Maiju Keynäs (1911–1992)

Opettaja, muistitiedon kerääjä ja historioitsija Maiju Keynäs teki arvokkaan elämäntyön tallentaessaan karjalaista historiaa. Keynäs oli yksi ensimmäisiä laukkukauppiaiden historian tutkijoita, jonka keräämä ainutlaatuinen muistitieto on mahdollistanut tutkimuksen myös seuraaville sukupolville.

Anna Maria Keynäs, tuttavallisemmin Maiju, syntyi Tampereella vuonna 1911. Hänen vanhempansa olivat vuokkiniemeläinen Itä-Karjalan itsenäisyysmies Wasili Keynäs ja pohjalaissyntyinen Amalia Lampimäki. Vanhemmat tapasivat siirtolaisina Yhdysvalloissa De Kalbissa, jossa he myös avioituivat. Maiju syntyi Tampereella ja kasvoi äitinsä kotiseudulla Alavuden Rantatöysässä, missä hänen isänsä toimi kansakoulunopettajana.[1] Maiju oli perheen esikoinen, ja hänellä oli nuorempi veli. Maiju aloitti koulunkäynnin samassa koulussa, jossa Wasili-isä työskenteli opettajana.

Wasili Keynäs vietti pitkiä aikoja poissa kotoa osallistuessaan tiiviisti Itä-Karjalan itsenäisyyspyrkimyksiin vuosina 1918–1922. Wasilin uusi työ Karjalan Keskushallituksessa johti siihen, että perhe muutti Helsinkiin vuonna 1921. Maiju jatkoi koulunkäyntiään Helsingin suomalaisessa tyttökoulussa, jonka johtaja oli alavutelaissyntyinen Ottilia Stenbäck. Hänestä tuli Maijulle tärkeä roolimalli varsinkin sen jälkeen, kun Amalia-äiti kuoli tuberkuloosiin vuonna 1925.[2] Maijulle syntyi myöhemmin vielä kolme sisarusta, kun Wasili-isä meni uusiin naimisiin.

Keynäs kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1930 Helsingin suomalaisesta tyttölyseosta.[3] Valkolakin saatuaan hän aloitti opinnot Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisellä osastolla, josta valmistui kandidaatiksi vuonna 1937.[4] Keynäs laajensi opintojaan suorittamalla kasvatusopin tutkinnon vuonna 1938.[5] Hänen loppututkielmansa käsitteli kansanopetuksen kehittymistä Alavudella 1800-luvulla.[6] Yliopistoaikanaan hän oli aktiivinen Nuorten Naisten Kristillisessä Yhdistyksessä (NNKY), jonka Ottilia Stenbäck oli perustanut. Sukulaisten mukaan kristilliset arvot pysyivät ohjaavina aatteina läpi Keynään elämän.

Vuonna 1939 tuore maisteri Keynäs sai elämää muuttavan tarjouksen. Karjalan Sivistysseura (KSS), jonka sihteeri hänen isänsä oli, perusti seuran sisälle niin kutsutun Itä-Karjalan historiaosaston. Mukaan liittyi Suomen eturivin historioitsijoita, kuten Väinö Voionmaa ja J.J. Mikkola.[7] Osaston ensimmäinen hanke oli karjalaisen muistitiedon laaja keruu, jota toteuttamaan valittiin kaksi tuoretta maisteria, Eeva Karttunen ja Maiju Keynäs. Keynäs teki ensimmäisen keräysmatkansa Pielisjärven ja Kuhmon alueella, jossa hänen haastattelujensa kohteena olivat varsinkin itäkarjalaiset pakolaiset.[8] Hän kirjoitti käsin lähes kaksituhatta sivua muistiinpanoja. Uutta keruumatkaa suunniteltiin kesälle 1941, mutta jatkosodan syttyminen esti sen toteutumisen.[9] Tunnustuksena Keynään suorittamasta työstä hänet kutsuttiin KSS:n ainaisjäseneksi vuonna 1944.[10]

Opettajauransa Keynäs aloitti Terijoella, joka jäi talvisodan jälkeen Neuvostoliiton puolelle. Seuraava virka oli Aitoon Kotitalouskeskikoulussa, jonka johtajana hän aloitti vuonna 1940.[11] Vuonna 1946 Keynäs muutti Nurmekseen ja työskenteli historian sekä yhteiskuntaopin lehtorina. Sieltä hän siirtyi opettajaksi Jyväskylään ja lopulta lehtoriksi Riihimäelle, missä hän työskenteli eläköitymiseensä asti. Opettajana Keynäs oli pidetty, ja entiset oppilaat muistivat hänet etenkin tarkkuudesta ja lempeydestä.

Karjalan Sivistysseuran vuosikokouksessa vuonna 1951 syntyi ajatus itäkarjalaisten laukkukauppiaiden historian tallentamisesta. Keynäs valittiin seuran stipendiaatiksi, ja hän teki kaksi laajaa haastattelumatkaa: aluksi hän kiersi Etelä-Suomessa entisten itäkarjalaisten laukkukauppiaiden luona ja jatkoi myöhemmin haastatteluja Pohjois-Suomessa.[12] Haastattelujen pohjalta Keynäälle syntyi idea historian lisensiaatintyön kirjoittamisesta. Hän jatkoi haastatteluja stipendiaattina vielä vuosina 1953–1955. Yhteensä hän haastatteli 169 entistä laukkukauppiasta.[13] Vuonna 1959 Keynäs teki matkan myös Kemin ja Torniojokilaakson alueelle. Hän keräsi tutkimukseen vielä lisäaineistoa Kansallismuseon kanssa toteutetulla kyselyllä, johon saatiin yli 700 vastausta.[14]

Vaikka tutkimusaineistoa oli runsaasti, Keynään lisensiaattityö eteni hitaasti. Syitä oli monia, kuten varojen puute ja Neuvostoliiton arkistojen sulkeutuneisuus. Myös Keynään terveys ailahteli. Lehtorin virka vei aikaa, ja hän joutui ottamaan palkatonta vapaata saadakseen päätökseen lisensiaattityön, joka valmistui lopulta vuonna 1981.

Vuonna 1985 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura suunnitteli teosta laukkukaupan historiasta. Keynään lisensiaattityön ohjaaja Rauno Endén ehdotti häntä kirjan kirjoittajaksi,[15] mutta heikentynyt terveys esti toimeen ryhtymisen. Keynäs kuitenkin luovutti tutkimusaineistonsa ja luonnoksensa, joiden pohjalta Mervi Naakka-Korhonen kokosi teoksen Halpa hinta, pitkä mitta (1988). Teos oli merkittävä avaus vienalaisen laukunkannon historian tutkimuksessa, ja se sai valtiollisen tason tunnustuksen opetusministeriön tiedonjulkistamispalkinnon muodossa.[16]

Viimeiset vuotensa Keynäs asui hoitokodissa Bulevardilla Helsingissä. Hän siirtyi tuonilmaisiin vuonna 1992, ja hänet haudattiin Alavudelle. Keynäs teki arvokkaan työn itäkarjalaisen historian tallettajana haastattelemalla monta laukkukauppiasta ennen heidän poismenoaan. Keynään pyyteetön tutkimustyö mahdollistaa edelleen uusien tutkijoiden työn itäkarjalaisen historian parissa.

Kirjoittanut Onni Ukkonen (2025)

Lähteet

Sanoma- ja aikakauslehdet:

Aamulehti 1937–1938
Bethlehemin Tähti: NNKY:n julkaisema joululehti 1940
Helsingin Sanomat 1925–1930
Karjalan Heimo 1989–1991
Kunnallistiedot 1941
Viena-Aunus 1942–1944

Kirjallisuus:

Keynäs, Maiju & Mervi Naakka-Korhonen, Halpa hinta, pitkä mitta: Vienankarjalainen laukkukauppa. Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura 1988.
Vuoristo, Sakari, Suvulta Suvulle II: Wienan Karjalaisten liiton / Karjalan Sivistysseuran historiaa vv. 1906-1996. Helsinki: Karjalan Sivistysseura 1996.

[1] ”Maiju Keynäs 80 vuotta”, Karjalan Heimo 3–4/1991.
[2] ”Amalia Keynäs †”, Helsingin Sanomat 1.4.1925.
[3] ”Uudet Ylioppilaat”, Helsingin Sanomat 1.6. 1930.
[4] ”Helsingin Yliopisto”, Aamulehti 6.10.1937.
[5] ”Helsingin Yliopisto”, Aamulehti 28.12.1938.
[6] ”Muistelmia Ottilia Stenbäckistä”, Bethlehemin Tähti: NNKY:n julkaisema joululehti 1940.
[7] Vuoristo 1996, 86.
[8] Vuoristo 1996, 87.
[9] ”Karjalan Sivistysseuran toimivuosi 9.4.1941–9.4.1942”, Viena-Aunus 6/1942.
[10] ”Karjalan Sivistysseuran johtokunnan kokous helmikuun 25 pnä 1944.”, Viena-Aunus 3–4/1944.
[11] ”Puhe”, Kunnallistiedot 28.6.1941.
[12] Vuoristo 1996, 89.
[13] ”Lisensiaattityö laukkukaupasta”, Karjalan Heimo 1–2/1989.
[14] ”Lisensiaattityö laukkukaupasta”, Karjalan Heimo 1–2/1989.
[15] ”Lisensiaattityö laukkukaupasta”, Karjalan Heimo 1–2/1989.
[16] ”Laukkukaupan historia sai valtiopalkinnon”, Karjalan Heimo 5–6/1989.