Irja Rämä (1927–2019)

Filosofian maisteri Irja Rämä (o.s. Vaara) oli vienalaisten sukujen tutkimuksen polkujen avaaja ja uupumaton työmyyrä. Sukututkimus oli Suomen kansalliskirjastossa tehdyn työuran ohella Rämän toinen elämäntehtävä. Karjalan Sivistysseuran (KSS) kirjastossa ja Sampo-tietokannassa on hänen työnsä jäljiltä mittava kokoelma sukuselvityksiä. Sukututkimuksen ohella Rämä oli pitkään Sivistysseuran hallituksen jäsen ja Uhtuan perinneseuran perustajajäsen.

Irja Rämä syntyi Kuhmossa vuonna 1927 Vienasta pakolaisina tulleiden vanhempien lapsena. Irjan isä Vasili Vaara (Dorofejeff) oli kotoisin Uhtualta ja äiti Anni Sirkeinen (Sergejeff) Luvajärveltä. Vuonna 1890 syntynyt Vasili Dorofejeff oli innolla mukana Vienan Karjalaisten Liiton (VKL) järjestämässä kansanvalistustyössä vuodesta 1906 alkaen. Vasili oli juuri päättänyt venäläisen kirkollisen koulun Arkangelissa ja palannut kotikyläänsä. Vuonna 1907 Vasili toimi opettajana VKL:n perustamissa kouluissa Alajärven ja Luusalmen kylissä. Venäläinen maallinen ja kirkollinen valta eivät kuitenkaan katsoneet hyvällä suomalaishenkisenä pidettyä kansanvalistusta, ja syksyllä 1907 koulut määrättiin suljettavaksi. Tuolloin suomalaisen sukunimen Vaara omaksunut opettaja Vasili vangittiin kahden muun aktivistin kanssa. Alaikäisyys koitui Vasilin pelastukseksi, ja hänet vapautettiin muutaman kuukauden kuluttua Vienan Kemin vankilasta.[1]

Kansanvalistus- ja heimoaatetta vankilareissu ei kuitenkaan tukahduttanut, vaan Vasili jatkoi työskentelyä Kuusamoon perustetussa kansanopistossa ja VKL:n asiamiehenä liiton toiminnan hiipumiseen saakka. Karjalan kansannousun kukistumisen jälkeen kevättalvella 1922 Vasili ja Anni Vaara siirtyivät muiden pakolaisten mukana Suomeen. He asettuivat asumaan Kuhmoon, missä pariskunta keskittyi vienalaispakolaisten asioiden hoitamiseen. Erityisesti heidän sydäntään lähellä oli karjalaisten lasten ja nuorten huollon järjestäminen ja opastaminen opintielle. Myöhemmin Vasili toimi muun muassa vakuutustarkastajana ja Anni kansakoulunopettajana.

Irjan synnyttyä Vaaran perhe asui muun muassa Puolangalla. Kansakoulun jälkeen Irja muutti sukulaistensa luo Kokemäelle ja pääsi siellä oppikouluun. Myöhemmin hän siirtyi Nurmijärvelle, jossa asui Väinölä-säätiön ylläpitämässä karjalaisten oppilaskodissa yhdessä useiden sisarustensa kanssa. Irja kirjoitti ylioppilaaksi Nurmijärven yhteiskoulusta vuonna 1947 priimusoppilaana. Hän pääsi opiskelemaan Helsingin yliopistoon, jossa suoritti filosofian maisterin ja kirjastoamanuenssin tutkinnon.[2] [3]

Irja ja hänen puolisonsa kirkkoherra Iivari Rämä saivat viisi lasta. Iivari Rämä työskenteli vuosina 1955–1958 matkapappina Ruotsissa, minkä jälkeen pappina ja kirkkoherrana Suomessa. Perheen palattua Suomeen Irja työskenteli 34 vuotta Kansalliskirjastossa, jossa hänen vastuulleen kuuluivat erikoiskokoelmat eli kirjaston vanhimmat kirjat.

Vienalaisten sukujen tutkimisen Irja Rämä lienee aloittanut 1970-luvulla, jolloin tietoa ja aineistoja oli vähän, eikä Neuvostoliiton arkistoihin ollut yhteyksiä. Hän muisteli tutkimuksen alkuvaiheita seuraavasti:

Toistaiseksi ei ole ollut mahdollisuutta tutustua Petroskoin tai Arkangelin arkistoihin. Päätin aloittaa tietojen keräilemisen kirjallisuudesta ja Helsingin arkistojen tarjoamista aineksista. Alussa oli vaikea tietää, mitä kokoelmia pitäisi käydä läpi ja mitä niistä voisi löytyä. Tieto kertyi usein pienistä sirusista ja aikaa kului paljon. [4]

Tiedon murusia uupumaton tutkija keräsi sukulaisia ja muita vienalaistaustaisia haastattelemalla sekä kirjastoammattilaisen taidoilla suomalaisista arkistoista ja tutkimuskirjallisuudesta. Irjan kerrotaan olleen äärimmäisen tarkka tutkimuksissaan. Hän ei hyväksynyt kirjoittamiinsa dokumentteihin tietoa, jota ei ollut huolella varmistanut. Tästä aiheutui joskus ystävällistä sanailua vähemmän tarkkojen tutkijakollegoiden kanssa, jotka hyväksyivät tuotoksiinsa myös epävarman muistitiedon varassa olleita mainintoja.

Vienan sukuja koskevaan lähdeaineistoon tuli 1990-luvun alussa merkittävä parannus, kun Kansallisarkistoon saatiin hankittua Petroskoista mikrofilmeille kuvattuja kopioita vienalaisten seurakuntien kirkonkirjoista. Näiden äärellä Irja työskenteli lähes täyspäiväisesti jäätyään eläkkeelle.[5]

Irja Rämän tutkimukset ovat sukututkijoiden hyödynnettävissä KSS:n arkistossa, josta löytyy noin 40 mapillista hänen tuottamiaan sukuselvityksiä ja -tarinoita. Näistä huomattava osa on tallennettu myös Sampo-tietokantaan. Painetussa muodossa on julkaistu Rämän tutkimuksista toimitettu kirja Uhtuan Afanasjev-suku (2014) sekä Karjalan Heimo -lehdessä laaja artikkelisarja Uhtuan kirkonkirjat kertovat (1999–2006).

Irja Rämän jättämä perintö nykypäivän sukututkijoille on valtava. Monet sukututkijat ovat jo hyödyntäneet hänen laatimaansa aineistoa omissa tutkimuksissaan ja julkaisuissaan. Paljon mielenkiintoista aineistoa odottaa vielä Vienan Karjalan suvuista kiinnostuneita tutkijoita.

Kirjoittanut Pekka Vaara (2026)

Ks. myös: Irja Rämän aineisto, Sampo-tietokanta

Lähteet:

Tutkimusaineistot:

H1. Tapio Kytömaan haastattelu vuonna 2024. Haastattelija: Onni Ukkonen. Aineisto on Onni Ukkosen ja Pekka Vaaran hallussa.

Sanoma- ja aikakausilehdet:

Karjalan Heimo 1988–2019

Kirjallisuus:

Nurmijärven yhteiskoulun opettaja- ja oppilasmatrikkeli 1929–1989, toimittanut Keijo Siltanen. Nurmijärvi: Nurmijärvnen yhteiskoulu 1989.
Rämä Irja, Uhtuan Afanasjev-suku. KSS ja Afanasjeff-sukuseura 2014.
Rämä, Irja, ”Uhtuan kirkonkirjat kertovat”, Karjalan Heimo -artikkelisarja (1999–2006), Sampo-tietokanta.

[1] Rämä Irja, ”Uhtualaisen nuoren miehen kaksi kevättä ja syksy”. Karjalan Heimo 11–12/1996
[2] H1. Tapio Kytömaan haastattelu vuonna 2024.
[3] Homanen, Ilmari, ”Koulukoti Väinölästä.” Karjalan Heimo 11–12/1988.
[4] Homanen Ilmari & Tapio Kytömaa, ”Uhtuan seudun sukututkimuksen aloittanut Irja Rämä tuonilmaisiin.” Karjalan Heimo 7–8/2019.
[5] H1. Tapio Kytömaan haastattelu vuonna 2024.