Anna Kivi (1876–1929)

Opettaja ja lastenkirjailija Anna Kivi (o.s. Nyman) oli Vienan Karjalaisten Liiton (VKL) johtokunnan ensimmäinen naisjäsen. Kivi nousi uutena toimijana liiton johtoon, kun moni VKL:n veteraaneista jättäytyi pois toiminnasta toisen venäläistämiskauden aikana.

Anna Kivi syntyi Suomussalmella vuonna 1876 Anna (o.s. Helander) ja Gustaf Edward Nymanin pappissäätyiseen perheeseen.[1] Hän oli perheen seitsemästä lapsesta vanhin. Kirjallisuutta arvostavassa perheessä äiti ylläpiti lainakirjastoa ja kirjoitti aktiivisesti Oulun ja Helsingin sanomalehtiin.[2] Perheen elämä järkkyi, kun isä Gustaf menehtyi yllättäen vuonna 1892. Perhe joutui taloudellisiin vaikeuksiin, mistä huolimatta Anna sai koulutuksen ja kirjoitti ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta tyttökoulusta.[3]

Kivi valmistui opettajaksi Jyväskylän seminaarista vuonna 1896. Valmistumisensa jälkeen hän muutti Tampereelle, jossa tapasi myös seminaarista valmistuneen Kustaa Rikhard Kiven. Kustaa oli yhteiskunnallisesti aktiivinen ja kirjoitti useisiin sanoma- ja aikakauslehtiin. Pari avioitui vuonna 1898 ja muutti Raumalle Kustaan työn perässä. Aviomies ehti toimia mallikoulun johtajana vuoden ajan, kunnes menehtyi äkillisesti romahtaneen terveytensä takia.

Leskeksi jäänyt Anna Kivi muutti vastasyntyneen tyttärensä kanssa Tampereelle, missä hän sai opettajan viran kansakoulusta. Kivi oli pidetty opettaja, joka osallistui aktiivisesti Kansakoulujen Liiton toimintaan. Kun Tampereen kansakoulujen opetussuunnitelmaa uudistettiin, oli Kivi mukana sitä kehittävässä valiokunnassa.[4]

Vienan Karjalaisten Liiton toimintaan Kivi liittyi varhain. On todennäköistä, että Kivellä oli kohtaamisia vienankarjalaisten kanssa jo lapsuudessaan Kainuussa, mikä innoitti häntä mukaan liittoon. Vuonna 1907 Tampereella järjestettyyn ”karjalaisten illatsuun” Kivi kirjoitti juhlarunon, joka julkaistiin kokonaisuudessaan liiton äänenkannattajassa Karjalaisten pakinoita.[5] Samana vuonna lehden joulunumerossa toimitus kiitti lämpimästi karjalaisten ystäviä Suomessa näiden osoittamasta tuesta liiton toiminnalle, ja Anna Kivi kuului kiitoksen saaneiden joukkoon.[6]

Kivi liittyi VKL:n varsinaiseksi jäseneksi vuonna 1911. Toisen venäläistämiskauden myötä liiton asema oli vaikea: viranomaiset estivät sen pyrkimyksiä Vienassa samalla, kun jäsenmäärä oli kääntynyt laskuun. Monet pelkäsivät joutuvansa santarmin kanssa hankaluuksiin osallistumisestaan VKL:n toimintaan. Liiton tulot hupenivatkin vähentyneiden jäsenmaksujen vuoksi. Vuoden 1911 vuosikokous pidettiin Tampereella synkissä merkeissä. Kivi otti osaa kokoukseen, ja hänet yllättäen valittiin johtokuntaan, johon hän kuului vuodet 1911–1917.[7] Seuraava nainen Kiven jälkeen nähtiin johtokunnassa vasta yli 90 vuotta myöhemmin.[8]

Vuosina 1911–1917 VKL piti matalaa profiilia valtiovallan pelossa. Vaikka johtokunta kokoontui vuoden 1911 jälkeen, ei kokouksista ole jäänyt lähteitä, sillä ne olivat pääosin epävirallisia. Näin ollen Kiven varsinainen toiminta johtokunnassa jää pitkälti tuntemattomaksi. Kun seuraavan kerran vuonna 1917 pidettiin virallinen kokous, VKL uudistui Karjalan Sivistysseuraksi, jonka johtokuntaan Kivi ei enää pyrkinyt.

Parhaiten Anna Kivi muistetaan lastenkirjailijana, joka kirjoitti nimellä Anna-täti. Hänen suosituimpia teoksiaan olivat runoja, satuja ja kuvituksia sisältänyt Pikku Väen Kirja (1909) sekä satuteos Liisan ja kissan ihmeellinen matka (1909). Kivi kirjoitti myös runsaasti runoja, joita julkaistiin muun muassa VKL:n ja Suomalaisen Naisliiton äänenkannattajissa. Lisäksi hän osallistui aktiivisesti Tampereen Taiteilijaseuran toimintaan ja kuului muun muassa seuran Aleksis Kiven muistomerkkitoimikuntaan.[9] [10]

Kiven terveys heikkeni 1920-luvun lopulla. Hän oli pitkään virkavapaalla, kunnes kuoli vuonna 1929.[11] Anna Kivi on kiinnostava, mutta valitettavan unohdettu hahmo VKL:n historiassa. Kun liiton tunnetuimmat jäsenet vetäytyivät pelon vuoksi sivuun, Kivi astui esiin ja otti vastuuta johtokunnassa. VKL:n piirissä suomalaiset olivat vähemmistönä, eikä naisilla juuri ollut mahdollisuuksia johtotehtäviin. Silti Kivi lähti ennakkoluulottomasti mukaan toimintaan juuri VKL:n vaikeimpana aikana ollen mukana varmistamassa, että liitto selviäisi toisen venäläistämiskauden yli.

Kirjoittanut Onni Ukkonen (2025)

Lähteet

Sanoma- ja aikakausilehdet:

Aamulehti 1921–1929
Helsingin Sanomat 1928–1929
Karjalaisten pakinoita 1907
Karjalan Heimo 1999
Opettajain Lehti 1923

Kirjallisuus:

Vuoristo, Sakari, Suvulta Suvulle II: Wienan Karjalaisten Liiton / Karjalan Sivistysseuran historiaa vv. 1906–1996. Helsinki: Karjalan Sivistysseura 1996.

[1]  ”Anna Kivi †”, Aamulehti 16.02.1929.
[2] ”Anna Kivi †”, Aamulehti 16.02.1929.
[3] ”Anna Kivi †”, Aamulehti 16.02.1929.
[4] ”Tampereen kansakoulujen opetusohjelman uudistus”, Opettajain Lehti 20/1923.
[5]  ”Karjalainen illatsu”, Karjalaisten pakinoita 6–7/1907.
[6]   Suomen-karjalaisia ja Karjalan ystäviä Suomessa”, Karjalaisten pakinoita 12/1907.
[7] Vuoristo 1996, 20.
[8] ”Naisenergiaa johtokuntaan”, Karjalan Heimo 5–6/1999.
[9] ”Ensimmäinen Aleksis Kivi-patsas maassamme.”, Helsingin Sanomat 11.08.1928.
[10]  ”Tampereen taiteilijaseuran kokouksessa”, Aamulehti 28.05.1921.
[11] ”Anna Kivi †”, Helsingin Sanomat 17.2.1929.