Karjalan kielen eri murteet ryhmitellään kielitieteessä kahteen pääryhmään: varsinaiskarjalaan ja aunuksenkarjalaan eli livviin. Varsinaiskarjala jakautuu vienankarjalaan (eli pohjoiskarjalaan) ja eteläkarjalaan, johon kuuluvat myös tverinkarjalaismurteet. Karjalan tasavallassa tavallisesti kolmanneksi pääryhmäksi luetaan lyydiläismurteet, mutta muualla niiden katsotaan muodostavan eri kielen.
Seuraavilla alueilla on puhuttu tai puhutaan varsinaiskarjalan murteita:
- (vienankarjalaismurteita) Kieretti, Oulanka, Kiestinki, Vitsataipale, Pistojärvi, Uhtua, Vuokkiniemi, Suomussalmen Hietajärvi ja Kuivajärvi, Kontokki, Jyskyjärvi, Paanajärvi, Usmana,
- (eteläkarjalaismurteita) Tunkua, Suikujärvi, Repola, Rukajärvi, Paatene, Mäntyselkä, Porajärvi, Ilomantsi, Korpiselkä, Suojärvi, Tver, Tihvinä, Valdai, Suistamo ja Impilahti.
Pohjoiset murteet eroavat eteläisistä mm. siinä, että niissä ei esiinny seuraavia soinnillisia konsonantteja: b, d, g, z ja ž, vaan soinnittomat p, t, k, s ja š. Raja ei kuitenkaan ole jyrkkä, vaan ns. siirtymämurteissa murrepiirteet vaihtelevat.
Livvinkarjalan murteiden puhuma-alueet ovat tai ovat olleet seuraavat:
- Suojärven Hyrsylänmutka, Salmi, Tulemajärvi, Munjärvi, Säämäjärvi, Vieljärvi, Vitele, Kotkatjärvi, Aunuksen kaupungin ympäristö (mm. Nekkulan ja Riipuškalan kylät) sekä Konduži (Lotinanpelto).
Livvinkarjala eroaa varsinaiskarjalasta monessa suhteessa, yksi selvimmin huomattava on sananloppuisten a:n tai ä:n muuttuminen u:ksi tai y:ksi tietyissä tapauksissa.
Lyydin kieltä on puhuttu Aunuksenkannaksella Syväristä Pohjois-Aunukseen asti ulottuvalla kapealla kaistaleella suurimmaksi osaksi livvin alueen itäpuolella. Lyydin murteet jaetaan kolmia: Kontupohjan piirissä puhuttavaan pohjoislyydiin, Prääžän piirissä puhuttavaan keskilyydiin ja Aunuksen piirissä puhuttavaan Kuujärven lyydiin.
Karjalan kieli, lyydin kieli ja suomen kielen karjalaismurteet – kartta (pdf)
Tarkempi kuva murrerajoista Murrerajat ovat aina ja kaikkialla yleistyksiä, niin myös traditionaalisessa karjalan kielen murrekartassa. 2010-luvun jälkipuoliskolla ilmestyneissä tutkimuksissa kuva on tarkentunut huomattavasti erityisesti Raja-Karjalan osalta.
Uusimman tutkimuksen mukainen Raja-Karjalan murrekartta antaa aiempaa tarkemman ja konkreettisemman kuvan livvinkarjalan ja eteläkarjalan rinnakkaiselosta Suomeen kuuluneilla karjalankielisillä alueilla ennen toista maailmansotaa. Alla oleva kartta on laadittu Itä-Suomen yliopiston FINKA-tutkimushankkeessa (Suomen ja karjalan rajalla: näkökulmia lähisukukieliin ja niiden murteisiin, SA 2011–2014).
