Karjalankieline kirjalližus

Vahnimat karjalan kielen mustomerkit da enzimäzet tevokset

Konzu paistah karjalankielizes kirjalližuos, tavan mugah mainitah sežo vahnat kielen mustomerkit. Karjalan kielen vahnin kirjalline mustomerki on 1200-luvun Novgorodan tuohikirjutes (Tuleniškun tiedohussanat, tuohikirjutes noumeru 292). Karjalazii sanoi, paikan- da ristikanzannimilöi on ezim., moizis verokirjois: Iänizen (Oniegan) ymbäristön viijendeksen verokirju vuozil 1496 da 1568, Novgorodan vad’d’alasviijendeksen verokirju vuvvel 1500 da enzimäine ruoččilaine mua- da verokirju 1589–93. Nämmä ollah tärgiet karjalazien eländypaikoin histourien lähtehet.

Erähien tekstoin karjalankieližytty ei ole pietty ihan varmanny, ei vähimyölleh merkittävänny kielen kannal. Tuatto meijän-malittu oli jullattu Sebastian Münsterin Cosmographia-tevokses vuvvennu 1544. Psaltarin algusanois jullatus jumaloin luvettelos Mikael Agricola mainiččou sežo karjalazien jumaloi. Muga buitegu hollantilazen Simon von Salingenin matkumustelmis 1500-luvul on tieduo sih näh, gu Feodor Zidenowa -nimine ven’alaine filousofu on kirjutannuh Karjalan da Lapin histourien da karjalan kielel uskontunnustuksen da Tuatto meijän -malitun. Nämmä kirjutukset ollah yhtelläh hävitty.

1700-luvun loppupuolel jullatus P. S. Pallasin verdailevas sanakniigas on annettu 273:le ven’an sanale kahtensuan muun kielen da murdehen vieres sežo varzinkarjalan da livvinkarjalan vastinehet.

1800-luvun algupuolel painettih enzimäzet karjalankielizet kirjat: 1804 erähien malittuloin da lyhyön katehizisan kiännökset varzinkarjalakse da livvinkarjalakse (anuksenkarjalakse) da 1820 tverinkarjalakse kiännetty Matveista Svätoin Jovangeli, kudai nostatti suurdu kielitiedoilijoin huomivuo Suomes. 1800-luvul piäzi ilmah muudugi ortodoksistu kirjalližuttu, ezim., jevangelien kiännökset vienankarjalakse. 1900-luvun allus painettih äijy uskondollistu kirjalližuttu, sendäh gu opittih azettua suomen kielen yleistymine. Kaikis käytettih kirillisty kirjaimikkuo.

1800-luvun lopus da 1900-luvun allus piäzi ilmah sežo opastundukniigua da sanakniigua. Vahnin karjalan kielen aberi on Anastasija Tolmačevskajan kirjutettu tverinkarjalan aberi vuvvel 1887. Enzimäine vienankarjalan aberi piäzi ilmah vuvvennu 1894.

Ligakuun vallankumovuksen jälgeh karjalankielizien julgavoloin finansiiruičendu allukse siirdyi kogonah Suomen puolele. Latinalazel kirjaimikol painettih kanzanrunohuoh liittyjät tevokset, kudamii kirjutettih enimite Iivo Härkönen da E. V. Ahtia.

Lyhyt karjalan kirjukielien aigu

1930-luvun allus Tverin Karjalas luajittih latinalazin kirjaimin kirjutettavu kirjukieli. Vuozinnu 1930–1937 sil piäzi ilmah enimite aberii, lugukniigua, sanakirjua, kielioppii da opastusprogrammua, ližäkse matematiekan dai toiziengi škola-ainehien opastundukniigua. Äijy jullattih sežo lapsienkirjalližuon kiännösty, ga alguperäzen tverinkarjalazen kirjalližuon ozus oli ylen pieni. Kaikkiedah piäzi ilmah enämbi sadua karjalankielisty julgavuo.

Lyhytaigazekse opindakse sežo jäi kirillizin kirjaimin kirjutettu karjalan yhtehine kirjukieli Karjalan Autonomizes Socialistises Nevvostotazavallas 1930-luvun jälgipuoliškol.

(Enämbi tieduo on Esa Anttikosken lisenziaatinruavos ”Neuvostoliiton kielipolitiikkaa: Karjalan kirjakielen suunnittelu 1930-luvulla”)

Kaunehkirjalližuon enzimäzet askelet

Enzimäzenny karjalankielizenny kaunehkirjallizennu tevoksennu pietäh siämärveläzen Miron Smirnovan biografistu tevostu Karjalazen iäni. Matkukerdomuksii da karjalankielisty runohuttu (Golos’ Korela – putevyja zametki i korel’skaja poezija Mirona Smirnova), kudai piäzi ilmah Piiteris vuvvennu1890 kirillizin kirjaimin painetunnu.

Iivo Härkönen oli merkittävy kirjuttai, kiändäi, opastai da enne kaikkie heimoliikkehen kannattai, Karjalan Sivistysseuran johtokunnan pitkyaigaine sekretari. Vuvvennu 1910 häi toimitti suomekse ilmah piässyön Karjalan kirjan (2.painos 1932), ga sidä paiči häi julgai sežo äijän omua karjalakse kirjutettuu da kiännettyy runo- da pajokogomustu (niilöin luvus Nouseva heimo – runoja suomen ja aunuksen kielellä 1921, Laululoi anukselazil – laulattavie da saneldavie heimokanzan laululoi da runoloi aunuksen kielel 1921, Kibunoi – suomalaizie runoloi aunukselazil 1. vuvvennu 1925 da 2. vuvvennu 1927).

Kielentutkii Edvard Vilhelm Ahtia kirjutti suuren sanastokeräilemän da vuvvennu 1938 piästi ilmah Karjalan kieliopin sego Peiboi Pedrin nimel runoloi da virzilöi (Karjalastu virtty 1917, Rahvanan kandeleh 1922 da Vieron virzii 1924).

1930-luvul Karjalan ASNT:s suomen kielel kirjuttajat kirjuttajat yhtelläh jullattih kudamidä kerdomustu da runuo omal alamurdehel. Karjalakse kirjutannuzien tevoksis voibi mainita moizii (enimite kerdomuskogomuksii): Antti Timozen Lentomašiina (1933), F’odor Ivačevan Jauhinkivet (1934) da Iivo Nikutjevan Marfa (1935). Karjalakse ollah kirjutettu runoloi ezim. Krisun Miikul, Fedor Isakov da Nikolai Laine.