Murteet

Karjalan kielen eri murteet ryhmitellään kielitieteessä kahteen pääryhmään: varsinaiskarjalaan ja aunuksenkarjalaan eli livviin. Varsinaiskarjala jakautuu vienankarjalaan (eli pohjoiskarjalaan) ja eteläkarjalaan, johon kuuluvat myös tverinkarjalaismurteet. Karjalan tasavallassa tavallisesti kolmanneksi pääryhmäksi luetaan lyydiläismurteet, mutta muualla niiden katsotaan muodostavan eri kielen. Eräät tutkijat pitävät myös varsinaiskarjalaa ja aunuksenkarjalaa eri kielinä.

Seuraavilla alueilla on puhuttu tai puhutaan varsinaiskarjalan murteita:

  • (vienankarjalaismurteita) Kieretti, Oulanka, Kiestinki, Vitsataipale, Pistojärvi, Uhtua, Vuokkiniemi, Suomussalmen Hietajärvi ja Kuivajärvi, Kontokki, Jyskyjärvi, Paanajärvi, Usmana,
  • (eteläkarjalaismurteita) Tunkua, Suikujärvi, Repola, Rukajärvi, Paatene, Mäntyselkä, Porajärvi, Ilomantsi, Korpiselkä, Suojärvi, Tver, Tihvinä, Valdai, Suistamo ja Impilahti.

Pohjoiset murteet eroavat eteläisistä mm. siinä, että niissä ei esiinny seuraavia soinnillisia konsonantteja: b, d, g, z ja ž, vaan soinnittomat p, t, k, s ja š. Raja ei kuitenkaan ole jyrkkä, vaan ns. siirtymämurteissa murrepiirteet vaihtelevat.

Livvinkarjalan murteiden puhuma-alueet ovat tai ovat olleet seuraavat:

  • Suojärven Hyrsylänmutka, Salmi, Tulemajärvi, Munjärvi, Säämäjärvi, Vieljärvi, Vitele, Kotkatjärvi, Aunuksen kaupungin ympäristö (mm. Nekkulan ja Riipuškalan kylät) sekä Konduži (Lotinanpelto).

Livvinkarjala eroaa varsinaiskarjalasta monessa suhteessa, yksi selvimmin huomattava on sananloppuisten a:n tai ä:n muuttuminen u:ksi tai y:ksi tietyissä tapauksissa.

Lyydin kieltä on puhuttu Aunuksenkannaksella Syväristä Pohjois-Aunukseen asti ulottuvalla kapealla kaistaleella suurimmaksi osaksi livvin alueen itäpuolella. Lyydin murteet jaetaan kolmia: Kontupohjan piirissä puhuttavaan pohjoislyydiin, Prääžän piirissä puhuttavaan keskilyydiin ja Aunuksen piirissä puhuttavaan Kuujärven lyydiin.

Karjalan kieli, lyydin kieli ja suomen kielen karjalaismurteet – kartta (pdf)