Muuzik

Pajod

Omanluaduižed paimoisoitand, itkendvirred da d’oigud kuulutah Kard’alan muuzikan kaikiš vahnembihe kierduksihe. Mecas heikandale da žiivatankucundale voib anta ühtenmošt arvod pajomelodijan ke. Niiš pajattaj piäzöu tekstan vall’ahiš piä da ozuttau oman neron luadida melodijoid.

Kaikenmoižid kucundheikandoid pädöu pidada kaikkid vahnimban melodijanluadun. Nämäd melodijad – Raja-Kard’alan ”huikutukset”, Vienan ”huhuonnat” – oldah enambal sanattomad. Puaksus niiš on vai heikand ühtele da kahtele motivale. Erähiš heikandoiš löüdüu d’o melodijahišt formad muga, ku rodiže melodijaks kucuttu kogoduz. Siloigi ritm on lähes väll’. Mugoižed heikandad oldih tarbehed muard’ah mändes, ehtatuksiš, üöstuksiš oldes dme.

Žiivatankucundad, kudamil muanitetah lehmid, vazoid da lambahid kodih, kuulutah luadud müöti ühteh melodijand’oukkoh ku heikandad. Nämišgi ei ole ühtehišt rungad. Lehman kuccumine zavodittih enambal tpruko -sanal da d’atkettih sanoil ”lehmaiženi kodih” vai lehman nimel.

Itkendvirred oldah omanluaduine pajatuzluad, kudamad maltettih vai pravosluavaižed kard’alaižed. Kard’alan itkendvirzil on oma stiil’, kudam tunduu sana- dai melodijanrungas. Kuolijan- vai muahepanendvirzid lugoiteltih muahepanend- dai muštinpäivil, miehelemänendvirt suadiboiš. Armijah lähtijoile rekrutoile lugoiteltih omid itkendvirzid.

Itkij lugoittelou kaikkid virzid enambal silžo, omal personalližel luadul. Vaiku sama melodijan fruaz eigi üks’gi riäd kierdustu ühtenmoižen kaikes virdes. Piämelodij kuuluu enambal molli-luadus dai äijil pajattajil duuri-luadusgi. Se ainos mučkehtuu uudel luadul, tošti täütetah čomenduzmotivoil da enambal luaditah viides motivas. Ritmahine kudond d’atkuu enamballeh ühtenmoižen läbi virdes, vai siidgi on erahanluadušt vajehtust. Huogastundkohtiš, enimuttah fruazan lopus, melodij lopiže hill’aižihe loppmotivoihe, lopuks itkij rubedau hükettamah.

Vienan Kard’alan pohd’aižis küliš pajatettih d’oiguid, kudamiden rung on lähen itkendvirzid. Nimed müöti voib kaccuda, ku d’oig on otettu laihinah saamilaižil. D’oiguiden da itkendvirziden ühtehižed piirdeged oldah muuzikalline toštandriäd da se, ku pajo luaditah tiettavah ristikanzah nähte. Vienan Kard’alas pajatetah d’oiguid brihoiš, heiden mielespidettaviš da ruadoiš, ezimarkaks torguindah nähte. D’oiguiš saneltih toravuoziš dai suadiboišgi.

Mida ende on sanuttu itkendvirziden melodijoiš, pädöu mugažo d’oiguihe. D’oig vajehteleze enamb ku itkendvirz’. D’oga d’oigunpajattajal oli oma pajatuzstiil’ vai melodij, kudamad müöti hänt tundustettih sanoitagi. Piämelodijan omad piirdeged diävitaheze selgedemba fruazan dälgimaižes toštandriädüs, kudaman sanad voidah olda ühted ”nee – joo – nee” dme. Uhtuden da Röhön küliden d’ouguiš oli vai üks’ melodijanstiil’, kudaman samaižen kierdustuksen selgittau se, ku niiš nägüu d’o kalevalaižen runoformad muštoittaj riädrung.

Runomelodijad

Kard’alas puaksumba vahnoid runoid pajatti aino ristikanz. Konz runonpajattajid oli enamb, hüö pajatettih ühtel aigal ühteh iäneh. Hüvin voib olda, ku ende Kard’alasgi ezmaine da dälgimaine pajattajad pajatettih saneluzrunoid vuoroi.

Ritman rungah kaccudes Kard’alan alovehil suaduiš runomelodijoiš ei olnu mont eriluadušt piästiilid. Kaikkid vahnemb kierduz tunduu lapsiden melodijoiš, kudamiš melodij voib rodidakse aino nell’iškuižes riädüs taktluadun oldes tazah d’agettu runod müöti.

Konz kaks’ vuorokkah tulijad melodijanriädüd oldah eriluaduižed melodijad müöti, rodiže kohettu runganform – riädpuar. Enambad runomelodijad oldahgi mugomad kaks’riädüižed. Suomelaižen runopajon melodijad oldah puaksumba mugomad, kudamiš on kaks’ viižiškušt riädüd. Enambil pajattajil melodij liikkuu aiga ahtahal piä- da ladvmotivan alal duuri- libo molli-luadul. (Tenisova)

Suadibrunoh kuuluu kolmašti vajehtuj taktluad, muga sanottu mazurkan ritm, kudamad ei puaksumbad ole muiš kard’alaižis melodijoiš (ms. suadibmelodij). Mugažo valsritm, kolmeks d’agettu taktluad tabatah, da viižisti vajehtuj taktluad (tazah da kolmeks d’agetuiden luaduiden ühtištuz) tabatah enambal rajakard’alaižil pajattajil.

Muuzikanozuteksed

Uudemb literatuur:

Jalkanen, Pekka, Laitinen, Heikki, Tenhunen, Anna-Liisa: Kantele. Toimittanut Risto Blomster. SKS, Helsinki 2010.
Kallberg, Maari: A. O. Väisänen ja Miitrelän Ilja. Vienankarjalaisten joikujen piirteitä. Kuhmon musiikkiopiston julkaisuja no 4. Kuhmon kaupunki / Musiikkiopisto, Kuhmo 2004.
Hiljainen haltioituminen. A. O. Väisäsen tutkielmia kansanmusiikista. Toim. Erkki Pekkilä. SKS, Helsinki 2004.
Laitinen, Heikki: Runolaulu. Teoksessa Kansanmusiikki, 14–77. Toim. Anneli Asplund, Petri Hoppu, Heikki Laitinen, Timo Leisiö, Hannu Saha, Simo Westerholm. WSOY, Helsinki 2006.
Nieminen, Rauno: Jouhikko. The Bowed Lyre. Kansanmusiikki-Instituutti & Juminkekosäätiö, Kaustinen & Kuhmo 2007.