Salme Syri: Äidin korvike

20,00

Kuvaus

Tämä kirja on jatkoa edelliseen kirjaan Kahleissa kylmän maan. Aili-äiti oli kuollut ja lapset jäivät Viljo-isän kanssa pientilalle elämään. Viljo oli ollut miltei koko nuoruusikänsä sotatoimialueella, jo vuodesta 1935 rakentamassa Salpalinjaa. Hän soti kahdella eri rintamalla, viimeksi etuvartiomiehenä Vienan-Karjalassa Vuokkiniemellä. Siviilielämä jäi Viljolta vähäiseksi niinä aikoina. Koti ja taloustyöt olivat aivan uusi alue, jota hän ei hallinnut.

Aili-vaimo oli ollut se älykkäämpi osapuoli, jota ilman perheen talous heikkeni. Eläimet navetassa kärsivät osaamattomasta hoidosta ja kotiaskareet ontuivat pahasti. Pienikokoinen Seija-tyttö oli alle kahdentoista vuoden, eikä häntä ollut kukaan opettanut taloustöihin. Viljolle oli jäänyt henkisiä traumoja sota-ajasta, eikä nuoren vaimon kuolema niitä oireita helpottanut. Kaikesta huolimatta lapset selvisivät vaikeasta ajasta terveinä ja suoriutuivat hyvin myös heille vieraskielisestä, ruotsalaisesta koulusta.

Seija avioitui nuorena ja perheeseen syntyi kahdeksantoista lasta. Seija alkoi pitää yhteyttä Vienan-Karjalaan, kun lapset alkoivat olla sen ikäisiä, että heidät saattoi joskus jättää keskenään. Äidin Laina-sisko miehineen oli vielä elossa ja hyvissä voimissa. Seija oli myös mukana Vienaan suuntautuneessa humanitaarisessa avustustyössä. Karjalan matkoja ja kokemuksia kertyi paljon.

Posted in Uncategorized |
Bookmark the permalink.