Karjalan kieli on Suomessa ainuo kodiperäne (autohtonine) vähemmistökieli, mi merkiččöy, jotta sidä on paistu tiällä yhtä pitkän aigua, kuin suomen kieldä, toizin sanoin aivin. Yhelläh karjala Suomessagi on tunnussettu virrallizesti omaksi kieleksi eigi suomen murdeheksi, vasta kun karjalan kieli miäriteldih yheksi Suomen ebäalovehellizeksi vähemmistökieleksi vuodena 2009 tazavallan prezidentan annetulla azetusvaihuksella. Azetusvaihus astui voimah 4.12.2009, da sen mugah karjalan kieleh sovelletah jeuroppalazie vähemmistökielie da alovehellizie kielie koskijua peruskniigua sigäli, kun Suomi on sen račifiččiruinnun.

Karjalan kieli kuuluu suomelais-ugrilazih kielih, baltiekansuomelazeh kielipereheh. Karjalan lähizet sugukielet ollah Baltiekan ymbärillä paistavat kielet: suomen, lyydin, vepsän, ižoran, vadd’an, viron da liivin kielet. Karjalan kieldä paissah libo on paistu pitkällä kaijalla alovehella Veniähen Karjalassa Vienasta Aunukseh suaten, Syväin-Veniähellä Tverin, Valdain da Tihvinän alovehilla dai Suomessa Raja-Karjalassa (Salmin kihlakunnassa) da Hiedajärven, Kuivajärven da Kuhmon Rimmin vienalazissa kylissä. Nytten karjalazie on kogo Veniähellä vähembi 100 000 da karjalan malttajua kudakuin 50 000 hengie. Uuvembien arbivoloin mugah Suomessa on lässä 11 000 moista karjalankielistä, kumbazet hyvin maltetah karjalaksi, da lizäksi 20 000, ket ymmärretäh karjalan kieldä libo vähimyttäh vähän paissah karjalaksi.

Karjalan kielen vanhoi pagina-alovehie ozuttau kartta, kumbazeh on piirretty samallah suomen kielen idämurdehet da lyydin kieli.

Karjalan kielestä Suomessa on käytetty monie nimityksie: karjala-aunus, Kalevalan kieli, Idä-Karjalan kieli dm. Sidä on pietty suomen kielen murdehena, idäkarjalaismurdehena. Moine kačonda oli vallassa enzivuorossa politiekkahizista syistä toizen muailmanvoinan aigana da sidä ieldäjänä da jällembänä vuozikymmenenä. Tädä kieldä ei sua sevottua suomen kielen karjalaismurdehih: Suvi-Karjalan da Karjalankannaksen murdehih eigi Pohjais-Karjalan savolaismurdehih.