Karjalankielisen kaunokirjallisuuvven šynty

Karjalan kielellä on varšinki 1980-luvun lopušta lähtien ilmeštyn lukusie murrehnäytehkokoelmie ta oppikirjoja aapisista kielioppiloih ta šanakirjoih, kuitenki šeuruavašša keškitymmä kaunokirjallisuuteh ili runoloih, kertomukših ta romaaniloih vain šatunnaisešti mainiten muuta.

Kirjallisuutta livvinkarjalakši

Karjalankielisen kaunokirjallisuuvven voipi kaččuo alkavan tovella vašta 1980-luvulla, konša livvinkieliset ili aunukšenkarjalakši kirjuttajat runoilijat ruvettih julkaisomah kirjutukšijah. Toki moni heistä oli kirjoitellun jo aikaisemmin, ta runoja ta pienie kertomukšie oli julkaistu eri lehtilöissä, mm. Punalipušša (myöh. Carelia) ta Neuvosto-Karjalašša (myöh. Karjalan Sanomat) šekä antologijoissa.

”Kaunokirjallisuuvven kešän tuonuona piäčkysenä” voit pityä Vladimir Brendojevie. Hiän julkaisi enšimmäiset omat livviksi kirjuttamat runot jo 1972 Neuvosto-Karjala-leheššä. Vuotena 1980 ilmešty runokokoelma Anusrandaine. Šiitä šeurattih runokirjat Hiilau huoli (1983), Kadajikko (1986), pienimuotoni proosateoš Kylmil (1988), Sa olet armas (1989), ta jo runoilijan kuoloman jälkeh ilmeštynyt Runoja (1991). Karjala-kuštantamo julkaisi vuotena 1999 Brendojevin runojen ta kiännökšien kokoelman Jättie hyvä jälgi muale.

Paavo Lukinin tuotanto kuuluu enšišijasešti lapšienkirjallisuuteh. Hiän oli alottan runoilemisen jo nuorena poikana ennein šotua. Vuotena 1981 hiän julkaisi runoelman Tuhkimus. Sanelemista karjalan livvin kielel. Lukinin kuoloman jälkeh ilmešty vielä kakši hänen runokirjua lapšilla: Mindäh kägöi kukkuu (1990) ta Iče minä (1996).

Santtu Karhu voitti vuotena 1988 Punalipun järještämän nuorien kirjuttajien runokilpailun runollah Mustas kois. Hänen runojah ei ole julkaistu kokoelmissa vain Oma Mua -leheššä, ta ne on ilmeššytty šävellettyinä Talvisovat-nimisen rockyhtyvehen esittäminä mm. šeuruavilla CD:illä: Pahoin brihoin pajatukset (2001), Hyvästit Karjala (2003), Terveh Petroskoi (2006) ta Allus oli muna (2009). Hänen runouš liikkuu rocklyriikašta humoristisih ta lyyrisih lauluih. Vuotena 2012 ilmeštynyöššä kirjašša Hyvästi Karjala, Terveh Petroskoi julkaistih Santtu Karhun lyriikoita kuin karjalakši šamoin ni Timoi Munnen šuomentamina.

Zinaida Dubininan runoja on julkaistu enšin Punalipušša, šiitä varšinki Oma Mua -leheššä. Lapšilla tarkotettu runokirja Silmükaivoine ilmešty vuotena 1995. Valgei koivikko (2003) šisältäy lehistöššä aikasemmin julkaistuja runoja. Paičči runoja, hiän on kirjuttan mm. kertomukšie, kiäntän aunukšenkarjalakši venäjän- ta šuomenkielisiä runoja, Uutta Šanua (Uuzi Sana 2003) ta Kalevalan (2009). Hänen kirjutukšieh on kerätty kirjah Kirjutukset, kumpani ilmešty 2013.

P’otr Sem’onovin vuotena 2004 julkaistuo teošta Puhtasjärven Maša on šanottu enšimmäisekši nykyaikasekši karjalankielisekši romaaniksi. Še muissuttau monella tapua vienalaiskirjailijien 1960–1970-luvuilla ilmeštynyitä karjala-aiheisie romaanija. Sem’onov alotti kuitenki runoilijana ta hänen enšimmäisie kertomukšie julkaistih Oma Mua -leheššä 1993. Vuotena 2009 ilmeššyttih hänen kertomukšet Rodinjärvi (Vallitut kerdomukset) kokoelmana. Hiän on šamoin kiäntän venäjänkielistä proosua.

Aleksandr Volkov on runoillun kuin livviksi šamoin ni (varšinki alukši) venäjäkši ta kiäntän venäjänkielistä runoutta; näitä on julkaistu monissa lehtilöissä. Häneltä on ilmeštyn mm. šeuruavat teokšet: Pieni D’essoilu (1997) ta Liivin virret (2004). Runoilijie ta šamoin lyhyjien kertomukšien kirjuttajie ollah Olga Mišina (mm. Kuldaine ildu 1993, Ratoi1996, Marin kukku 2003), Vasja Veikki (Elosen dorogat 2003) šekä Tamara Ščerbakova (mm. Pajun kukkazet – keviän viestit 1999 ta Armahile bunukoile 2002). Ivan Savinin runoteoš Roindurandu ilmešty vuotena 2005. Lukusien muijenki livviksi kirjuttajien tekstijä on julkaistu eri lehtilöissä ta kokoelmissa, mm. Maria Brendojevan runoja ta L’udmila Markianovan kertomukšie. Mainita voit vielä Leo Närjän enšimmäisen livvinkielisen näytelmän Huikkua pajuo, karjalaine (enši-ilta 1991).

Vuotena 2009 ilmeššyttih Natalja Sinitskajan kiäntämä Tove Janssonin Muumi-kirja Tiedoiniekan hattu, Zinaida Dubininan kiäntämä Kalevala ta L’udmila Markianovan kiäntämänä Jukka-Pekka Wuorikosken toimittama lapšienkirja Nalle Karhu, Meččyrunoloi lapsile. Vuotena 2010 ilmešty mm. Tamara Ščerbakova & Marjukka Patrakkan lapšienkirja Marjuškan ilot, L’udmila Markianovan kiäntämänä Juhani Ahon Juha, Natalja Sinitskajan In’aine ta hänen kiäntämänä Tove Janssonin Varattavu Iivananpäivy 2010, Muumitatan mustelmat 2012 ta vuotena 2011 Mikko Kuisminin ta Maria Kähärin Niina Nieglikon sygyzy ta 2013 Maria Kähärin kirja Milan perehen päivy. Lisäkši on ilmeštyn muutomie teokšie, kumpasien ainehisto on peräsin Karjalan Kielen Seuran järještämistä kirjutuškilpailuista.

Kirjallisuutta vienankarjalakši

Vienankarjalakši on kirjuttan toimittaja Raija Remšujeva, kumpasen runoja on julkaistu lehtilöissä ta kokoelmissa. Vuotena 1999 häneltä ilmešty lukukirja Ihmeh-hete. Hiän on šamoin kiäntän vienankarjalakši Uutta Šanua ta jo vuotena 1943 šuomekši ilmeštynyön Lauri Kuntijärven romaanin Yhessä ylettih (2004).

Vienankarjalaiset kirjailijat on kirjutettu šuomekši Karjalašša (kč. Karjalan šuomenkielisen kirjallisuuvven vaiheita) ta Šuomeššaki, esimerkiksi Onttoni Miihkali (ili Mikko Karvonen), Lauri Kuntijärvi, Mikko Samulinen ta Veikko Huotarinen, kumpasien teokšissa kuitenki henkilöjen vuorošanoissa on moničči käytetty vienankarjalua. (Kačo šamoin iellistä lukuo ”Kaunokirjallisuuvven enšiaškelehie”.)

Mauri Kunnakšen Koirien Kalevala ilmešty vienankarjalakši Nadja Lutohinan kiäntämänä vuotena 2010. Jukka-Pekka Wuorikosken lapšienkirjan kiänti vienankarjalakši Raisa Remšujeva ta še ilmešty vuotena 2013 nimellä Mössi Kontie: Meččärunoja lapšilla.

Kirjallisuutta varšinaiskarjalakši

Varšinaiskarjalakši on eniten kirjuttan Paavo Harakka. 1989 ilmešty tarinakokoelma Sunduga ta 1996 Tuhkamukki. Hänen kirjutukšie on kovottu 2010 ilmeštynyöh teokšeh Paavon paginat. Saara Tuovisen anekdottikirja Saaran kuaskut da starinat ilmešty enšimmäisen kerran 2007. Selma Eskelisen tarinoja ilmešty vuotena 2012 nimellä Uksen raosta kuultua.

Kirjallisuutta tverinkarjalakši

Hodari Hottarini kirjutti vuotena 1965 käsikirjutukšekši jiänyön omah kotimurteheh peruštuvan tverin kieliopin, keräsi šanaštuo ta kirjutti runoja, kumpasie on Karjalan tašavallaššaki julkaistuissa kokoelmissa ta Oma Mua -leheššä.

Vuotena 1992 ilmešty Mihail Orlovin luatima tverinkarjalan aapini. Hänen 1993 ilmeštynyt Otkrovenie-runokokoelma šisältäy venäjän- ta karjalankielisie runoja. Hiän šävelti runojah, kumpasista on tullun hyvin šuosittuja, esimerkiksi lauluna tunnetušta Armahazella-runošta.

1990-luvulla tverinkarjalakši alko runoilla Stanislav Tarasov. Oma randa -nimini runokokoelma ilmešty vuotena 1998. Nikolai Morozovin runoja on julkaistu Oma Mua -leheššä ta Tverissä ilmeštyjäššä Karielan Šana -leheššä. Vielä on mainittava Karielan Šana -lehen piätoimittaja L’udmila Gromova, kumpani on kirjuttan runoja L’udmila Barhatova -nimellä. Vuotena 2004 ilmešty Nikolai Balakirevin kirjuttama pienoisromaani Kuz’mičča ta vuotena 2012 Stuanovoine. Vuotena 2013 ilmešty Marjukka Patrakan lapšienkirja Šuuri kondie Ritva Lampivuon kuvittamana ta L’udmila Gromovan kiäntämänä.

Kirjallisuutta lyydin kielellä

Kuujärven lyydiksi on runoillun Miikul Pahomov. Hänen runoja on julkaistu eri lehtilöissä ta antologijoissa vuuvvešta 1989 lähtien. Häneltä on ilmeššytty runokokoelmat Tuohuz ikkunas 1993 ta Lüüdiland 2000. Hiän on šamoin lyydintän uškonnollisie tekstijä ta luatin yheššä Lidija Potašovan kera aapisen ABC-kird´ 2003. Vuotena 2009 ilmešty Marjukka Patrakan lapšienkirja Suur’ kondij (Ritva Lampivuon kuvituš).

Uušinta kirjallisuutta voit šeurata Karjalan Šivissyššeuran ta Karjalan Kielen Seuran verkkošivuilta.

Aihiešta enemmän šeuruavašša teokšešša, kumpaseh kirjutuš peruštuu:
Jaan Õispuu: Runoista romaaneihin: karjalaisuutta ja karjalankielistä kirjallisuutta Karjalassa. Tallinna 2006. Teokšešša on šamoin šuuri kirjallisuušluvettelo.