Aleksei Mitro (1871–1952)

Vienan Karjalaisten Liiton (VKL) ja Karjalan Sivistysseuran (KSS) ensimmäinen puheenjohtaja Aleksei Mitro (vuoteen 1918 saakka Mitrofanoff) oli järjestön kiistaton johtohahmo. Seuran ulkopuolella hänet tunnettiin yhteiskunnallisesti aktiivisena toimijana useiden järjestöjen hallituksissa sekä merkittävänä kauppaneuvoksena kotimaakunnassaan.

Aleksei Mitro syntyi Laihialla vuonna 1871 tunnetun vienalaissyntyisen tukkukauppiaan Ivan Mitrofanoffin ja hänen laihialaisen vaimonsa Marian (o.s. Hukka) perheeseen. Jo lapsuudessaan Mitroa valmisteltiin isänsä liikkeen seuraajaksi. Parin kansakouluvuoden jälkeen hänet lähetettiin Vaasaan ortodoksipapin perheeseen oppimaan venäjää.[1] Kielen alkeet omaksuttuaan Aleksei ja hänen veljensä Benjamin muuttivat Pietariin, jossa heidän isänsä oli paikallisen kauppahuoneen M. T. Mininin osakkaana.[2] Pietarissa Aleksei jatkoi opintojaan ja suoritti kauppakoulun. Kun Ivan-isä sairastui vuonna 1893, hän palasi poikineen Laihialle. Mitrofanoff kuoli vuonna 1896, ja Oy Ivan Mitrofanoffin omistus siirtyi hänen jälkikasvulleen. Vastuu liikkeen johdosta lankesi Alekseille.

Mitron ohjauksessa yritys kasvoi entisestään. Liike toimi tekstiileihin ja nahkoihin erikoistuneena tukkuna ja tärkeänä kohtaamispaikkana vienalaisille kauppiaille. Vuosisadan vaihduttua Mitro päätti kuitenkin siirtää liikkeensä pois Laihialta, koska alueen ostovoima oli pieni ja osuuskaupat valtasivat markkinoita.[3] Uudeksi kauppa- ja asuinpaikaksi valikoitui Jyväskylä, jonne Mitro muutti vuonna 1904.[4] Jyväskylässä liiketoiminta kasvoi, ja Mitron yrityksestä tuli Keski-Suomen ensimmäinen tekstiileihin keskittynyt tukkuliike.[5]

Jyväskylässä Mitro ryhtyi myös uusiin liiketoimiin. Hän oli mukana perustamassa Tikkakosken Rauta- ja Puuteollisuus Oy:tä, joka kasvoi merkittäväksi teollisuusyritykseksi. Myös Oy Ivan Mitrofanoff valmisti teollisesti omia tekstiilituotteitaan 1930-luvulta lähtien.[6] Aleksei Mitro oli tunnettu henkilö kaupungin seurapiireissä ja yhteiskunnallisissa toimissa, kuten kaupunginvaltuuston jäsenenä ja paikallisen Kauppaseuran puheenjohtajana.[7] Myöhemmällä iällä hänet palkittiinkin yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta merkityksestään Keski-Suomelle kauppaneuvoksen arvonimellä.

Suomen vienalaisille Mitro oli tärkeä johtohahmo. Hän oli kutsuvieraana Vienan Karjalaisten Liiton ensimmäisessä kokouksessa vuonna 1906, kun liittoa suunniteltiin. Suomen suurlakon ja Venäjän keisarikunnan vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen vienalaisaktivistit ryhtyivät toimeen Suomessa, mikä johti liiton perustamiseen ja Mitron yksimieliseen valintaan sen puheenjohtajaksi. Pian tämän jälkeen Mitro matkusti Vienaan tutustuakseen omakohtaisesti alueen oloihin.[8]

Mitron ensimmäinen merkittävä toimi puheenjohtajana oli niin kutsutun vienalaislähetystön kokoaminen duuman edustajien puheille. Lähetystö vei edustajille adressin, jossa vaadittiin kansankielisyyden ja -valtaisuuden edistämistä Vienassa. Vienan ja Arkangelin alueen paikalliset edustajat ottivat tämän 3000 allekirjoitusta sisältäneen adressin myönteisesti vastaan. Duuma kuitenkin hajotettiin ennen kuin adressi ehdittiin ottaa yleiseen käsittelyyn.[9]

VKL:n ajoittain riitaisessa johtokunnassa Mitro oli hillitsevä auktoriteetti, jota kaikki osapuolet kunnioittivat. Liitossa esiintyi ristiriitoja jäsenistön välillä, joka koostui pääosin suomalaisesta pääkaupungin sivistyneistöstä, kun taas maakuntien vienalaiskauppiaat jäivät vähemmistöksi. Riitaa aiheutti muun muassa järjestön toimiston sijainti, joka lopulta vakiintui Mitron vaikutuksesta Jyväskylään.[10] Liitto ehti toimia lopulta vain pari vuotta ennen toisen venäläistämiskauden alkua. Venäläinen valtiovalta pyrki estämään liiton toimintaa, eikä aktivismi Vienassa ollut enää lainkaan mahdollista. Useat jäsenet erosivat pidätysten pelossa, mutta Mitro ja muut ydinpiiriläiset pitivät liittoa yllä.

Venäjän helmikuun vallankumous vuonna 1917 mahdollisti toiminnan alkamisen uudelleen. VKL:n nimi muutettiin Karjalan Sivistysseuraksi, ja seuran toiminnan kohteeksi haluttiin nyt koko Itä-Karjala.[11] Mitro kokosi uuden lähetystön, joka matkusti neuvottelemaan Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa Itä-Karjalan asemasta. Lähetystön tavoitteena oli alueen olojen kohentaminen ja jopa autonomia.[12] Vastaanotto oli jälleen myönteinen, mutta uusi vallankumous ravisteli Venäjää ennen muutosten toteutumista.

Alun perin KSS tavoitteli Itä-Karjalan autonomiaa, mutta seuran linja muuttui bolševikkivallankumouksen ja heimosotien myötä. Seura antoi virallisen tukensa Itä-Karjalan liittämiselle Suomeen yleisessä kokouksessa Uhtualla heinäkuussa 1918.[13] Mitro ja KSS:n johtokunnan jäsenet olivat tosin jo aiemmin pyrkineet edistämään tätä kehityskulkua. Seuran johtohahmot olivat käyneet tammikuussa Vaasan valkoisen hallituksen puheilla keskustelemassa Itä-Karjalan liittämisestä Suomeen[14], ja maaliskuussa he olivat kulkeneet Vienassa agitoimassa karjalaisia puolelleen.[15] Kampanja huipentui Uhtualla KSS:n järjestämään kokoukseen, jossa vienalaiskylien edustajat päättivät, että Itä-Karjalan tulisi erkaantua Venäjästä.[16] Vain pari päivää kokouksen jälkeen ensimmäiset suomalaiset sotilaat ylittivät itärajan, minkä seurauksena alkoivat heimosodat.

Heinäkuussa 1918 KSS:n johtokunnan epävirallisessa kokouksessa puheenjohtaja Mitro seurueineen päätettiin lähettää Saksan sotilashallinnon puheille Berliiniin hankkimaan tukea heimosodille.[17] Tapaaminen järjestyi, mutta lähetystö ei saanut konkreettisia lupauksia.[18] Tuki olisi jäänyt joka tapauksessa saamatta, sillä Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan. Lisäksi Brest-Litovskin rauhansopimus Venäjän ja Saksan välillä olisi estänyt tuen antamisen.

Suomalaisten heimosoturien epäonnistuneen Vienan retken jälkeen Mitro ohjasi seuraa varovaisempaan suuntaan ja tyytyi vaikuttamaan Itä-Karjalaan Suomen rajojen sisältä käsin. Henkilökohtaisesti hän suosi poliittista ratkaisua tilanteelle.[19] Mitro ajoi humanitäärisen avun lähettämistä Itä-Karjalaan, ja sinne onnistuttiinkin toimittamaan viljaa ja lääkkeitä ­­osin hänen itsensä kustantamana.[20] Vuoden 1920 Tarton rauhan ja heimosotien jälkeen seura teki merkittävästi työtä itäkarjalaisten pakolaisten auttamiseksi muun muassa perustamalla pakolaiskouluja.

KSS muuttui Mitron johdolla heimosotien jälkeen nimenomaan sivistysseuraksi tehden näin selkeän pesäeron esimerkiksi Akateemiseen Karjala-Seuraan. Seurojen etäiset välit johtuivat pitkälti Mitron vaikutuksesta. Mitro ottikin kantaa vuonna 1922 perustettuun uuteen järjestöön sanoin: ”[…] kaikki varomattomat kosketukset päämaamme heimoharrastuksiin ja muihin vapaisiin yhteiskunnallisiin harrastuksiin ovat vahingoksi heimoasioillemme.”[21] Mitron linja herätti riidan johtokunnassa, ja radikaalein osa KSS:n jäsenistöstä erosi pian kirjoituksen jälkeen.

Mitro luopui KSS:n puheenjohtajuudesta vuonna 1936, minkä jälkeen hänet kutsuttiin seuran ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi.[22] Mitro kuoli vuonna 1952, ja menestynyttä liikemiestä ja vannoutunutta Itä-Karjalan asian puolustajaa muistettiin suurin menoin. Aleksei Mitro oli keskeinen vaikuttaja vienalaisen kulttuurin ja Itä-Karjalan aseman edistämisessä. Hän toimi kokoavana johtohahmona Vienan Karjalaisten Liitossa ja Karjalan Sivistysseurassa sekä ohjasi järjestöä siihen suuntaan, johon se vakiintui.

Kirjoittanut Onni Ukkonen (2025)

Lähteet:

Arkistolähteet:

Kansallisarkisto, Helsinki (KA)
Karjalan Sivistysseuran arkisto. C PÖYTÄKIRJAT, C:1 Pöytäkirjat 1917–1925.

Sanoma- ja aikakauslehdet:

Karjalan Heimo 1946–2006
Suomalainen Wirallinen Lehti 1918
Vaasa 1952
Yksityisyrittäjä 1946

Kirjallisuus:

Lehes, Pertti, Aleksei Mitro: karjalainen kauppias ja yhdistysmies. Helsinki: Karjalan Sivistysseura 1986.
Ranta, Raimo, Vienan Karjalaisten Liitosta Karjalan Sivistysseuraksi V. 1906–1922. Tampere: Omakustanne 1997.
Vaara, Pekka, Viena 1918: Kun maailmansota tuli Karjalaan. Jyväskylä, Docendo Oy 2018.

[1]  ”Kauppaneuvos Aleksei Mitro †”, Vaasa 8.2.1952.
[2]  Lehes 1986, 28.
[3] Lehes 1986, 38.
[4] ”Oy Mitro”, Yksityisyrittäjä 8/1944.
[5] Lehes 1986, 42.
[6] ”Oy Mitro”, Yksityisyrittäjä 8/1944.
[7] ”Kauppaneuvos Aleksei Mitro †”, Vaasa 8.2.1952.
[8] ”Aleksei Mitron matka Uhtuan ja Usmanan kautta Vienan Kemiin”, Karjalan Heimo 5–6/2006.
[9] Ranta 1997, 31.
[10]  Ranta 1997, 198.
[11] Ranta 1997, 111.
[12] ”Kauppaneuvos Aleksei Mitro 75-vuotias”, Karjalan Heimo 5/1946.
[13] KA: Karjalan Sivistysseuran arkisto. C PÖYTÄKIRJAT, C:1 Pöytäkirjat 1917–1925.
[14] Lehes 1986, 79.
[15]  Vaara 2018, 101.
[16] Vaara 2018, 101.
[17] KA: Karjalan Sivistysseuran arkisto. C PÖYTÄKIRJAT, C:1 Pöytäkirjat 1917–1925.
[18] Vaara 2018, 217.
[19] KA: Karjalan Sivistysseuran arkisto. C PÖYTÄKIRJAT, C:1 Pöytäkirjat 1917–1925.
[20] ”Uhtuan kirkonkirjat kertovat; Enonsuun Mitrot”, Karjalan Heimo 5–6/2003.
[21] KA: Karjalan Sivistysseuran arkisto. C PÖYTÄKIRJAT, C:1 Pöytäkirjat 1917–1925.
[22] Lehes 1986, 80.