Jaakko Joukamo (1870–1929)

Apteekkari ja järjestötoimija Jaakko Joukamo (vuoteen 1906 asti Lesoff) oli Kauhajoen todellinen kansankynttilä. Hän teki pitkän työuran kerryttäen samalla suuren omaisuuden. Joukamo toimi myös Vienan Karjalaisten Liiton (VKL) ja Karjalan Sivistysseuran (KSS) parissa jättäen seuralle mittavan testamenttilahjoituksen.

Jaakko Joukamo syntyi Kuopiossa vuonna 1870. Hänen isänsä oli Jaakko Lesoff (Lesonen), joka oli kotoisin Vienan Karjalan Kivijärveltä. Lesoff oli kulkenut laukkukauppiaana Savossa, jäänyt sittemmin Kuopioon kauppiaaksi ja ottanut vaimokseen iisalmelaisen Elisabeth Kuhasen.[1] Jaakko Joukamo kävi Kuopiossa neljä luokkaa poikalyseossa, minkä jälkeen hän jatkoi vuodesta 1888 lähtien farmaseuttioppilaana Iisalmessa.[2]

Joukamo toimi harjoittelijana kahdessa apteekissa Kouvolassa ja Helsingissä, kunnes suoritti proviisoritutkinnon vuonna 1899.[3] Tutkinnon saatuaan hän muutti Sortavalaan, jossa toimi proviisorina vuoteen 1903 asti. Joukamo oli kaupungissa ilmeisen pidetty henkilö, sillä kaupunkilaiset antoivat hänelle jäähyväislahjaksi hopeiset kirjoitusneuvot, kun hän muutti apteekinhoitajaksi Kauhajoelle.[4] Vuonna 1912 Joukamo sai apteekin edellisen omistajan oikeudet ja tuli sen yksinomistajaksi.[5]

Kauhajoella Joukamo osallistui moninaisiin yhdistys- ja kulttuuririentoihin. Hän toimi aktiivisesti kunnan nuorisoseurassa ja nuorsuomalaisessa puolueessa, joiden kautta tapasi vaimonsa Helmi Suomisen.[6] [7] He avioituivat vuonna 1908 Suomisen kotona Mäntsälässä.[8] Joukamo oli monien kulttuuritapahtumien ideoija kunnassaan: hän oli mukana aloittamassa Suupohjan laulujuhlien perinnettä[9] ja johti ponnisteluja Kauhajoen taistelun muistomerkin pystyttämiseksi sen 100-vuotispäivän kunniaksi.[10]

Edellä mainittujen lisäksi Joukamo otti tiiviisti osaa Kauhajoen kunnallisiin toimiin. Hänet valittiin kahdesti kunnanvaltuustoon, ja hän toimi muun muassa kunnallissairaalan, terveydenhoitokirjaston, säästöpankin ja kunnantalon johtokunnissa ja hallinnossa.[11] Myös sivistystoimen edistäminen oli Joukamolle läheinen asia. Hän kuului 17 vuotta Kauhajoen kirjaston johtokuntaan sekä oli perustamassa Kristiinan suomalaista yhteiskoulua, jonka johtokunnassa oli mukana.[12]

Joukamo oli yksi Vienan Karjalaisten Liiton perustajajäsenistä. Hän hoiti tilintarkastajan tehtävää vuodet 1906–1908 ja yhdessä vaimonsa Helmin kanssa vuodet 1909–1911.[13] VKL:n varsinaisiin käytännön hankkeisiin hän ei kuitenkaan osallistunut.

Sisällissodan aikana Joukamo toimi Kauhajoen suojeluskunnan esikuntapäällikkönä.[14] Hän oli jo vuonna 1917 ollut perustamassa järjestöä – olihan Kauhajoen suojeluskunta kehittynyt kunnan nuorisoseuran urheiluosastosta Karhusta, jonka toiminnassa Joukamo oli vaikuttanut. Sisällissodan päätyttyä Joukamo palkittiin kansalaisansioistaan IV luokan Vapaudenristillä.[15]

Vuonna 1925 Joukamo vaimoineen muutti takaisin opiskelukaupunkiinsa Sortavalaan, jonne hän perusti Sortavalan Uuden Apteekin.[16] Joukamon terveys oli heittelehtinyt pitkään, minkä takia hän totesikin muuttavansa ”Karjalaan kuolemaan”.[17] Kenties Raja-Karjalaan paluun vuoksi Joukamo liittyi Karjalan Sivistysseuran ainaisjäseneksi vuonna 1925[18]. Hänet valittiin vuonna 1927 seuran johtokuntaan, johon hän kuului kuolemaansa asti.[19]

Apteekkarin ammattinsa ohella suuren elämäntyön sivistys- ja järjestötoiminnan parissa tehnyt Joukamo kuoli vuonna 1929. Hän ehti elämänsä aikana kerryttää huomattavan omaisuuden, mistä kielivät mittavat testamenttilahjoitukset. Joukamo lahjoitti Kauhajoen kunnalle yhteensä 85 000 markkaa, joista 40 000 mk lastenkodille ja 15 000 mk vähävaraisten koululaisten stipendeihin.[20] Lisäksi hän osoitti Suomen apteekkariyhdistykselle 40 000 markkaa kotimaisen farmaseuttikemikaalisen teollisuuden edistämiseksi sekä Suomen farmaseuttiselle yhdistykselle 20 000 markkaa sairaskassaa varten.[21] Myös Karjalan Sivistysseuralle hän teki 10 000 markan testamenttilahjoituksen.[22]

Kirjoittanut Onni Ukkonen (2025)

Lähteet

Sanoma- ja aikakausilehdet:

Finska apotekareföreningens tidskrift 1929
Helsingin Sanomat 1906
Kajaanin Lehti 1908
Karjalan Heimo 1979
Karjalan Ääni 1935
Kristiinan Sanomat 1929
Nuijasoturi 1935
Pohjan Poika 1906
Salmetar 1908
Suomalainen Wirallinen Lehti 1909–1918
Suupohjan Kaiku 1903–1906
Toukomies 1925–1930
Viena-Aunus 1936

[1] ”Eräs iloinen tapaaminen”, Karjalan Heimo 1–2/1979.
[2] ”Jaakko Joukamo.”, Finska apotekareföreningens tidskrift 6–7/1929.
[3] ”Jaakko Joukamo †”, Toukomies 5/1929.
[4] “Kristiinasta ja lähitienoilta.”, Suupohjan Kaiku 8.9.1903.
[5] ”Jaakko Joukamo.”, Finska apotekareföreningens tidskrift 6–7/1929.
[6] ”Nuorsuomalainen yhdistys Kauhajoelle”, Helsingin Sanomat 3.2.1906.
[7] ”Kauhajoen nuorisoseuralla”, Suupohjan Kaiku 15.12.1906.
[8] ”Perheuutisia”, Salmetar 23.1.1908.
[9]  ”Suupohjan laulujuhla Kauhajoelle”, Pohjan Poika 12.10.1906.
[10] ”Muistomerkkejä Suomen sodasta.”, Kajaanin Lehti 29.4.1908.
[11] ”Jaakko Joukamo †”, Kristiinan Sanomat 12.4.1929.
[12] ”Jaakko Joukamo.”, Finska apotekareföreningens tidskrift 6–7/1929.
[13] ”Karjalan Sivistysseura – Vienan Karjalaisten Liitto – 1906–1936.”, Viena-Aunus 1–6/1936.
[14] ”Suojeluskuntien alkuvaiheita.”, Nuijasoturi 9/1938.
[15] ”Virallinen osasto.”, Suomalainen Wirallinen Lehti 3.8.1918.
[16] ”Sortavalan Uusi Apteekki”, Karjalan Ääni 31.10.
[17] ”Jaakko Joukamo †”, Toukomies 5/1929.
[18] ”Karjalan Sivistysseuran uusiksi jäseniksi”, Toukomies 4/1925.
[19] ”Karjalan Sivistysseura – Vienan Karjalaisten Liitto – 1906–1936.”, Viena-Aunus 1–6/1936.
[20] ”Jaakko Joukamo.”, Finska apotekareföreningens tidskrift 6–7/1929.
[21] ”Jaakko Joukamo.”, Finska apotekareföreningens tidskrift 6–7/1929.
[22] ”Lahjoituksia ja rahastot.”, Toukomies 5/1930.