Muuzikka

Pajot

Omaluaduzet paimensoitannat, itkuvirret da joijut kuulutah Karjalan vanhimbih muuzikan kerdoih. Mečän heikkehillä da žiivattoin kučundahuikutuksilla pidäy andua yhenmoista arvuo kuin pajoloin melodieloilla. Niissä pajattaja piäzöy iäreh tekstan kahlehista da ozuttau oman neron luadie melodieloi.

Kaikenmoizie kučundahuikutuksie voibi pidiä vanhimbana melodieluaduna. Nämä melodiet – Raja-Karjalan ”huikutukset”, Vienan ”huhuonnat” – ollah moničči sanattomat. Enimyölläh niissä on vain huikkavo yhellä libo kahella melodiella. Erähissä huikutuksissa löydyy jo melodiellista muoduo sigäli, jotta rodivuu melodieksi kučuttava kogonazus. Silloingi ritma on melgi vällä. Moizie huikkavoloi oli tarvis marjah käyvessä, ehätyksissä, yöksyssissä ollessa dmi. Žiivatoin kuččumat, kumbazilla muanitetah lehmie, vazoi da lambahie kodih, kuulutuh luavun puolesta samah melodiejoukkoh kuin huikutukset. Nämägi huikkavot ollah ylehes ilman yhtähistä  runguo. Lehmän kuččumat zavodittih enimyölläh ptrugo -sanalla da jatkettih sanoilla ”lehmäzeni kodih” libo lehmän kuččumanimellä.

Itkuvirret ollah erimoine pajatusluadu, kummaista vain pravosluavazet karjalazet mahettih. Karjalan itkuvirzilöillä on oma stiili, mi nägyy segö sana- segö melodierungossa. Kuolien- libo kaimuandavirret luveteldih muahpanemizissa dai muistuazissa, miehellämänendävirzi svuadboloissa. Armieh läksijöillä lekruutoillagi luveteldih omie itkuvirzilöi.

Itkijä luvettelou kaikkie virzilöi ylehes samah, ičelläh persounallizeh luaduh. Onnakkei sama melodiefruaza ni yksi -riädy kerrostu yhenmoizena kogo virressä. Piämelodie kuuluu enimyölläh molli-luavussa libo äijillä pajattajilla duuri-luavussagi. Se kiändelehtäy aivin uuzin polvin, täytetäh  čomennusmelodieloilla da toičči luajitah enimyölläh vain viijestä melodiesta. Ritmapunos jatkuu enimyölleh yhenmoizena läbi virren, hos siidägi on erähänluavuista vaihusta. Huogavuskohissa, enimyölläh fruazan lopussa, melodie loppevuu hill’azih lopukehmelodieloih, lopuškaksi itkijä rubieu nyyčkyttämäh.

Vienan Karjalan pohjaskylissä pajatettih joiguloi, kumbazien rungo on lässä itkuvirzie. Nimie myöten voibi kaččuo, jotta joigu on otettu laihinaksi suamilazilda. Joiguloin da itkuvirzien yhtehizet piirdiet ollah muuzikkahine toistoriädy da se, jotta pajo luajitah tiettävästä ristikanzasta. Vienan Karjalassa pajatetah joiguloi brihoista, heijän mielitiettoloista da ruadieloista –  torguhkäynnästä dmi. Joiguloissa saneldih voinan aijoista da svuadboloistagi. Midä iellä on paistu itkuvirzien melodieloista, pädöy joiguloillagi. Joigu muuttelehtau enämbi itkuvirttä. Jogahizella joijunpajattajalla oli oma pajatusstiili libo melodie, kumbazen mugah händä tunnussettih sanoittagi.

Piämelodien omat piirdiet jiävivytäh selgiemmin fruazan jälgimäzestä toistoriävystä, kumbazen sanoina voibi olla vain ”nee – joo – nee” dmi. Uhtuon da Röhön kylien jouguloissa oli vain yksi melodiestiili. Tämän melodiestiilin kierrännän sellittäy se, jotta näissä nägyy jo kalevalazien runoloin formua muissuttaja riädyrungo.

 

Iänenozuttehet

 

Uuvembi literatuura:

  • Jalkanen, Pekka, Laitinen, Heikki, Tenhunen, Anna-Liisa: Kantele. Toimittanut Risto Blomster. SKS, Helsinki 2010.
  • Kallberg, Maari: A. O. Väisänen ja Miitrelän Ilja. Vienankarjalaisten joikujen piirteitä. Kuhmon musiikkiopiston julkaisuja no 4. Kuhmon kaupunki / Musiikkiopisto, Kuhmo 2004.
  • Hiljainen haltioituminen. A. O. Väisäsen tutkielmia kansanmusiikista. Toim. Erkki Pekkilä. SKS, Helsinki 2004.
  • Laitinen, Heikki: Runolaulu. Teoksessa Kansanmusiikki, 14– 77. Toim. Anneli Asplund, Petri Hoppu, Heikki Laitinen, Timo Leisiö, Hannu Saha, Simo Westerholm. WSOY, Helsinki 2006.
  • Nieminen, Rauno: Jouhikko. The Bowed Lyre. Kansanmusiikki-Instituutti & Juminkekosäätiö, Kaustinen & Kuhmo 2007.
Posted in Uncategorized |
Bookmark the permalink.

Viero

Pravosluava-Karjalan rahvahalline vierollizus da rahvahanusko

Pravosluava-Karjalan rahvahalline vierollizus da rahvahanusko kazvoi savoin vuozin monikerdahizeksi, kun vanhat etnoksizet ennenrissallizen aijan ussonnat da ritualat dai pravosluavavieron opassus da praktikka sevotuttih. Rissanviero rubei leviemäh Karjalah 1000-luvulla Nougorodan sluavilazien kauten. 1200-luvulla joukkorissinnöin piämiäränä oli suaha liittolazie Nougorodan Jaroslav-ruohtinalla. Manasterien avavus – Valamo da Konevičča Luadogalla 1300-luvulla, Solokan manasteri, Vienanmerellä da Syvärin manasteri Aunuksessa 1400-luvulla dai äijät pienemmät manasterit – lujendi päivänouzun puolen rissanvieron Karjalah. Kirikön kačondakohasta rahvahan pravosluavua piettih ”puolipaganahizena”, da manuahapappi Ill’a työnnettih Karjalah pagizemah da opastamah rissanvieruo (1534–1535). Oman piirdien Vienan da Aunuksen Karjalan vierollizuolla annettih starovierolazet, kumbazet puattih Veniäheldä 1600-luvulla, kun hyö ei tunnussettu Nikon-patriarhan reformoi da siksi puututtih virrallizen kirikön da valdivon muokičukseh.

1800-luvun loppuh suaten rahvahan rissallizet tiijot oldih vajuahkot siksi, kun rahvas ei maltettu kirjah, sluužbat piettih kirikkösluavan kielellä dai prihodaruanda, pappiloin da sluužboin lugu oldih vähäzet. Vierollizet tiijot suadih enimyölläh kuvamuailmasta (obrazat da kirikkölöin ikonaseinät) dai rahvahanperinnästä: suusanallizien starinoin, stiihuiloin da kalevalazien runoloin kauten. Rahvahan vierollizus oli tovelline, ehki ei kirikön opassuksien mugahine. Matkoi suurih manasteriloih piettih kallehena da jallan assuttih pitkät taibalehet. Ylen suvaitut oldih Valamo, Konevičča, Syväri da Solokka. Manasteriloilla assuttih jiäksinnän periä. Toičči  perehien nuoret jiäksivyttih manasterih ruadamah miärätyksi aijaksi. Malitut, silmien rissindä da kumarrukset oldih tärgiet vierolazilla joga päiviä. Ainehet vanhasta uskondamuailmasta kuuluttih karjalazien rahvahan rissallizuoh.

Kaikki tuonilmazen, nägymättömän muailman ruadajat oldih tärgiet: svätöit, haldiet da kuoliet.

Irma-Riitta Järvinen

 

Literatuura:

  • Haavio, Martti (toim.) 1946: Suomalaisia legendoja ja rukouksia. Suomen Kirja: Helsinki.
  • Harva, Uno 1932: Karjalaista kansanuskoa ja palvontaa. Teoksessa Iivo Härkönen (toim.): Karjalan kirja. WSOY: Helsinki.
  • Harva, Uno 1948: Suomalaisten muinaisusko. WSOY: Helsinki.
  • Jetsu, Laura 2001: Kahden maailman välillä. Etnografinen tutkimus venäjänkarjalaisista hautausrituaaleista 1990-luvulla. SKS: Helsinki.
  • Järvinen, Irma-Riitta (toim.)1981: Legendat. Kansankertomuksia Suomesta ja Karjalasta. SKS: Helsinki.
  • Järvinen, Irma-Riitta 2004: Karjalan pyhät kertomukset. Tutkimus livvinkielisen alueen legendaperinteestä ja kansanuskon muutoksista. SKS: Helsinki.
  • Koponen, Raija (toim.) 1976: Satuja ja legendoja. Martta Pelkosen salmilaismuistiinpanoja. SKS: Helsinki.
  • Laitila, Teuvo 1998: Kansanomainen ja kirkollinen ortodoksisuus Raja-Karjalassa. Teoksessa Pekka Nevalainen & Hannes Sihvo (toim.): Historia, kansa, kulttuuri. SKS: Helsinki.
  • Mansikka, V. J. 1939: Pyhän Iljan palvonnasta. Teoksessa Kalevalaseuran vuosikirja 19. WSOY: Helsinki.
  • Mansikka, V. J. 1941: Pyhä Miikkula. Teoksessa Kalevalaseuran vuosikirja 20–21. WSOY: Helsinki.
  • Siikala, Anna-Leena 2012: Itämerensuomalaisten mytologia. SKS: Helsinki.
  • Stark, Laura 2002: Peasants, Pilgrims, and Sacred Promises. Ritual and the Supernatural in Orthodox Karelian Folk Religion. Studia Fennica Folkloristica 11. SKS: Helsinki.
  • Timonen, Senni 1990: Karjalan naisten Maria-eepos. Teoksessa Pekka Hakamies (toim.): Runo, alue, merkitys. Kirjoituksia vanhan kansanrunon alueellisesta muotoutumisesta. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 92. Joensuu.

Lyhennys: SKS KRA = Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston kokoelmat.

Posted in Uncategorized |
Bookmark the permalink.

Zuakkunat

Karjalan Vallissussebra keriäy da painau karjalaista muistitiedoainehistuo, historiellizie dokumenttoi, päiväkniigoi, muisteluksie da zuakkunoi. Sebran arhiivassa on vanhoi, mielehpainujie käzikirjutuksie, kumbazie vähä vähäldä suatetah painettaviksi. Viizahien kerahmoruaje on nygyaigane taba ottua ruokkoh Karjalan zuakkunoi. Kerahmoruadien tahtona on tukuta rikasta karjalaista muistitiedoainehistuo, kummaista pannah arhiivah nouzijoih polvikundih nähen da kummaista ozutetah erimoizilla forumoilla.

Posted in Uncategorized |
Bookmark the permalink.

Yhtehystiijot

Karjalan Vallissussebra
Luotsikatu-uuličča 9 D
00160 Helsingi
Telefouna: 050 5055531
Elekropošta: toimisto@karjalansivistysseura.fi
Internuotta: www.karjalansivistysseura.fi

Halličuksen šlenoin yhtehystiijot

Ruajeaijat:

Konttora on avattu toinargena da nelläspäivänä čuassu 10–15.
Konttora on sulettu ill’ankuussa.

Carelica-biblietiekka, luvendatilan zaiminda

Telefouna: 050 5055531
Elekropošta: toimisto@karjalansivistysseura.fi

Carelica-biblietiekan otluaga

Kniigoin myöndä:

Telefouna: 050 5055531

Elekropošta: toimisto@karjalansivistysseura.fi

Myödävät kniigat da diskat

Karjalan Heimo -avieza

Karjalan Vallissussebran šlenoin avieza da iänenkandaja.

Perussettu vuodena 1906, konza painettih enzimäne ozutusnoumera Karjalaisten Pakinoita -nimellä.

Piätoimittaja: Aila-Liisa Laurila
Telefouna: 0400 755 907
Elekropošta: paatoimittaja@karjalanheimo.fi
Adressa: Lapinkaari 20 B 23, 33180 Tampere
Internuotta: www.karjalanheimo.fi

 

 

Posted in Uncategorized |
Bookmark the permalink.

Yhissys

Vallissussebran srategiellizen toiminnan alovehet ollah kieli da kulttuura, historie da rahvahanperindä, kniigoinpainanda da kr’uukkah (libo koll’oih) kizuanda.

Nytten eletäh karjalan kielen da kulttuuran elossapidämizen da eistämizen jälgimäzie aigoi. Unescon mugah karjalan kieli on jo sambuja kieli. Nyt pidäy olla suurembie da uuvembie kačondakohtie. Karjalankielehizet vuittikulttuurat ollah kazvettu da karjalankielehine popmuuzikka, tietra, kirjallizus da soziellizen medien (some) joukot tovissetah, jotta karjala pädöy samallah linnassagi.

Kielien elossapidämizen da eistämizen puolesta ylen tärgiet ollah opastajat da metodat, kumbazien avulla kielen maltandua siirretäh nuorembazilla. Sebran ruadien painokohat ollah ennen kaikkie opastajien valmissus, uuzien ruandaluadujen da uuvenaigazen opassustehnologien pidohpanenda, opassusmaterieloin luajinda da painanda, kielikurssat. Kuin kielen mugai kulttuuran säilyttämizeh nähen tähelline on huolie, jotta kieli- da runouardehet pyzyttäis elossa da eissyttäis polvikunnasta toizeh. Sebra rakkahalla ruadau kulttuurahizen vuoropaginan lujendamizeksi da eistäy kulttuuravaihusta.

Sebra pidäy kallehena, jotta karjalazutta popularizuittais, jotta luajittais moista kieldä da kulttuurua, kummaista voidais käyttiä jokapäiväzessä eloksessa da kumbane pagizuttais nuorie.

Historien da perinnän keriämine on Vallissussebran alallista ruajetta. Sebra ottau vastah historiellista ainehistuo da huoliu sen putillizesta suattamizesta arhiivah da muuzieloih. Sebra eistäy sugututkimustagi: auttau omua roduperiä kaččojilla šlenoilla vastavuo dai andau abuo sugututkijoilla suaha tarbehellizie historiellizie ainehistoloi (priemieraksi kirikönkniigoi da toizie dokumenttoi Karjalassa da Suomessa).

Ielläh sebra eistäy karjalazuon da karjalazien historien tutkimusta segö omalla tutkimusruadiella da kniigoinpainannalla segö jagamalla stipendieloi.

Kniigoinpainanda on sebran lujehus, piällimbäzenä meijän Karjalan Heimo -aviezan toimittamine. Omanmoizessa kirjutussarjassa da nuottakirjutuksina sebra julguau harvinaista, Karjalah da karjalazuoh liittyjiä kirjallizutta.

Vallissussebra virrotti kr’uukkah kizuannan voinien jälgeh, konza koll’oih ruvettih kizuamah Helsingin Seurasuarella vuodena 1951. Sebra organizuiččou kizoi segö omassah kruugassa segö erimoizilla joukoilla, školilla da firmoilla. Sen rinnalla se pidäy kr’uukkah kizuandua tärgienä yhtehisruadien luaduna rajantagazien karjalazien kera.

Posted in Uncategorized |
Bookmark the permalink.

Sugukunnat

Sugukunnat -sivuloilla on kerätty perustieduo sugututkimuksesta enimyökseh vienalazien sugukundien tutkijoih nähen.

Karjalan Vallissussebra avai sygyzyllä 2015 ilmazen SAMPO (Sambo) -tiedokannan sugututkijoih da muih himoniekkoih varoin. Sambossa ollah tiedokandasidiet aviezakirjutuksih, Irja Rämän da muijen sugututkijoin ainehistoloih, vanhoin Idä-Karjalan pogostoin kniigoih da muih hengiotluagoih dai Karjalan Heimon da ielembäzien KSS:n aviezoin kirjutusotluagat.

SAMPO-tiedokannan ainehistuo voitta kaččuo ristikanzan, sugukunnan, eländäkohan, aziesanan libo aijan mugah.

Vienan sukujen tutkijoita 2015 (pdf) -tiijosto on vienalazien sugukundien tutkijoin da heijän tutkimuksen alla olijoin sugukundien otluaga.

Vienalaisia sukuja tutkiva törmää väistämättä kyriliseen aakkostoon.

Posted in Uncategorized |
Bookmark the permalink.

Kulttuura

Sana kulttuura ozuttau vällästi sanojen tiettävän joukon, tässä kontekstassa karjalazien, hengehizien da muallizien sualehien kovon.

Karjalane kulttuura on tabana aijata perindähizeh karjalazeh rahvahankulttuurah. Suuremmakkali tolkuittuna sen aloveheh kuulutah rahvahankulttuurat kaikissa Karjaloissa: Suomen alovehilla (Suvi-Karjalassa, Luadogan Karjalassa, Raja-Karjalassa da Pohjais-Karjalassa); Veniähen Karjalassa (Vienassa da Aunuksessa), Syväin-Veniähen Karjalassa (Tverissä, Valdaissa da Tihvinässä) dai erähin kohin Ingerissä (ižorien kylissä).

Azetumma tällä kerdua karjalazen kulttuuran alovehilla, kumbazilla Karjalan Vallissussebra ruadau: Vienassa, Aunuksessa da Raja-Karjalassa. Tässä Karjalassa paistih karjalan kieldä, da siellä perindähine karjalane kulttuura jatkui 1900-luvulla suaten.

Karjalazen kulttuuran  tuttavimmat runo- da muuzikkaluavut ollah kalevalazet runot da itkuvirret, ainehellizet luavut ollah huonukset, käziruadiet da syömizet, institutiellizet luavut ollah suguperinnät (svuadbot, muahpaniezet, kalmismuat, pruazniekat), ruandaluavut ollah mečässys, kassenvierdo da torgu dai vieron luavut ollah pravosluavaviero, staroviero da rahvahanusko.

Perindähine karjalane kulttuura siirdyi kirjuttamatta polvikunnalda toizella. Kirjuttamattomah kulttuurah kuulutah muissanda dai muutunda. Erimoizie piirdielöi otettih kaiken aigua monilda puolilda. Mugai meijän aigazessa karjalazessa kulttuurassa on monie kerroksie. Sen tagua nägyy tuhanzie vuozie vanha pohjaispuolehizen mečässyskulttuuran šamanistahine muailmankačonda. Myöhäzembäh savokarjalazen mečässys- da kaskikulttuuran kessessä kulttuuran piäelementoiksi rodivuttih sugulazuz, pokoiniekkoin kunnivoittamine da tiedovoičenda. Rissanviero muga azettui omah perindäh, jotta karjalazen kulttuuran vanhat luavut sulettih pravosluavavieroh libo säilyttih sen rinnalla.

Karjalane kulttuura luadi omanmoizet muuvot da nouzi kukkah keskiaijalla Luadogan päivänlasku-, pohjais- da kezäpäivännouzun randamilla. Karjalazien eländäkohat oldih torgu- da vezidorogoin risteyksissä, mi andoi pohjan heijän ainehizella da hengizellä rikkahuolla. Kulttuura sai piirdielöi päivännouzusta, suvesta da päivänlassusta. Rissanviero matkai Karjalah 1000-luvun alguvuozisadoina sluavilazien kauten. Matti Kuusen mugah kalevalazen runon karjalazet suadih hämäläzildä siirdyjildä 800-luvulla, abo Heikki Kirkizen mugah kandasuomelazesta Päivänouzu-Balttiesta. Tämä dielo ei ole ihan selgie. Kalevalazeh miäräh da runoloih šuoritettih siidä kaikki tärgiet tiijot da nerot.

Luadogan rannoilda karjalane kulttuura levei karjalazien eländäkohtien keralla Vienah, Aunukseh, Raja- da Pohjais-Karjalah, Pohjanmuan rannoilla suaten. Uuzilla eländäkohilla kulttuura eli da muuttui ristikanzoi da ymbäristyö myöten, vain se säilytti omat uardehet: sugulazuon, pokoiniekkoin muissannat, tiedovoičennan, kalevalazet runot, itkuvirret dai mečässys- da kaskikulttuuran lähizen sidien luondoh.

Karjalane kulttuura säilyi 1900-luvun alguh vähiten muutettuna Vienan Karjalassa dai muijalla Pravosluava-Karjalan alovehilla: Aunuksessa, Raja-Karjalassa dai Pohjais-Karjalan da Kainuun päivännouzupuolen karjalaiskylissä. Näillä alovehilla karjalazen kulttuuran eländävägie on sellitetty monella luavulla. Tämän tagana on nähty pravosluavavieron tirpanda libo avuttomus, rahvahan vähäne opassus, Karjalan loittohus dai mečässys- da kaskikulttuuran pitkä aiga kalevalazuon materiellizena pohjana. Vienassagi vanha karjalane kulttuura lopuškalla katkei kassenvierron kieldoh da 1900-luvun algupuoliskon historiellizih muutoksih.

Veniähen Karjalassa on vielä erähie kalevalazen runon da itkuvirren mahtajie. Jälgimäzih vuozikymmenih suaten heidä on tavattu Suomessagi evakkoloin kessellä. Vanha karjalane paistu, muississa pietty, arttelihine kulttuura on yhelläh männyn. Omah luaduh karjalaista kulttuurua molemmilla puolilla rajua jatkau runonpajatuksen da rahvahanmuuzikan uuzi elo. Siidä ammulletah vägie muutgi nygyzen karjalazen kulttuuran muuvot: karjalazet organizaččiet, runokylien virrotus, karjalane kirjallizus, ielleh jatkuja Kalevalan suuri merkičys, Karjalan tutkinda dai karjalazien identitietan da arttelihuon tunnustus da ozutus.

Literatuura:

  • Kirkinen, Heikki: Pohjois-Karjalan kalevalaisen perinteen juuret. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1988.
  • Kuusi, Matti (toim.): Kalevalaista kertomarunoutta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1980.
  • Sarmela, Matti: Suomen perinneatlas. Kansankulttuurin kartasto 2. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994.
  • Sihvo, Hannes: Karjalainen kulttuuri ja kulttuuri Karjalassa. Pekka Nevalainen ja Hannes Sihvo (toim.): Historia, kansa, kulttuuri. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1998, 449-470.
  • Siikala, Anna-Leena: Itämerensuomalaisten mytologia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012.
Posted in Uncategorized |
Bookmark the permalink.

Kr’uukka (koll’oi)

Historie

Kr’uukka libo koll’oi on vanha karjalane kyläkiza, kummaista on kizattu kaikkiella Karjalassa da sen ymbärissössä. Vienassa tädä kizua tundietah nimellä kyykkä, muilla karjalankielizillä alovehilla kr’uukka, kriukka libo koll’oi, Pohjais-Karjalassa keili, Kannaksella linnapeli, Ingerissä poppi, Virossa kurnilöömine da Veniähellä городки. 1800-luvun lopuškalla I. K. Inha kuvai kr’uukkah kizuajie Vienassa da kirjutti kizan jo kadojan da säilyjän enimyökseh kylgikylissä. Kiza tiijettih yhelläh 1900-luvun puolella monissa kohissa da muailmanvoinien kessellä sidä eissettih Karjalan Vallissussebra dai Karjalasebrojen kessustaliitto. Jälgimäisvoinien jälgeh KSS zavodi kr’uukkah kizuannan Helsingin Seurasuarella 1951. Vallissussebran halličuksessa kr’uukkatoimindua ja kizan nossatusta ohjattih Boris Karppela da Kosti Pamilo, kumbazet ozutettih sidä äijissä kohissa. 1960-luvun allusta suaten ruajetta vedi KSS:n da Karjalan Liiton yhtehine kr’uukkavaličuskunda. Kizalla luajittih kirjutetut siännöt, da kiistavoh nähen azuttih joukkovehkizan rinnalla persounalline kizaluadu. Vuodena 1984 perussettih  Karjalane Kr’uukkaliitto (myöhembi Suomen Kr’uukkaliitto), kumbane nytten ohjuau valdakunnallista kiistavotoimindua.

Kizan mänö

Perinnän mugah kr’uukka on joukkovehkiza. Sih pidäy olla kizatanner, kumbazessa on kaksi čerittyö kizanellikandua. Ne ollah kymmenen metran piässä toizistah (I. K. Inhan kirjutuksessa kessučča on viizi syldä). Puusta luajitut kizabul’ut libo kr’uukat azetetah riädyh nellikandoin ezičerilöillä, aino yksi toizen piällä. Kiza mänöy muga, jotta yksi joukkoveh oppiu lykkimällä kuripualikkoi suaha toizen joukkovehen kr’uukat iäreh nellikannasta sen bokka- libo peräčerilöistä piäličči. Kun eziriädyh azetetut kr’uukat kuavutah nellikandazeh, ne siidä pidäy siirdiä iskemällä čerilöistä piäličči. Kizassa voittau se joukkoveh, kumbane enzimäzenä puhastau oman kizatanderehen kr’uukista. Nygyzet kiistavosiännöt ollah yhelläh tarkemmat.

Karjalan Vallissussebran kr’uukkaruanda

Karjalan Vallissussebran kr’uukkakerahmo kizuau kr’uukkah Helsingin Seurasuarella, kunne kaikki kizah mieldynyöt voijah tulla opittelemah kizata. Sovinnan mugah kr’uukkakerahmo organizuiččou samallah firmoilla da ristikanzoilla erillizie ozutuksie. Muasterikiistavoloi erimoizien karjalaissebroin kessen on pietty Seurasuarella vuuvesta 1951 suaten. Sebran oma kizatoiminda rodivuu vierissänkuusta pokrovankuuh suaten, kezäaigah toinargena da nelläspäivänä, muih aigoih nedälinlopulla.

Opittelut Seurasuarella:

Toinargena da nelläspäivänä ildapäivällä, suovattana da pyhäpäivänä huomnes- libo keskipäivällä.

Karjalan Vallissussebran kr’uukkakerahmon toimindua da ozutuksie voi tiijussella:

Paginanvedäjä Kimmo Kuikka, telefouna 045 1313948

Sekretari Pekka Pamilo, telefouna 040 7690294

Elektropošta: toimisto@karjalansivistysseura.fi

Kr’uukkakerahmo voi organizuija himoniekoilla erillizie kizaozutuksie (ezimerkiksi firmoin libo yhissyksien liikkundapäivie) dai opassuskizoi.

Suomen Kr’uukkaliitto

 

Posted in Uncategorized |
Bookmark the permalink.

Karjalan kieli

Karjalan kieli on Suomessa ainuo kodiperäne (autohtonine) vähemmistökieli, mi merkiččöy, jotta sidä on paistu tiällä yhtä pitkän aigua, kuin suomen kieldä, toizin sanoin aivin. Yhelläh karjala Suomessagi on tunnussettu virrallizesti omaksi kieleksi eigi suomen murdeheksi, vasta kun karjalan kieli miäriteldih yheksi Suomen ebäalovehellizeksi vähemmistökieleksi vuodena 2009 tazavallan prezidentan annetulla azetusvaihuksella. Azetusvaihus astui voimah 4.12.2009, da sen mugah karjalan kieleh sovelletah jeuroppalazie vähemmistökielie da alovehellizie kielie koskijua peruskniigua sigäli, kun Suomi on sen račifiččiruinnun.

Karjalan kieli kuuluu suomelais-ugrilazih kielih, baltiekansuomelazeh kielipereheh. Karjalan lähizet sugukielet ollah Baltiekan ymbärillä paistavat kielet: suomen, lyydin, vepsän, ižoran, vadd’an, viron da liivin kielet. Karjalan kieldä paissah libo on paistu pitkällä kaijalla alovehella Veniähen Karjalassa Vienasta Aunukseh suaten, Syväin-Veniähellä Tverin, Valdain da Tihvinän alovehilla dai Suomessa Raja-Karjalassa (Salmin kihlakunnassa) da Hiedajärven, Kuivajärven da Kuhmon Rimmin vienalazissa kylissä. Nytten karjalazie on kogo Veniähellä vähembi 100 000 da karjalan malttajua kudakuin 50 000 hengie. Uuvembien arbivoloin mugah Suomessa on lässä 11 000 moista karjalankielistä, kumbazet hyvin maltetah karjalaksi, da lizäksi 20 000, ket ymmärretäh karjalan kieldä libo vähimyttäh vähän paissah karjalaksi.

Karjalan kielen vanhoi pagina-alovehie ozuttau kartta, kumbazeh on piirretty samallah suomen kielen idämurdehet da lyydin kieli.

Karjalan kielestä Suomessa on käytetty monie nimityksie: karjala-aunus, Kalevalan kieli, Idä-Karjalan kieli dm. Sidä on pietty suomen kielen murdehena, idäkarjalaismurdehena. Moine kačonda oli vallassa enzivuorossa politiekkahizista syistä toizen muailmanvoinan aigana da sidä ieldäjänä da jällembänä vuozikymmenenä. Tädä kieldä ei sua sevottua suomen kielen karjalaismurdehih: Suvi-Karjalan da Karjalankannaksen murdehih eigi Pohjais-Karjalan savolaismurdehih.

Posted in Uncategorized |
Bookmark the permalink.

Historie

Ruočin da Suomen valdakundien dai Nougorodan da Moskovan vallan alla olijoin alovehien keskehine raja historiessa muuttui äijie kerdoi Torniejoven da Pähkinälinnan kessellä. Karjalan historieda koskijassa vuitissa sanotah, kuin karjalazien heimoloin aloveh on ollun valdakundien rajalla juattu kahtie Pähkinäsuaren miirusta täh päiväh suaten.

Karjalan kieldä muamonkielenä pagizijoin da pravosluavazien vierolazien kodikonnut on oldu historien aloh ylehes rajan venäläzellä puolella.

Wienan Karjalazien Liitto da sen jatkaja Karjalan Vallissussebra omassa ruadiessah on pidän piäaziena Vienan, Aunuksen da Raja-Karjalan kielen da kulttuuran vardeičendua dai vallissusruadien tugemista. Rajoin uuvessah panendah ni muih valdakundien keskehizih politiekkahizih kyzymyksih sebra ei ylehes sevoittun pagizematta vuozista 1917–1918, konza karjalazet Veniähen muijen vähemmistörahvahien tavalla ečittih omua rahvahallista tiluah. Sih aigah sebra puoldi enzimäin Vienan Karjalan autonomieda da sen jälgeh liittämistä vasta rodivunuh Suomen valdakundah. Sen jälgeh sebra ei ole puuttun rajoin muutandah eigi Karjalan valdivollizeh tilah.

Posted in Uncategorized |
Bookmark the permalink.

Karjalan Vallissussebra ry

Karjalan Vallissussebra ry

Karjalan Vallissussebra tahtou yhistiä kahen puolen rajua eläjät karjalazet, jotta hyö kačottais omua kieldä, kulttuurua da identitiettua. Piädielo on yhtehisruanda šlenoin dai muijen ruadajien kera karjalan kielen da kulttuuran hengissäpidämizeksi.

Yhissyksen fundamentta on luja idä- da rajakarjalane indentitietta, karjalais-kalevalane kulttuuraperindä da suomelais-ugrilazus. Kielen da kulttuuran nossatus da elossapidämine ollah ylen kallehet yhissyksellä. Historie on opastan karjalazilla kunnivoittamah arttelihutta, tirpandua dai rahvasjoukkoloin da vieroloin keskehistä dielogua.

Yhissyksen arvot ollah vallissus, oigevus omah kieleh da kulttuurah, arttelihus, tirpanda da erimoizien rahvasjoukkoloin da vieroloin keskehine vuoropagina, kumbazie eissetäh yhissyksen ruadiella.

Posted in Uncategorized |
Bookmark the permalink.