Svuad’buitku

Muamo nostattau andilastu svuad’bupäivän huondeksel.

Itkii: Domna Huovinen, o.s. Karhunen, r. 1878 Kontokin Vuokinsalmes. Iänitys: Jouko Hautala da Lauri Simonsuuri Helsingis 1952. – Jullattu Itkuvirsiä Karjalasta, Inkeristä, Suomesta, toim. Anneli Asplund (CD-levy). Suomelazen Kirjalližuon Seuru, Helsinki 2000. (Itkuvirren litteroindu da kiännös suomen kielel on jullattu levyn tekstutetratis.)

(Moamo:)

Anna mie, vaimala vartuvuoni, rupielen vallan jälkimäisinä huomenesvarrekšien aikoina vallan nuorukkaista vuaklomarjua vualimaistani varšišijojen vieriltä valveuttelomah, kun tunnon oma… vallan omattomih vualimaisih vallan kualelet ta kajun omattomih kannettuih. Vet ei vualimat kun vajojen päistä valveutellah vallan nuorukkaista miun vualimaistani.

Ala miun, oimun nuorukkaini osramarja ottamaiseni, a kun mie oimun jälkimäiset kertaset olkapieluššoilta oikahuttelen näinä huomenešomenoijen aikoina. Vain kun aijan omattomih ottamaisih oimun kualelet, nin vet ei ottamissa kun ovijen takuata vain oikahutellah.

A kuottele, ottamaiseni, oimun ensimäisih oikahuškertasih oimun ylenekšennellä.

(Antilas, siis itkettäjä antilaan nimissä, itkee moamolle:)

A mintäh olet, kuvuajaiseni, kujin omattomat kuvuamaiset kujin šuuren arttelin a kunnivostoliješ tuakši kujin kualatellut? Vainko miun kujin nuorukkaiset kuklanimyöni kujin omattomien kuvuamien kultarahasih vajehtelet?

A mintäh olet, kallis hyväseni, kajun omattomat kannetut omijen kannikkastoliješ tuakši kajun kualatellut? Vainko olet miun kajun nuorukkaiset kananimyöni kajun omattomien karkeijen kapakkavetysih kajun luajitellut?

A kajun šuuriksi kaihoiksi mielialoikseni alko kajun luajitteliutuo. A mintäh olet, vualijaiseni, vallan šuuren valivoarttelin keralla omijen valjoškastoliješ tuakši vallan kualatellun? Onnakko miun vallan nuorukkaiset neitšytvaltaseni vajehtelet vallan omattomien vualimien vaškirahasih.

Ennen ois pität, vualijaiseni, alta valkeijen ilmasien niitä vaškirahasie vallan kualatella.

Ei ois pität miun vallan nuorukkaisie neitšytvaltasieni vaškirahasih vajehella. Vet vallan šuuriksi vaimaloiksi mielialoikseni valkiekši ikäsekšeni vallan luajitteliutuu.

Suomennos (lyhennelmä)

(Äiti:) Annas kun minä rupean herättelemään viimeisinä aamuhetkinä nuorta tytär-marjaani, kun aiot lähteä vieraaseen perheeseen. Vieraat ihmiset herättelevät sinua huudahtamalla portailta ja ovien takaa. Yritä, sinä, minun marja-tyttäreni, heti nousta.

(Tytär äidilleen: ) Minkä tähden, äitini, olet kutsunut suuren joukon vieraita arvokkaiden pöytiesi taakse? Oletko vaihtanut neitsyysnimeni vieraiden kultarahoihin? Minkä tähden, isäni, olet kutsunut vieraat leipäpöytiesi taakse? Oletko vaihtanut minun neitsyysnimeni karvaaseen kapakkaviinaan? Olette kai vaihtaneet neitsyyteni vaskirahoihin. Siksi oloni tuntuu nyt surulliselta. Ei olisi pitänyt sitä tehdä. Siitä seuraa minulle paha mieli kaikeksi iäkseni.