Karjalan kieli

Karjalan kieli on Šuomešša ainuo kotoperäni (autoktonini) vähemmistökieli, mi tarkottau, jotta šitä on paistu tiälä yhtä pitälti kuin šuomen kieltä, tš. ”aina”. Kuitenki še, jotta Šuomeššaki karjala on oma kieli – ei šuomen murreh – tunnuššettih virallisešti vašta, kun karjala miäritettih yhekši Šuomen ei-alovehellisekši vähemmistökielekši vuotena 2009 tašavallan presidentin antamalla ašetušmuutokšella. Ašetušmuutoš, kumpani aštu voimah 4.12.2009, tarkottau, jotta karjalan kieleh šovelletah eurooppalaisie vähemmistökielijä ta alovehellisie kielijä koškovua peruškirjua šiltä ošin, kuin Šuomi on šen ratifioinun.

Karjalan kieli kuuluu šuomelais-ugrilaisih kielih, itämerenšuomelaiseh kielipereheh. Karjalan lähisie šukukielijä ollah Itämeren ympärillä käytetyt kielet: šuomi, lyydi, vepšä, inkeroini, vatja, viro ta liivi. Karjalan kieltä paissah tahi on paistu pitällä kapiella alovehella Venäjän Karjalašša Vienašta Aunukšeh, šisä-Venäjällä Tverin kaupunkin ympäristöššä ta Valdain ta Tihvinän alovehilla šekä Šuomešša Raja-Karjalašša (Šalmin kihlakunnašša) ta Hietajärven, Kuivajärven ta Kuhmon Rimmin vienalaiskylissä. Nykyjäh karjalaisie lašetah olovan koko Venäjällä alla 100 000 ta karjalan kieltä taitavie noin 50 000. Šuomešša karjalankielisie on läššä 5000 henkie, kieltä ymmärtävie višših kolminkertani miärä.

Karjalan kielen vanhat pakina-alovehet nävytäh kartašta, kumpaseh on merkitty šamoin šuomen kielen itäset murtehet ta lyydin kieli.

Karjalan kieleštä Šuomešša on käytetty monie nimitykšie: karjala-aunuš, Kalevalan kieli, Itä-Karjalan kieli ym. Šitä on erehykšellä pietty šuomen kielen murtehena, itäkarjalaismurtehena. Tämmöni käsityš oli vallalla etenki poliittisista šyistä toisen muajilmanšovan aikana ta šitä ieltävänä ta šeuruavana vuosikymmenenä. Kieltä ei pie ševottua šuomen kielen nš. karjalaismurtehih eli Šuvi-Karjalan ta Karjalankannakšen kaakkoismurtehih tai Pohjois-Karjalan šavolaismurtehih.