Benjamin Mitro (1881–1924)

Benjamin Mitro (vuoteen 1918 saakka Mitrofanoff) oli Vienan Karjalaisten Liiton (VKL) ja Karjalan Sivistysseuran (KSS) kansainvälinen monitoimimies. Tohtori Mitro oli yksi ensimmäisistä korkeakoulutetuista vienalaisista, joka tunnettiin KSS:n kielitaitoisena diplomaattina.

Benjamin Mitro syntyi Laihialla vuonna 1881. Hän oli vienankarjalaisen tukkukauppiaan Ivan Mitrofanoffin ja hänen laihialaisen vaimonsa Maria (o.s. Hukka) nuorin poika.[1]  Mitro aloitti koulunsa Laihialla. Vuonna 1889 hän muutti veljensä Aleksein kanssa isän luokse Pietariin, missä Ivan Mitrofanoff toimi osakkaana paikallisessa kauppahuoneessa M.T. Mininissä.[2] Pietarissa Benjamin Mitro opiskeli kauppareaalilyseossa, kunnes palasi vuonna 1899 opiskelemaan Vaasaan ja valmistui ylioppilaaksi vuonna 1901.[3] Valkolakin saatuaan hän aloitti insinööriopinnot Polyteknillisessä yliopistossa Helsingissä.

Isänsä menehdyttyä vuonna 1896 perheyritys Oy Ivan Mitrofanoff jäi Mitron isoveljen Aleksein harteille, mutta myös Benjaminista tuli osakas täysi-ikäistyessään.[4] Koska isoveli otti vastuun yrityksestä, Mitron oli mahdollista jatkaa opintoja. Tämä oli ainutlaatuinen mahdollisuus, ja siten Benjamin Mitrosta tuli todennäköisesti yksi ensimmäisiä korkeasti koulutettuja vienalaisia. Opiskeluaika Helsingissä jäi kuitenkin lyhyeen, sillä ensimmäisen venäläistämiskauden tuomat pakolliset kutsunnat ajoivat monet suomalaiset ylioppilaat pakoon ulkomaille, niin myös Mitron.[5] Vuonna 1903 hän jatkoi opintojaan Karlsruhen teknillisessä korkeakoulussa Saksassa.

Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen insinööriksi valmistunut Mitro palasi Suomeen.[6] Vienalaiset aktivistit tarttuivat vapautuneeseen ilmapiiriin ja perustivat vuonna 1906 Vienan Karjalaisten Liiton kehittämään Vienan aineellista ja henkistä tilaa. Myös Mitron veljekset liittyivät jo perustamisvaiheessa liiton toimintaan mukaan, ja Aleksei Mitrosta tuli sen puheenjohtaja. VKL:n ensimmäinen äänenkannattaja, Karjalaisten Pakinoita (1906–1907), oli puolestaan osittain Benjamin Mitron toimittama.[7]

Vuonna 1906 Mitro matkusti Yhdysvaltoihin jatkamaan perehtymistä teknilliseen alaan ja samalla ajamaan VKL:n tavoitteita. Hän työskenteli New Yorkin osavaltiossa sähköakkuihin erikoistuneessa yrityksessä kemistinä.[8] Juuri sähkökemiasta tulikin hänen erikoisalaansa. Yhdysvalloissa Mitro kävi myös tapaamassa maahan muuttaneita vienankarjalaisia, levitti VKL:n äänenkannattajaa ja kannusti osallistumaan liiton toimintaan.[9] Agitointi tuotti tulosta, ja esimerkiksi De Kalbin kaupunkiin perustettiin VKL:n alaosasto. Myös KSS:n tuleva sihteeri Wasili Keynäs liittyi De Kalbissa liiton jäseneksi.[10]

Vuonna 1907 Mitro palasi Karlsruheen ja valmistui tohtori-insinööriksi kaksi vuotta myöhemmin.[11] Mitron väitöskirja käsitteli lyijyakkuja, joihin hän oli todennäköisesti perehtynyt jo Yhdysvalloissa.[12] Saksassa hän työskenteli vielä vuoden Hampurin hygieenisessä laitoksessa, kunnes sai viran Tampereen kaupungin kemistinä ja palasi Suomeen vuonna 1911.[13]

Kaupungin virassa Mitro julkaisi paljon omia tutkimuksiaan, joista tunnetuimmat lienevät hänen virkaansa liittyneet teokset Elintarpeet (1918) sekä Tavaraoppi (1924). Tampereen kaupunginlaboratorion johtajaksi noussut Mitro keskittyi etenkin kaupungin juomaveden laadun parantamiseen. Vuodesta 1912 lähtien alueen juomavettä tutkinut Mitro kirjoitti artikkelisarjan, jolla pyrki tuomaan esiin vedenhuollon puutteita.[14] Vuosina 1915–1916 kaupunkia ravisteli harvinaisen kova lavantautiepidemia, jonka jälkeen Mitron kehotusten mukaisesti kaupungin juomavettä ryhdyttiin desinfioimaan säännöllisesti.[15]

Benjamin Mitrolla oli oma roolinsa Itä-Karjalan itsenäistymisyrityksissä ja heimosotien poliittisella kentällä. Suomeen palattuaan hän jatkoi aktiivista osallistumista VKL:n toimintaan, joka tosin oli toisen venäläistämiskauden takia halvaantunut. Venäjän helmikuun vallankumouksen myötä vuonna 1917 toiminta tuli taas mahdolliseksi. VKL:n nimi vaihdettiin Karjalan Sivistysseuraksi, ja seura alkoi avoimesti ajaa Itä-Karjalan autonomista asemaa. Mitro valittiin KSS:n johtokuntaan, ja ensitöikseen hän kirjoitti autonomiaa kannattavia lentolehtisiä, jotka seura lähetti rajan yli Itä-Karjalaan.[16]

KSS:n tavoite alueen autonomiasta muuttui bolševikkivallankumouksen myötä. Seuran johtokunta taipui lopulta Itä-Karjalan Suomeen liittämisen kannalle ja tukemaan heimosotia.[17] Vienan retken aikana KSS:n johtokunta päätti lähettää oman lähetystönsä tapaamaan Saksan sotilasjohtoa ja neuvottelemaan sotilaallisesta ja poliittisesta avusta alueen valtaamiseksi.[18] Saksassa opiskellut kielitaitoinen Mitro valittiin luonnollisesti lähetystöön, joka matkusti Berliiniin alkusyksystä 1918.[19] Lähetystö palasi toiveikkain mielin, vaikka konkreettisia lupauksia avusta ei ollut saatu. Joka tapauksessa maaliskuussa 1918 solmittu Brest-Litovskin rauha Saksan ja Venäjän välillä esti kaikenlaisen sotilaallisen avun. Lisäksi Vienan retki oli suomalaisille heimosotureille epäonnistuminen, ja heidät ajettiin takaisin rajan yli loppusyksystä 1918.

Vienan retken jälkeen KSS ja Mitro jatkoivat poliittista työtä Itä-Karjalan eteen. Poliittisen toiminnan ohella Mitro palveli lyhyen aikaa myös KSS:n sihteerinä.[20] Mitro johti seuran sisällä pyrkimyksiä vedota ympärysvaltojen edustajiin ja tuoreeseen Kansainliittoon Itä-Karjalan aseman puolesta.[21] Diplomatian saralla Mitro oli seuralle korvaamaton toimija poikkeuksellisen kielitaitonsa ansiosta. Hän johti myös niin kutsuttua karjalaiskuntien lähetystöä, joka tapasi Tukholmassa Iso-Britannian, Yhdysvaltojen, Ranskan, Italian ja Belgian suurlähetystöjen edustajat.[22] Toimet eivät kuitenkaan johtaneet ratkaisuun, ja lokakuussa 1920 solmitun Tarton rauhan jälkeen vuonna 1922 myös KSS luopui yrityksistä vaikuttaa Itä-Karjalan asemaan.

Heimosotien jälkeen Benjamin Mitro ehti jatkaa virka- ja tutkimustyötään vain parin vuoden ajan. Viimeisinä vuosinaan hän oli muun muassa ideoimassa Suomen teollisuusmuseota, jolle Tampereen kaupunginvaltuusto lupasi tilat vuonna 1924.[23] Mitron lupaava elämänkaari jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä hän menehtyi äkillisesti vuonna 1924. Reilussa neljässäkymmenessä vuodessa Mitro ehti saavuttaa paljon. Hän oli Itä-Karjalan monipuolinen puolustaja ja omana aikanaan ainutlaatuinen vienalaistaustainen korkeakoulutettu tiedemies.

Kirjoittanut Onni Ukkonen (2025)

Lähteet

Arkistolähteet:

Kansallisarkisto, Helsinki (KA)
Karjalan Sivistysseuran arkisto. C PÖYTÄKIRJAT, C:1 Pöytäkirjat 1917–1925.

Sanoma- ja aikakausilehdet:

Itä-Savo 1919
Keskisuomalainen 1918
Toukomies 1925

Kirjallisuus:

Lehes, Pertti, Aleksei Mitro: karjalainen kauppias ja yhdistysmies. Helsinki: Karjalan Sivistysseura 1986.
Paju, Petri, ”Benjamin Mitro – kansainvälinen kemisti Tampereelta.” Tekniikan Waiheita 41 (2), 2023. https://doi.org/10.33355/tw.129679
Ranta, Raimo, Vienan Karjalaisten Liitosta Karjalan Sivistysseuraksi V. 1906–1922. Tampere: Omakustanne 1997.
Setälä Voitto, Hannes Sihvo & Senni Timonen, Iivo Härkönen: Karjalainen Heimomies. Lappeenranta: Karjalan Kirjapaino Oy 1983.
Vuoristo, Sakari, Suvulta Suvulle II: Wienan Karjalaisten Liiton / Karjalan Sivistysseuran historiaa vv. 1906–1996. Helsinki: Karjalan Sivistysseura 1996.

[1] ”Tohtori-insinööri Benjamin Mitro †”, Toukomies 1–2/1925.
[2] Paju 2023, 9.
[3] ”Tohtori-insinööri Benjamin Mitro †”, Toukomies 1–2/1925.
[4] Lehes 1986, 29.
[5] Paju 2023, 11.
[6] ”Tohtori-insinööri Benjamin Mitro †”, Toukomies 1–2/1925.
[7] Ranta 1997, 29.
[8] Paju 2023, 13.
[9] Vuoristo 1996, 32.
[10]  Vuoristo 1996, 33.
[11]  ”Tohtori-insinööri Benjamin Mitro †”, Toukomies 1–2/1925.
[12] Paju 2023, 14.
[13]  ”Tohtori-insinööri Benjamin Mitro †”, Toukomies 1–2/1925.
[14] Paju 2023, 17.
[15] Paju 2023, 19.
[16] Setälä, Sihvo & Timonen 1983, 22.
[17] Ranta 1997, 124.
[18] KA: Karjalan Sivistysseuran arkisto. C PÖYTÄKIRJAT, C:1 Pöytäkirjat 1917–1925.
[19] ”Karjalan Sivistysseuran lähetystön matka Berliiniin”, Keskisuomalainen 8.9.1918.
[20] Vuoristo 1996, 19.
[21] ”Kauko-Karjalainen lähetystö kääntynyt liittolaisten edustajien puoleen.”, Itä-Savo 6.3.1919.
[22] Setälä, Sihvo & Timonen 1983, 39.
[23] Paju 2023, 25.