Kuvaus

”A olkoon meillä isäntä Venäjä, Englanti tai Suomi kun myö vaan saamma olla rauhassa.”

Syrjäinen Vienan Karjala Suomen itärajan takana nousi maailmanpolitiikan näyttämölle ensimmäisen maailmansodan viimeisenä vuonna 1918. Seudulla toimi niin länsivaltojen kuin eri värejä tunnustavien suomalaisten ja venäläistenkin joukkoja. Kaiken keskellä vienalaiset koettivat selviytyä parhaansa mukaan.

Sota tuli Vienaan monesta suunnasta. Suomalaiset perustivat punakaartin Muurmannin rautatielle ja päättivät avata uuden rintaman Suomen sisällissotaan. Suomalaiset heimosoturit lähtivät liittämään Itä- Karjalaa Suomeen. Britit liitolaisineen nousivat maihin Jäämereltä Murmanskiin ja etenivät rautatietä pitkin etelään. Britit liittoutuivat punaisten suomalaisten ja kansallismielisten vienankarjalaisten kanssa ja ajoivat heimosoturit rajan taakse. Venäläisten puna-armeija eteni Petroskoista pohjoiseen ja törmäsi britteihin. Vuoden lopulla saivat valkoiset venäläiset joukkonsa järjestykseen ja Venäjän sisällissota ulottui Karjalaan.

Vienankarjalaiset ehtivät vuoden aikana tavoitella autonomiaa Venäjän yhteydessä, liittymistä Suomeen ja itsenäisyyttä Iso-Britannian suojeluksessa. Eri suunnista tulleet neuvonantajat vetivät vienalaisia kukin omaan suuntaansa. Mannerheim vannoi: ”En pane miekkaani tuppeen, ennen kuin viimeinen Leninin soturi ja huligaani on karkotettu Vienan Karjalasta”. Oulangan Homasen isäntä purki vienalaisten tuntoja: ”A olkoon meillä isäntä Venäjä, Englanti tai Suomi kun myö vaan saamma olla rauhassa.”

Pekka Vaara on koonnut kirjaansa Viena 1918 – kun maailmansota tuli Karjalaan tuon levottoman vuoden tapahtumat paikallisessa ja valtiollisessa politiikassa, maailmansodan loppuvaiheen suurvaltastrategioissa ja Vienan salokylien ihmisten mielissä.

Docendo, 2018. Kovakantinen, s. 352.