Hjalmar Basilier (1857–1927)
Vienan Karjalaisten Liiton (VKL) johtokunnan jäsen ja Karjalan Sivistysseuran (KSS) kunniajäsen Hjalmar Basilier oli arvostettu opetusneuvos, joka tunnettiin aktiivisesta yhteiskunnallisesta toiminnastaan ja työstään Suomen kansakoulujen puolesta.
Hjalmar Basilier syntyi Kalajoella vuonna 1857 lääninmaanmittari Carl Fredrik Basilierin ja Gustava Matilda Garvolin perheeseen.[1] Säätyläistaustaisen perheen juuret ulottuivat alun perin Ranskaan. Perheessä oli seitsemän lasta, joista tunnetuin lienee kansainvälistä suosiota niittänyt oopperalaulaja Ida Basilier. Kotikielenä perhe käytti ruotsia. Hjalmar valmistui ylioppilaaksi Oulun ruotsalaisesta lyseosta vuonna 1877 ja aloitti opinnot Helsingissä Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa.[2] Sieltä hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1882.
Jo opiskeluaikanaan Basilier kiinnostui syvästi Itä-Karjalasta, ja vuonna 1879 hän matkusti Vienan Karjalaan serkkunsa maisteri A.V. Ervastin kanssa.[3] Ervasti julkaisi matkasta menestykseksi nousseen teoksen Muistelmia matkalta Venäjän Karjalassa (1880). Tämän teoksen myötä sai alkunsa keskustelu Itä-Karjalan liittämisestä Suomen suuriruhtinaskuntaan sekä niin kutsuttu Itä-Karjalan kysymys suomalaisen sivistyneistön keskuudessa.[4] Vuonna 1918 teoksesta julkaistiin toinen painos, jonka Basilier toimitti ja kirjoitti siihen taustoittavan esipuheen.[5]
Vuonna 1882 Basilier matkusti jälleen Itä-Karjalaan osallistuen tällä kertaa ystävänsä O.A. Hainarin järjestämälle runonkeruumatkalle Aunukseen.[6] Sieltä Basilier jatkoi matkaansa Raja-Karjalaan, missä hän talletti runolaulajien Mikki ja Pedri Shemeikan runoja.[7] Matkalla hän huolestui alueen kansakoulujen puutteesta ja niiden heikosta tasosta. Palattuaan kotiin Basilier julkaisi Uudessa Suomettaressa useita artikkeleita, joissa vetosi kansakoulujen perustamisen puolesta Raja-Karjalaan.[8]
Vuonna 1885 Basilier aloitti työnsä kansakoulutarkastajana Pietarissa, aluksi suomalaisissa seurakuntakouluissa. Hän oli aktiivisesti mukana myös paikallisissa suomalaisväestön yhteisöissä ja otti osaa mm. raittiusseuraan, toimi Pietarin Suomalaisen hyväntekeväisyysseuran esimiehenä ja oli perustamassa pietarinsuomalaisten työläisten kauppayhtiötä.[9] Pietarissa Basilier tapasi myös vaimonsa, inkeriläissyntyisen laulajattaren Sally Piispasen, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1891. Heille syntyi yksi tytär.
Pietarissa työskentely mahdollisti Basilierille laajempien tutkimusmatkojen tekemisen. Vuonna 1887 hän teki pisimmän retkensä Vienanjokilaaksoon ja Äänisen kaakkoispuolelle Kargopoliin asti.[10] Kargopolin kaupungin lähettyviltä Basilier kohtasi yllätyksekseen alueen ainoan vepsäläiskylän. Matkastaan hän kirjoitti teoksen Vepsäläiset Isaijevan voolostissa (1889).[11]
Vuonna 1893 Basilier muutti perheineen Suomeen ja aloitti työnsä Viipurin kansakoulujen piiritarkastajana. Hänen hyvä tuntemuksensa Karjalan oloista oli eduksi virkatehtävissä. Basilier osallistui aktiivisesti myös kansainvälisiin opettajainkonferensseihin ja kirjoitti havainnoistaan etenkin Kansakoulujen Lehteen ja myöhemmin Opettajain Lehteen, jonka perustamisessa hänellä oli keskeinen rooli.[12]
Kansainvälisessä opettajainkonferenssissa vuonna 1904 Basilier havahtui kouluruokailun merkitykseen. Hän kirjoitti lentolehtisen Koulukeitosta (1904) ja lähetti sen tuttavalleen sivistysvaikuttaja Augusta af Heurlinille. Vuonna 1905 Basilier ja af Heurlin perustivat yhdessä Koulukeittoyhdistyksen,[13] joka pyrki edistämään maksutonta kouluruokailua Suomessa. Yhdistyksellä oli merkittävä rooli kouluruokailun vakiinnuttamisessa suomalaiseen lainsäädäntöön.[14]
Venäläistämistoimien aikana Basilier puolusti kouluja virassaan. Vuonna 1915 Raja-Karjalan ortodoksisen papiston konsistori halusi lopettaa alueen kaikki yksityiset koulut,[15] sillä tämä pelkäsi niiden levittävän luterilaista propagandaa. Ylitarkastaja Basilier kuuli tästä ja matkusti Raja-Karjalaan neuvomaan, kuinka opettajat pystyisivät valmistautumaan venäläismieliseen tarkastajaan.[16] Ponnistus onnistui, eikä alueella lakkautettu kouluja. Vuonna 1918 Basilier nimitettiin opetusneuvokseksi kouluhallitukseen, jossa hän työskenteli eläköitymiseensä saakka.[17]
Vienan Karjalaisten Liiton toiminnassa Basilier oli mukana vuodesta 1906 lähtien. Hänet valittiin liiton ensimmäiseen johtokuntaan, ja hän oli tiiviisti mukana muun muassa Kuusamon kansanopiston perustamisessa vuonna 1907.[18] Basilier myös auttoi toimittamaan karjalankielisen aapisen Pieni Alku-opastaja Vienan karjalaisille (1907).[19] Basilierin osallistuminen VKL:n toimintaan legitimoi liittoa pääkaupungin kulttuuripiireissä, sillä monet kuuluisat karelianistit, kuten Akseli Gallen-Kallela ja Eino Leino, kuuluivat hänen tuttavapiiriinsä esimerkiksi Kalevalaseuran kautta.[20]
Vuonna 1908 Basilier jäi pois VKL:n johtokunnasta venäläistämistoimien aiheuttaman paineen vuoksi,[21] sillä hän pelkäsi menettävänsä virkansa opetushallituksessa. Liiton sisällä häntä arvosteltiin toimettomuudesta. Basilierin tilanne kuvasti liiton sisäisiä jännitteitä: osa jäsenistöstä, varsinkin pääkaupungin sivistyneistö, toivoi maltillista lähestymistapaa, kun taas jotkut maakuntien vienalaisaktivisteista kaipasivat radikaalimpia toimia.
Vuonna 1910 poliittinen paine hellitti – pitkälti liiton luopuessa konkreettisesta toiminnasta – ja Basilier palasi johtokuntaan. VKL:n järjestäytyessä uudelleen Karjalan Sivistysseuraksi Basilier jatkoi rivijäsenenä ja toimi taustavaikuttajana seurassa. Vuonna 1922 hänet kutsuttiin KSS:n kunniajäseneksi.[22] Basilier kuoli kesähuvilallaan Iitissä vuonna 1927. Häntä muistettiin laajasti varsinkin koulutuksen ja yhteiskunnallisen kehityksen hyväksi tekemästään työstä. VKL:n sisällä hän edusti vanhempaa suomalaista sivistyneistöä, jolla oli merkittävä asema liiton tunnettuuden lisäämisessä laajemmille kulttuuripiireille.
Kirjoittanut Onni Ukkonen (2025)
Lähteet
Sanoma- ja aikakausilehdet:
Inkeri 1893
Kansakoulun Lehti 1917–1922
Laatokka 1951
Opettajain Lehti 1930
Suomen Nainen 1943
Toukomies 1927
Uusi Suomi 1949
Kirjallisuus:
Ervasti, A.W. Muistelmia matkalta Venäjän Karjalassa. Toim. Hj. Basilier. Helsinki: Otava 1918.
Härkönen Iivo, Karjalan Kirja. Helsinki: WSOY 1932.
Lehtinen Erkki, ”Vienan Karjalaisten Liiton – Karjalan Sivistysseuran viisikymmenvuotistaival”. Teoksesta Suvulta Suvulle I: Karjalan Sivistysseuran 50-vuotisjulkaisu. Toim. Huoti Koski. Helsinki: Karjalan Sivistysseura 1956.
Ranta, Raimo. Vienan Karjalaisten Liitosta Karjalan Sivistysseuraksi V. 1906–1922. Tampere: Omakustanne 1997.
Vuoristo, Sakari. Suvulta Suvulle II: Wienan Karjalaisten Liiton / Karjalan Sivistysseuran historiaa vv. 1906–1996. Helsinki: Karjalan Sivistysseura 1996.
[1] Härkönen 1932, 978.
[2] ”Vanha Karjalan ystävä poissa”, Toukomies 8–9/1927.
[3] Härkönen 1932, 978
[4] Lehtinen 1956, 6.
[5] Ervasti 1918, 16.
[6] ”Vanha Karjalan ystävä poissa”, Toukomies 8–9/1927.
[7] ”Vanha Karjalan ystävä poissa”, Toukomies 8–9/1927.
[8] ”Vanha Karjalan ystävä poissa”, Toukomies 8–9/1927.
[9] ”Pietarista”, Inkeri 1.10.1893.
[10] Härkönen 1932, 78.
[11] Härkönen 1932, 978.
[12] ”Opettajain lehti 25-vuotias”, Opettajain Lehti 51–52/1930.
[13] ”Kouluateriat: Koulukeittoyhdistyksen perintö”, Suomen Nainen 78/1943.
[14] ”Kouluateriat: Koulukeittoyhdistyksen perintö”, Suomen Nainen 78/1943.
[15] ”Ylitarkastajan käynti koulullani”, Kansakoulun Lehti 1/1922.
[16] ”Ylitarkastajan käynti koulullani”, Kansakoulun Lehti 1/1922.
[17] Vanha Karjalan ystävä poissa”, Toukomies 8–9/1927.
[18] Ranta 1997, 95.
[19] Lehtinen 1956, 20.
[20] ”Wanhat kuvat kertovat”, Uusi Suomi 13.11.1938.
[21] Vuoristo 1996, 20.
[22] Härkönen 1932, 978.