Karjalankielehine literatuura

Karjalan kielen vanhimmat kirjutukset da kniigat

Vanhin karjalankielehine muisto on 1200-luvulla kirjutettu Nougorodan tuohikirjane noumera 292.

Karjalankielehizet sanat, kohan- da persounan nimet ollah vedokniigoissa: vuozien 1496 da 1568 Iänizen ymbärissön viizikön vedokniigoissa, vuuven 1500 Nougorodan Vadd’an viizikön vedokniigassa da vuozien 1589–1593 enzimäzessä ruoččilazessa mua- da vedokniigassa.

Nämä ollah tärgiet karjalazien historien lähtiet.

Herran malittu painettih Sebastian Münsterän Cosmographia (Kozmogruafie) -tevoksessa vuodena 1544. Mikael Agricolan Psalttarin algusanassa mainitah karjalazien vanhoi jumaloi.

Hollandalane matkuaja Simon von Salingen kirjutti 1500-luvulla, jotta Veniähellä eläjä Feodor Zidenowa -nimehine filosoufa kirjutti Karjalan da Lapin historien da kiänzi karjalaksi Vieron tunnuksen da Herran malitun.

1600 – 1700 -luvulla Solokan manasterissa da Uigujoven starovieroskiitoissa kirjutettih käzin enzimäzet karjalankielihizet sanaotluagat.

1700-luvun lopussa P. S. Pallaksen verduajassa sanakniigassa on lässä 300 venäläistä sanua kiännetty ”Korelan” da ”Olonezan” kielillä.

Vuonna 1804 jiävivyi enzimäne karjalankielehine kniiga. Se oli lyhyen katehiizissan kiännös, kumbane luajittih karjalaksi da ”aunuksen kielellä”.

Siidä vuodena 1820 Piiterissa painettih Tverin murdehella kiännetty Herran miän Šündüruohtinan Svätoi Jovangeli Matveista karjalan kielellä (Pečatoidu Sväteišago Pravitel’stvujuščago Sinodan käššennäštä, Veniähen bibleiskoin kanžakunnan elolla). Tämä kniiga nostatti Jeuropassa suurda huomavuo.

1800-luvulla piästih ilmah Jovanheliloin kiännökset vienaksi.

1900-luvun allussa painettih Veniähellä äijä vierollista literatuurua kirilähizin bukvin. Sillä opittih vassata  suomen kielen tulo pravosluavazien keskeh.

Enzimäne karjalan kielen bukvarin kirjutti  Anastasija Tolmačevskajan tverin murdehella. Se painettih vuodena 1887. Enzimäne vienalane bukvari piäzi ilmah vuodena 1894.

Pokrovankuun revoluččien jälgeh karjalankielizien painoksien rahotus siirdyi kogonah Suomeh, kussa karjalan kirjakieldä nossatti Edvard Vilhelm Ahtia. Hiän painoi omie jovanheliloin kiännöksie da muuda.

Ahtia da Iivo Härkönen painettih runohutta latinalazilla bukvilla.

Latinalazilla bukvilla painettih kanzanrunohuoh liittyjät kirjutukset, kumbazet kirjutettih enimite Iivo Härkönen da E. V. Ahtia.

Karjalan kirjakielen lyhyt aiga

1930-luvun allussa Tverin Karjalassa luajittih latinalazin kirjaimin kirjutettava kirjakieli.

Vuozina 1930–1937 tällä kielellä jiävivyi enimyölläh bukvariloi, luvendakniigoi, sanakniigoi, grammatikkoi da opassusprogrammoi dai matematikan da toiziengi škola-ainehien opassundakniigoi.

Samallah painettih äijä lapsienliteratuuran kiännöksie, abo omua literatuurua tverin murdehella oli ylen vähän.

Kaikkiedah piäzi ilmah enämbi sadua karjalankielehistä painosta.

Lyhytaigazeksi jäi kirilähizillä bukvilla kirjutettu karjalan yhtehine kirjakieli Karjalan Autonomizessa Sozielistahizessa Nevvostotazavallassa 1930-luvun jälgipuolella.

Enämbi tieduo on Esa Anttikossen ličenziettaruavossa Neuvostoliiton kielipolitiikkaa: Karjalan kirjakielen suunnittelu 1930-luvulla (Nevvostoliiton kielipolitiekkua: Karjalan kirjakielen pluaniruičenda 1930-luvulla).

Fikčieliteratuuran enzimäzet askelet

Enzimäzenä karjalankielehizenä fikčietevoksena pietäh siämärveläzen Miron Smirnovan Karjalazen iändä – matkazuakkunoi da karjalankielehizie runoloi (Golos’ Korela – putevyja zametki i korel’skaja poezija Mirona Smirnova), kumbane painettih Piiterissä vuodena 1890 kirilähizillä bukvilla.

Iivo Härkönen oli kuuluza kirjuttaja, kiändäjä, opastaja da ennen kaikkie heimoidien kandaja, Karjalan Vallissussebran halličuksen pitkäaigane  sekretari.

Vuodena 1910 hiän toimitti suomeksi Karjalan kirjan (2. varientta 1932). Sen lizäksi

hiän kirjutti da kiändi karjalaksi äijän runoloi da pajoloi: Nouseva heimo – runoja suomen ja aunuksen kielellä (1921), Laululoi aunukselazil – laulattavie da saneldavie heimokanzan laululoi da runoloi aunuksen kielel (1921), Kibunoi – suomalazie runoloi aunukselazil (1925, 1927).

Kielentutkija E. V. Ahtia keräi äijäldi karjalan sanoi da luadi karjalan grammatikan 1930-luvulla. Hiän kiänzi Biblien tekstoi dai kirjutti runoloi da virzie Peiboi Pedrin nimellä: Karjalastu virtty (1917), Rahvanan kandeleh (1922) da Vieronvirzie (1924).

1930-luvulla Karjalan ASNT:ssa luajittih fikčieliteratuurua suomeksi, abo painettih zuakkunoi da runoloi karjalaksigi.

Silloin karjalaksi painettih Antti Timozen Lentomašiina (1933), Fedor Ivačevan Jauhinkivi (1934) da Iivo Nikuttevan Marfa (1935). Karjalaksi kirjutettih runoloi Krisun Miikul, Fedor Isakov, Nikolai Laine dm.