Juho Arhippainen (1879–1951)

Juho Arhippainen (tunnettiin myös nimillä Juhani, Johannes ja Janne sekä venäläisessä rekisterissä Ivan Arhipoff) oli laukunkantaja, kauppias ja vienalaisaktivisti. Hän oli tärkeä ruohonjuuritason toimija Vienan Karjalaisten Liitossa (VKL) sekä monivuotinen johtokunnan jäsen Karjalan Sivistysseurassa (KSS).

Juho Arhippainen syntyi Kiestingin Kiisjoen kylässä Vienan Karjalassa vuonna 1879 Iivana ja Julitta Arhipoffin perheeseen. Hänen sukunsa miehet olivat kuuluisia laukkureita, jotka harjoittivat laukkukauppaa Suomessa ja jopa Ruotsissa saakka.[1] Juholla oli kaksi veljeä, Vaseli ja Simo, jotka hänen tapaansa ryhtyivät kauppiaiksi Suomessa. Lapsuudessaan Arhippainen sai mahdollisuuden käydä koulua vuoden verran Tuoppajärven naisluostarista Kiisjoelle muuttaneen nunnan opetuksessa.[2]

Vuonna 1894 neljätoistavuotias Juho lähti Suomeen Kiestingin miehien mukana oppimaan laukunkantoa sedältään Jaakko Arhippaiselta, joka asui Karjaalla.[3] Juho vietti Uudellamaalla kolme vuotta ennen kuin palasi kotiinsa Kiisjoelle. Karjaalla hän oppi laukkukaupan salat ja myös puhumaan auttavasti ruotsia, mikä oli välttämätöntä, sillä suurin osa hänen asiakkaistaan oli ruotsinkielisiä.[4]

Palattuaan Kiisjoelle Arhippainen valittiin mukaan kunnallisiin tehtäviin, ”koska osasin kirjoittaa nimeni suomen ja venäjän kielellä”, kuten hän itse kertoi.[5] Tämän ohella hän viljeli sukunsa tilaa. Vuonna 1903 Arhippainen palasi Karjaalle laukunkantoon ja viipyi tällä kertaa kaksi vuotta.[6] Karjaalla hän meni naimisiin kiestinkiläissyntyisen Katri Loskinin kanssa, jonka perhe harjoitti kauppaa Lohjalla.[7] Parille syntyi viisi lasta.[8]

Vuoden 1905 Venäjän vallankumouksen ja Suomen suurlakon jälkeen Arhippainen muutti perheineen takaisin Kiisjoelle. Samoihin aikoihin vapautuneesta ilmapiiristä innostuneet ja kansallisesti heränneet vienalaisaktivistit alkoivat järjestäytyä eri puolilla Suomea. Vuonna 1906 joukko aktivisteja ja kauppiaita perusti Vienan Karjalaisten Liiton edistämään kotiseutunsa aineellista ja henkistä hyvinvointia. Myös Arhippainen liittyi järjestöön yhdessä isänsä ja veljiensä kanssa.

Arhippainen oli merkittävä VKL:n ruohonjuuritason toimija Vienassa. Kunnallisten vastuidensa vuoksi hänellä oli hyvä asema edistää liiton tavoitteita kotiseudullaan. Hän työskenteli erityisesti Kiestingin koulutus- ja sivistysasioiden parissa ja oli mukana perustamassa alueelle ensimmäisiä suomenkielisiä lukutupia ja lainakirjastoja.[9] Suomenkielistä kirjallisuutta levitettiin, koska karjalankielinen kirjallisuus oli vähäistä ja se oli usein kirjoitettu jollakin standardisoimattomalla paikallismurteella. VKL pyrki kehittämään omaa julkaisutoimintaansa ja julkaisi vuonna 1907 ensimmäisen karjalankielisen aapisen, Pienen Alku-opastajan. Arhippainen teki kiertomatkan Vienassa ja jakoi teosta.[10]

Ortodoksinen usko oli Arhippaiselle tärkeää lapsuudesta lähtien.[11] Aktivismissaan hän yhdisti koulutusasiat ja uskonnon pitämällä Kiisjoella sunnuntaisin pyhäkoulua, jonka puitteissa opetettiin paikallisia lukemaan. Lisäksi Arhippainen toimi suomenkielistä ortodoksisuutta edistävän Aamun Koitto -lehden asiamiehenä Vienan Karjalassa.[12] Hän kirjoitti Vienan oloista ja vaati kansankielisiä jumalanpalveluksia kotiseudulleen.[13]

VKL:n alkuvuosien aktiivinen toiminta tyrehtyi, kun venäläiset viranomaiset ryhtyivät tukahduttamaan järjestön toimintaa peläten sen levittävän separatismia. Toiminta estettiin pidätyksin ja kielloin. Kiinnioton pelossa myös Arhippainen perheineen pakeni Karjaalle vuonna 1907, tällä kertaa pysyvästi.[14] Hän työskenteli aluksi veljensä V. J. Arhippaisen liikkeessä kauppa-apulaisena, kunnes perusti oman liikkeensä Karjaan Uuden Kangaskaupan vuonna 1919.[15] Suomen kansalaisuuden hän sai vuonna 1920.[16]

Vaikka VKL:n toiminta oli Suomessa käytännössä halvaantunut, Arhippainen pysyi sen vakaana tukijana. Hänet valittiinkin liiton johtokuntaan vuonna 1910.[17] VKL:n viimeiseksi jäänyt vuosikokous pidettiin vuonna 1911.[18] Toiminta virkosi, kun vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen liitto järjestäytyi uudelleen Karjalan Sivistysseuraksi. Arhippainen kuului seuran johtokuntaan vuodet 1917–1919 ja tuki seuran perustamista 100 markan lahjoituksella.[19] Toisin kuin suuri osa KSS:n johtokunnasta, Arhippainen ei mitä ilmeisimmin osallistunut henkilökohtaisesti heimosotien tapahtumiin. Hän pysytteli konfliktien ajan Karjaalla, mutta piti yhteyttä kotikuntaansa kirjeitse.[20]

Arhippaisen kangas- ja vaatetusliike menestyi läpi 1920-luvun, ja hänen liikkeeseensä matkustettiin asioimaan naapurikunnistakin.[21] Noususuhdanne loppui 1930-luvun alun pula-aikaan, ja Arhippainen joutui tappioiden vuoksi lopettamaan liikkeensä.[22] Veljensä Simon avulla hän kuitenkin perusti vuonna 1933 uuden tekstiilialan yrityksen Oy J. Arhippainen Ab:n, jonka johdossa hän toimi loppuelämänsä.[23]

Karjalan Sivistysseurassa Juho Arhippainen jatkoi toimintaa vaihtelevalla intensiteetillä. Hän kuului seuran johtokuntaan vuosina 1927–1930 ja 1930–1936.[24] Arhippainen auttoi hyväntekeväisyyden kautta heimosotia ja vallankumouksia paenneita itäkarjalaisia sekä tuki eritysesti pakolaisnuorten opintoja.[25] Vuonna 1943 hän lahjoitti vaimonsa kanssa Karjalan Sivistysseuralle yhteensä 10 000 markkaa, joilla hänen toiveidensa mukaisesti perustettiin rahasto itäkarjalaistaustaisten opiskelijoiden tukemiseksi.[26] Työstään itäkarjalaisten puolesta Arhippaiselle myönnettiin KSS:n kunniamerkki vuonna 1936.[27]

Arhippainen kantoi kortensa kekoon myös laukkukaupan historian tallettamiseksi. Hän kertoi mielellään kokemuksistaan laukkurina Etelä-Suomessa monille tutkijoille, kuten historioitsija Maiju Keynäälle. Arhippainen oli myös itse teräväkynäinen ja julkaisi pidempiä muistelmia KSS:n äänenkannattajissa. Itsensä ja sukunsa miesten käyttämän sumčan eli laukun hän lahjoitti Kansallismuseolle vuonna 1938.[28] Tuonilmaisiin Juho Arhippainen siirtyi vuonna 1951.

Kirjoittanut Onni Ukkonen (2025)

Lähteet

Sanoma- ja aikakauslehdet:

Aamun Koitto 1906
Hufvudstadsbladet 1920
Karjalaisten Sanomat 1918
Karjalan Heimo 1951–1952
Toukomies 1927–1929
Viena-Aunus 1938–1943
Wiborgs Nyheter 1918

Kirjallisuus:

Nevalainen, Pekka. Kulkukauppiaista kauppaneuvoksiin – Itäkarjalaisten liiketoiminta Suomessa. Helsinki: SKS 2016.
Suomen Liikekalenteri 1930.
Sundelin, Anna & Johanna Wassholm, ”Networks in Trade. The Arhippainen Family as Peddlers, Shopkeepers, and Bridgebuilders in Russia and Finland, 1850–1940.” Teoksessa Ethnologia Scandinavica 52, 2022.
Vuoristo, Sakari, Suvulta Suvulle II: Wienan Karjalaisten Liiton / Karjalan Sivistysseuran historiaa vv. 1906–1996. Helsinki: Karjalan Sivistysseura 1996.

[1] Sundelin & Wassholm 2022, 8–9.
[2] “Muistelmia kouluajaltani.”, Toukomies 8–9/1928.
[3] “Ensimmäinen matkani laukun kantoon Suomeen.” Toukomies 5/1927.
[4] Sundelin & Wassholm 2022, 9.
[5] “Karjalaisia liikemiehiä: Kauppias Juho Arhippainen 50-vuotias,” Toukomies 10/1929.
[6] Sundelin & Wassholm 2022, 12.
[7] Nevalainen 2016, 176–177.
[8] “Rouva Katri Arhippainen kuollut.”, Karjalan Heimo 5/1952.
[9] “Karjalaisia liikemiehiä: Kauppias Juho Arhippainen 50-vuotias,”, Toukomies 10/1929.
[10] “Karjalaisia liikemiehiä: Kauppias Juho Arhippainen 50-vuotias”, Toukomies 10/1929.
[11] “Muistelmia kouluajaltani.”, Toukomies 8–9/1928.
[12] Sundelin & Wassholm 2022, 17.
[13] ”Vienan Karjala.”, Aamun Koitto 5/1906.
[14] Sundelin & Wassholm 2022, 20.
[15] Suomen Liikekalenteri 1930, 210
[16] “Finländsk merdborgarrätt.”, Hufvudstadsbladet 11.9.1920.
[17] ”Kauppias Johannes Arhippainen kuollut.”, Karjalan Heimo 8–9/1951.
[18] Vuoristo 1996, 193.
[19] ”Karjalan Sivistysseuralle tehdyt lahjoitukset.”, Karjalaisten Sanomat 23–24/1918.
[20] “De rödas agitation i ryska Karelen.”, Wiborgs Nyheter 26/1918.
[21] Nevalainen 2016, 175.
[22] Nevalainen 2016, 211.
[23] Sundelin & Wassholm 2022, 16.
[24] Vuoristo 1996, 20.
[25] “Karjalaisia liikemiehiä: Kauppias Juho Arhippainen 50-vuotias”, Toukomies 10/1929.
[26] “Karjalan Sivistysseuran toimivuosi 9.4.1942–9.4.1943.”, Viena-Aunus 4/1943.
[27] Vuoristo 1996, 202.
[28] ”Reppurin laukku Kansallismuseoon.”, Viena-Aunus 12/1938.