18]

Kirjoittanut Eeva-Kaisa Linna (2025)

Lähteet:

Sanoma- ja aikakausilehdet:

Karjalan Heimo 1945–2023
Viena-Aunus 1936

Kirjallisuus:

Alavuotunki, Jouni, Kansanopistokurssi Kuusamossa 1908. Kuusamon Kansanopiston julkaisuja 1. Kuusamo: Kuusamon Kansanopisto 1988.
Ervasti, Seppo ja Yrjö Vasari, Kuusamon historia I. Kuusamo: Koillissanomat Oy 1978.
Ranta, Raimo, Vienan Karjalaisten Liitosta Karjalan Sivistysseuraksi v. 1906–1922. Tampere: Omakustanne 1997.
Riskumäki, Eetu, Pietariin, Pariisiin ja Uhtualle – Karjalan Sivistysseuran poliittinen toiminta maaliskuun vallankumouksesta Tarton rauhaan. Helsinki: Karjalan Sivistysseura 2021.
Suvulta suvulle: Karjalan Sivistysseuran 50-vuotisjuhlajulkaisu, toim. Huoti Koski. Helsinki: Karjalan Sivistysseura 1956.
Rämä, Irja, Uhtuan Afanasjev-suku: Kooste tutkimusaineistosta. Julkaisseet Karjalan Sivistysseura ry ja Afanasjeff-sukuseura lokakuussa 2014.

[1] Linna, Eeva-Kaisa, ”150 vuotta Karjalan Paavon syntymästä.” Karjalan Heimo 11–12/2022: 200–201.
[2] Heinänen, Hannu, ”Paavo Ahava oli karjalainen talous- ja kulttuurivaikuttaja.” Karjalan Heimo 11–12/1999: 186–190.
[3] Ervasti 1978, 464.
[4] Linna, Eeva-Kaisa, ”Karjalainen talousvaikuttaja.” Karjalan Heimo 3–4/2023: 64–66.
[5] ”Paavo Ahavan toiminta Karjalan taloudellisten olojen kohentamiseksi.” Karjalan Heimo 7–8/1999: 117–118.
[6] ”Paavo Ahavan toiminta Karjalan taloudellisten olojen kohentamiseksi.” Karjalan Heimo 7–8/1999: 117–118.
[7] ”Paavo Ahava kuollut”, Karjalan Heimo 1/1945: 5–6.
[8] Suvulta suvulle 1956, 8.
[9] Ahava, Paavo, ”Muistoja kansallisen valveutumisen alkuajoilta Vienassa.” Viena-Aunus 1–6/1936: 6–7.
[10] Ahava, Paavo, ”Muistoja kansallisen valveutumisen alkuajoilta Vienassa.” Viena-Aunus 1–6/1936: 6–7.
[11] Linna, Eeva-Kaisa, ”Vaikuttava heimomies.” Karjalan Heimo 1–2/2023: 11–13.
[12] Linna, Eeva-Kaisa, ”150 vuotta Karjalan Paavon syntymästä.” Karjalan Heimo 11-12/2022: 200–201.
[13] Alavuotunki 1988; ”90-vuotias Kuusamon kansanopisto palasi vienankarjalaisille juurillensa.” Karjalan Heimo 11–12/1999: 186.
[14] Riskumäki 2021, 26.
[15] Ranta 1997, 116.
[16] Riskumäki 2021, 52.
[17] Linna, Eeva-Kaisa, ”Kuusamolaisia kauppakartanoita.” Karjalan Heimo 5–6/2023: 96–98.
[18] Laurila, Aila-Liisa, ”10 kysymystä Ahavalle Ahavasta.” Karjalan Heimo 1–2/2016: 12–13; Linna, Eeva-Kaisa, ”Vaikuttava heimomies.” Karjalan Heimo 1–2/2023: 11–13.