Sukututkimuksen aloittaminen

Sukututkimuksen aloittaminen

Sukututkimus on antoisa harrastus, joka vie nopeasti mukanaan. Omaa sukuaan tutkimalla historia muuttuu uudella tavalla kiinnostavaksi ja läheiseksi. Tutustuminen muihin sukututkijoihin on innostavaa ja myös hyödyllistä oman tutkimuksen ja osaamisen kannalta.

Sukututkimus on nimensä mukaisesti tutkimusta, jossa alkuperäislähteillä on merkittävä asema. Sukututkijan on hyvä erottaa arkistolähteet ja muistitieto. Voi ajatella, että arkistolähteet muodostavat tutkimuksen kivijalan, jota muistitiedolla – henkilöihin liittyvillä tarinoilla ja muistoilla – voi rikastaa. Vanhemmat sukupolvet ovat hyviä haastattelukohteita, mutta muistitietoon pitää aina suhtautua varauksella. Ihmiset kokevat ja muistavat asioita eri tavoin. Kaikki kirjoitettukaan tieto ei ole virheetöntä ja yhden asiakirjan virhe monesti toisintuu em. asiakirjaan perustuvissa myöhemmissä asiakirjoissa.

Aloittelevan sukututkijan kannattaa heti alussa valita tutkittava linja tai sukuhaara ja ryhtyä sitten määrätietoisesti keräämään aineistoa. Seuraavaksi on hyvä jutella sukulaisten kanssa ja kartoittaa, onko suvusta jo tehty tutkimusta. Tutkimus aloitetaan selvittämällä tutkimuksen kohteena olevista henkilöistä kotipaikkakunta, syntymäaika, perhesuhteet jne. On myös hyvä selvittää, olivatko tutkittavat henkilöt ortodokseja vai kuuluivatko he luterilaiseen tai johonkin muuhun seurakuntaan tai siviilirekisteriin.

Sukututkijan muistettavaa

Ennen tutkimuksen aloittamista on syytä tutustua sukututkimuksen käytännesääntöihin. Suomen sukututkimusseura on laatinut kattavat ohjeet, joissa neuvotaan henkilötietojen keräämiseen, tallentamiseen ja julkaisemiseen liittyvät eettiset ja hyvät käytännöt. Käytännesäännöt kokonaisuudessaan.

Lähdekriittisyyttä ei pidä unohtaa. Yksityiset henkilöt ja sukuseurat ovat tehneet sukututkimuksia pitkään, ja niitä on julkaistu niin painettuina kuin verkkoversioinakin. Jos omissa tutkimuksissa hyödyntää valmiita sukututkimuksia, on tieto pyrittävä tarkistamaan alkuperäisistä lähteistä (metrikkakirjat, rippikirjat, verorevisiokirjat, henkikirjat jne.). Hiski- ja Katiha-tietokannat, sukukirjat ja sukututkimuksen yhteisjulkaisujärjestelmät (MyHeritage, Geni, FamilySearch) ovat kaikki toissijaisia lähteitä. Kriittisyys tulee ulottaa myös Sampo-tietokannassa julkaistuihin, eri sukututkijoiden laatimiin tutkimuksiin toissijaisina lähteinä.

Sukututkimusohjelman hankkiminen tietokoneelle

Kertynyt tieto lähdeviitteineen on helppo tallentaa järjestelmällisesti sukututkimusohjelmaan. Lähdeviitteillä sukututkija osoittaa, mistä alkuperäislähteistä tiedot on hankittu. Viitteiden avulla on itse myöhemmin kätevä tarkistaa tietoja. Viitteet ovat tärkeitä myös muille sukututkijoille. Kannattaa alusta alkaen huolellisesti tallentaa lähteet ja muut tärkeät tiedot. Maksuttomia ohjelmia ovat mm. seuraavat internetistä ladattavat:

Brother’s Keeper http://www.bkwin.org/

Gramps https://gramps-project.org/ (sopii myös Linuxille)

Legacy http://www.legacysuomi.com

Ahnenblatt https://www.ahnenblatt.com/

Maksullisia ohjelmia on lukuisia, ja niiden ominaisuuksista ja käyttökelpoisuudesta kannattaa kysellä muilta sukututkijoilta. Suomalaisten sukututkijoiden keskuudessa suosittu ohjelma ollut SukuJutut. (https://www.sukujutut.fi).

Rekisteriseloste ja luvat

Jos sukututkija julkaisee verkossa sukupuita tai muita tietoja esim. jossain yhteisjulkaisujärjestelmässä, on pyydettävä lupa jokaiselta elävältä henkilöltä, jota koskevaa tietoa yhteisjulkaisujärjestelmään tallennetaan.

Jos tietokantaan tallennetaan eläviä henkilöitä, on laadittava rekisteriseloste omille kotisivuille tai vähintäänkin pöytälaatikkoon. Rekisteriseloste saattaa olla tarpeellinen myös tilattaessa tietoja maistraatista, seurakunnasta tai arkistosta. Rekisteriselostemalli löytyy esimerkiksi Suomen Sukututkimusseuran sivuilta: http://www.genealogia.fi/rekisteriselostemalli